Kääntäjää käänsi
Ajatella, että kaikki mitä
ihminen näkee ja kokee ympärillänsä, on omassa todellisuudessa
luotu Maailma … Miksi ihminen silti uskoo, että ei mikään hänen
elämässään ole hänen itsestänsä kiinni? Ihminen tuntee
olevansa vain pieni hiukkanen aikatuulien myrskyssä. Mieti - ihminen
itse onkin Aika, jonka yksi elämä on yhden tarinan alku ja loppu,
tarina, joka on ihmisenä eletty lyhyt hetki ikuisuudessa.
Jos ihminen elää omassa
reaalisuudessa, eli hänen elämänsä on hänen oma luomuksensa,
miksi hänen elämänsä ei ole sitten sellainen, kuin hän toivoo ja
haaveilee? Joskus pitää hyväksyä, että ihmisen elämässä on
olemassa kaikkea sitä, mitä hän tarvitsee sinä hetkenä - ei
enemmän, eikä vähemmän. Elämänsä sisältää kaiken
tarvittavan siirtyäkseen eteenpäin hänelle määrättyä polkua
pitkin. On paikkoja, hetkiä, ihmisiä ja tunteita, joilla ihminen
värittää ja täyttää maailmansa, jossa hän voi toteuttaa
parhaansa mahdollisen. Jos jotain tai joku jää vielä puuttumaan,
ihminen luo sen itsellensä.
Peilit ovat esteenä oman tien
kulkemiselleen, koska heitä on vaikea ohittaa ja mahdotonta
läpäistä. Peilistä näkyvä heijastus muuttaa ihmisen näkökulmaa
itsestänsä. Kun katsomme peiliin, uskomme olevamme juuri
sellaisena, millaisena peili meitä näyttää. Unohdamme, että
jokainen peili peilaa eri tavalla, ja peilejä on yhtä monta, kuin
pystymme tunteissamme luomaan itsestämme erilaisia mielikuvia.
Ihmisen kokema kipu on todellista
ja satuttaa kovasti. Kuolema on käsinkosketeltavasta todellisuudesta
luopuminen ja oma itsensä peilauksen pois antaminen. Loppuuko Aika
ja pysähtyykö kello sydämen pysähtyessä? Kello on oikeastaan
vain työväline ajan visuaaliseen kuvaamiseen. Aika ei katoa tai
lopu hiljaisuuteen koskaan.
Tiimalasihiekan viimeinen terä
liukuu kukkuraisen päällimmäiseksi ja koko laskettu aika on
näkyvillä yhdessä pienessä kasassa. Kääntäen tiimalasin
ylösalaisin, hiekka alkaa valumaan alaspäin, laskien taas alusta
kulkevaa aikaa. Ihmisen on pakko nähdä tai koskettaa todistuksia ja
todisteita - olla varma, että kun näkee omin silmin, niin asia on
todella olemassa. Jos hän ei näe, hän ei tiedä, mitä EI ole
olemassa - ilman heijastusta ei ole todistusta olemassaolosta ja
heijastukset ovat näkyviä jälkiä ihmisen matkasta
elämänpolullansa.
Ihminen Ihmisenä voi olla
ärsyyntynyt, loukkaantunut tai vihainen siitä, miksi hänen
elämänsä on juuri sellainen kuin on. Hän protestoi ja yrittää
rikkoa peilien heijastukset. Ihminen Sieluna jo tietää - mitä,
miksi ja miten. Sielu tietää - jos ihminen itse ei opi polkuansa
läpi käyden, kokien kaikki itseänsä kautta, on tehtävä
toistoja, kunnes hän oppi näkemään heijastuksista itsestänsä ja
erottamaan olemassa olevia asioita kuvitellusta. Silloin hän ei enää
tarvitse peilejä nähdäkseen itsensä.
Marianne
30.09.2019.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti