Mikä se on, jota emme ehkä vielä tiedä, emme ole vielä nähneet
sitä, koska emme ole vielä katsonut toisesta näkökulmasta –
ihmiset pelavat, elämäsi eläessään, läpi eri kuvioit –
toistuva toistuja, luominen uudestan ja uudestan, että luoda
muutosta. Taloihin, paikkoihin ja kansoihin on tallenettu energioita
– nämä ovat toistuvia tarinoita ajasta toiseen. Sanotaan – se
on, koska se on ollut ja niin se tulee olemaan, mutta oikeasti on,
koska se on jo ollut – toisto keskeytty, kun tarkastellan kuvio
tarina ymmärretään.
Ihminen muutta vanhaan taloon ja hänen elämänsä muuttuu, ellei
talo ole valkoinen puhdas sivu, vain sen sisällä on kirjoitettu
tarina, joka odottaa ratkaisua. Ihminen leikkii itsesi kautta jo
kerran tapahtunut tarinan – täällä, tässä elämässä, tänän
päivässäsi. Ihminen siirtyy uuteen paikka ja hän leikki yhdessä
siellä olevien ihmisten kanssa – sinne tallenettu tarinan, että
itsensä ja toisten tekemistä ymmärtäes löytää ratkaisu, mitten
muuttaa ja katkaista toistuva tarina ajasta. Ihminen syntyi
kansankunnan jäseneksi ja toista siellä tarinan tästä kansasta,
koska se on hänen veressä ja puhuu hänen sisällään, läpi eri
aikojen, yhden tarinan ajan tarinana. Ihmine leikki yhdessä, koska
hän on osa isommasta – ihmine on pelaja eityksessä, mitä
kutsutaan Elämäksi.
Ihminen ei ymmärä, miksi hänellä itsesi ja toisten elämässäsi
kaikki on sellaisena kuin se on, hän haluaisi toisen tavan, mutta
silti kaikki tiet johtavat Roomaan – toistuu toistoina tämä, mitä
on jo tapahtunut ennenkin. Talo, paikka ja kansa tuotta uudelleen
samankaltaista energiaa. Ihmiset, kuka pelavat tarinan sisällä
tuntevat itsensä siddotuna, koska heillä on sopivä energia
„veressä”. Niiden ihmisten, eri aikoina, ajan tarinassa on
muisti, joka sovittuu isomman kuvion.
Sanotaan, että tapahtunut ei voidaa muuttaa, koska tämä on jo
tapahtunut – itse asiassa ihmiset voivat tehdä muutoksen juuri
siksii, että se on ohi – jokainen toisto luodaan muutoksen
aikaansaamiseksi. Jos ei toistu, silloin ei olisi mitäin muuttaa,
koska uusi hetki luo itsensä joka hetki – kun vanha phoenix palaa,
uusi nousee tuhkasta. Muuttumattoa toistoa tarvitaan huomiota varteen
ja nähdäksesi muutospolun.
Pelattava tarina ratkaisu vaikeutta yhden sirpalen poissaolo, ilman
sitä on vaikea nähdä ja ymmärtää kokoinasuutta – kukaan ei
puhu siitä, mitä ja mitten oikeasti oli ennen – jokaisessa
talossa, paikassa ja kansan sisällä on tarinoita, jotka vaietaan –
heistä ei ole puhuttu ja niin ei ole ketään, kukaa välitäis
muiston – on vain toistuva peli, jonka todellista sisältöä
kukaan ei tiedä, koska selittävä kaavio ei oo tulostettu.
Kuinka hyväksyä tieto, että ihmiselle näyttää siltä, että hän
on tänä tällää ensimäistä kerta, koska se on hänen elämän
tänään päivä ja se ei ole vielä ohi – on melkoin usein
tapahtumassa iso toisto, koska se tarina jossa hän pelaa on jo ohi.
Uskoa siihen, että menneisyyttäsi ei voida muutta, ihminen luo itse
toistoja omassa elämässään, että antaa itsellesi mahdollisuuden
muuttaa oma tulevaissuutta nykyhetken kauta.
Peli pitää muisti elossa, että olisi mahdollisuus poistua
tarinasta ja katsomalla sitä vierestä ymmärtä tarina. Ymmärtäes
ja huomates, että ollan ulkona tarinasta, ei koskeitaa tunteilla,
vain nähdään tien eteenpäin, miten saa tarinan loppuma –
ymmärtäes menneisyyteni ja antaa sillä luvan mennä, koska enää
ei tarvi muistoa – esitys päättyi, ihmiset eivät ole enää
tarinoita, vain ovat omalla polulla.
Marianne
18.03.2020.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti