LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

torstai 30. heinäkuuta 2020

Tien estävän energian puhdistaminen





Jos Sinusta tuntuu, että Sinun tietäsi on pysähtynyt, Sinun itsesi ja Sinun tekemäsi edessäsi olisi kuin este ja on ymmärrettävä, että sen takana on tois(t)en ihmis(t)en lähetetty energia, joka on syntynyt ajatuksista Sinua kohtaan. Näin ollen on Sinun matkallasi ollut ihmisiä, jotka kun olette tavanneet tai eivät tavanneet, ovat tunteet itsesi koskettuneelta ja he ovat ajatelleet Sinua ja Sinun toimintasi et kannustavasti ja eivätkä menestystä toivoessa. Näiden ihmisten energinen voima on läsnä ja on luonut omalla tavallasi esteen, jotta Sinä et saisi luoda enemmän ja nyt Sinun elämässäsi on vaikeuksia, jotka pitävät Sinut paikallaan. Näiden ihmisten mielissä on ollut toive, että Sinä et pystyisit, siirtyessä eteenpäin, olemaan näkyvillä, koska näin toimiessaan Sinä olisit vaara, että toteuttamalla itseäsi luot uusia mahdollisuuksia sellaisten hetkien syntymiseen, joissa he voivat kokea tunteita, jotka he eivät halua kokea. Näiden ihmisten ajatukset ovat olleet itse puolustus.



Pysäytä ja pyydä puhdistusta. Pyydä valkoista valoa puhdistamaan kaikkien näiden ihmisten, jotka tunsivat koskien Sinua itsesi koskettuneelta, kohti Sinua ajatuksilla lähetetty ja esteksi saanut energia. Pyydä tukea voidaksesi käyttää valolla puhdistettua energiaa tukena ja voimana auttaaksesi Sinua itsesi etenemään omalla tielläsi ja luomaan lisää itsellesi ja muille ihmisille.


Marianne

30.07.2020.a



tiistai 28. heinäkuuta 2020

Syy siihen, miksi ihminen ei pysty rakastamaan itseään





Ihminen ei ole syyllinen itseensä edessä, koska hän ei ole hänen oman uhrinsa. Ihminen ei ole uhri, eikä hän syytä ketään tai mitään omaa elämänsä elämisestä. Ihminen on valinnut, astunut, kokenut ja oppinut. Oppinut - sen sanan sisälle vastaus on piilotetut.

Me, ihmiset, puhumme siitä, että meidän teillämme on opettajia, joiden kanssa tapaamme, helpommissa tai vaikeammissa oppitunneissa, opiskelijoina. Tämä tie on ihmisen kasvun Ihmisenä. Kävelemällä polkujamme ja ymmärtämällä oppituntemme arvon, meille ei ole tosi helppoa sanoa KIITOS! opettajillemme siitä tosiasiasta, että he olivat ja ovat olemassa meidän varten. Me, ihmiset, haluamme olla edes vähän pikku uhreja, koska silloin voimme sääliä itsestämme. Meillä on sääli, koska koimme oman elämämme juuri sellaisena kuin se oli ja on.

Jos annamme itsemme säälin ja uskomme olevan elämän, olosuhteiden, sattumien ja epäoikeudenmukaisuuden uhri, sitten emme kiitä opettajiemme, koska uhrin roolin vastakkaisella puolella seisoo syyllinen. Emme löydä mitään kiitollisuutta tämän opettajan vastaa, joka on vastuussa siitä, mitä meille tapahtui - kuka on syyllinen tähän, että meillä oli vaikea, oli kyyneleitä ja tunteita, minkä kanssa oleminen ja eläminen yhdessä ei ole hauskaa tai helppoa tapaa.

Miksi ja miten todella tapahtuu, että yhden ihmisen elämässä sekä uhri että syyllinen ovat yhdessä samanaikaisesti? Yhdessä iankaikkisessa ajassa kävelee ajaton Henki ja ajallinen Ihminen, joka yhdessä on Ihmisen Henki. Ihmisen Henki - Ihminen opiskelijana ja Henki opettajana. Ihmine on itsellesi oppetaja ja oman itsesi oppilas. Opettaja tietää, milloin saapuu aika, kun opiskelija on valmis ottamaan seuraavan askeleen. Ottaessaan tämän askeleen opettaja ei jätä oppilasta yksin, hän on vierekkäin, mutta hän ei ota sitä askelta opiskelijan puolesta. Itse itsessään ihminen tietää, että hän itse on se, joka asettaa Elämän lavan valmiiksi, jotta hän itse saisi ottaa seuraavan askeleen eteenpäin. Jos kokemus on astuessasi tuskallinen, koska se on murtumispaikka st vapautumisen hetki vanhasta, jolloin vanha irtoaa - siellä on koke, johtavatko siivet lentoa, että ylittää kynnyksen - siellä ihminen tarvitsee, kokemuksen edestä, lohdutusta vastineeksi. Hän ottaa itsellesi uhrin roolin ja tekemällä niin syyttää itseään siitä, mitä hän on tehnyt itsellesi.

Uhri ja syyllinen - kaksi vastapuolta yhden ihmisen sisällä. Molemmilla osapuolilla on erilaiset näkökulmat - syyllinen puolustaa itseään, koska hän ei halua olla syyllinen ja hän rankaista itseään itsellesi tehdyn vääryyden vuoksi - siivet eivät kanta, että lentää eteenpäin. Uhri saa itsesi pelkonsa ja häiritsevät tunteensa kaada vihaisesti syylliseen vastaan ja odottaa saavansa palkkion, joka poistaisi arpeina jäljellä olevat muistot. Ihmisessä ei ole selkeyttä, kumpi niistä hän oikeasti on - se on kuin oltan omissa käsissä vankeudessa ajassa, jossa rakkaus on kadonnut.

Ihminen on ihmisenä paikallaan, koska hän ei voi siirtyä eteenpäin - hän ei halua siirtyä eteenpäin. Ihmine opettajana tietää, että kasvaminen ei ole aina helppoa ja kaunista. Mutta sitten, kuinka olla niin rohkea ja luoda paikka ja aika uudelle oppitunnille - kuinka tehdä se kaikki itsellesi? Opiskelijana ihminen tietää, että hän itse on se, joka ymmärtää ajan merkityksen ja antaa merkin, kun oikea aika ja paikka ovat saapuneet, että valita ja ottaa askel. Opiskelijana ihminen tietää, että hän on se, joka valitsee ja astuu askeleensa - hän on vastuussa siitä, mitä hän itse on tehnyt itselleeni.

Ihmine valitsee ja astuu, mutta valitsemalla syylisen ja uhrin pelin, hän ei hyväksy oma oppitunti. Hän seisoo kuin puolittunut peilin edessä ja hänen välillä on sanat – MINÄ ITSE TEIN. Opettajana on hänessä kauhua ja katumusta - Minä itse tein niin, että Minä Itse tunsin ja eläin läpi. Kuinka hän voisi olla niin julma ja epäoikeudenmukaisia itsekseen? Hän on pahoillani itsestään, koska hän on syyllinen. Kuinka hän voi rakastaa itseään, jos hänen toiminnansa eivät luoneet rakkautta?

Opiskelijana hän ei ymmärrä, kuinka hän voi rakastaa itseään kaikesta, ns kauniista ja mukavasta, kun se on hänen oman elämänsä oman kasvunsa kautta. Hän itse on järjestänyt ja toteuttanut sen itsellesi. Kuinka sitten seistä ja katsoa itseäsi, kuten peiliin ja sanoa -Kiitos siitä, että minä itse olin ja olen olemassa itsesi varten ja vuoksi? Se ei tunnu järkevältä, koska se näyttää vääriltä.

Ihmisinä hyväksymme oman oppitunnit, jos sanomme vilpittömästi Kiitos!, kun osaamme arvostaa rakkauden suuruutta, koska ymmärrämme, että meidän elämä oli ja on paras mahdollinen sille, jotta me itse voisimme ihmisenä omalla tiellä kävellessä kasvaa Ihmisinä. Ymmärrämme oppituntemme tarpeen, kun me itse olemme ottaneet vastuun omasta elämästämme. Ihmisessä on olemassa suurta rakkautta ja kunnioitusta omassa elämässäsi olemisen edessä, koska kaikki on ollut ja johtuu siitä, että ihminen itse rakastaa itseään. Rakkaus on arvo, joka tekee jokaisesta Ihmissielusta korvaamattoman.

Poikasen hyppää pesän reunasta yli oppiakseen lentämään, sillä linnuissa on tietoa, kun siivet ovat vahvat, silloin on aika lentää. Lentää itse sen varten, että itse elää omaa elämääsi.


Marianne


20.07.2020.a


sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

... jos olisin, sillon olisin ...





Olisi on itsesyytöstä. Syyttämällä itseään on ihminen työkaluna omissa käsissään, joka epäonnistui olemaan-valitsemaan-tekemään tarpeen mukaan, että ei olisi ollut, vain olisi ollut. Olisi on piilotettu viesti itsellesi, että ollaan epäonnistuneesti itsensä uhri. Itsesi syyttämällä ihmine kieltäytyy vastaanottamasta tietoa, että hänen omien toimiensa seuraus on tämä, että hän ei saa sitä, mitä luuli saavansa, koska menetetty hetkeä ei ole enää jäljellä ja näin sitä ei voi enää muuttaa. 


Marianne

26.07.2020.a

torstai 23. heinäkuuta 2020

Toisen ajan odotus





Ihmisellä on käytettävä vain yksi aika. Tämä on oman elämäsi aika, joka kestää sen alusta alkaen loppuun asti. Tämä on aika, joka ihmisellä on olemassa. Silti, ollessaan tuossa ajassa, ihmine halua kokea toista aika. Hän haluaa ajan, jossa olisi erilainen. Ihmine haluaa ajan, jossa hän voisi olla erilainen - hän saisi kokea siellä sen, mitä hän uskoo, että olemassa olevan ajan sisällä hän ei voi saada. Ja niin hän toivoo, että jos vain tulisi toinen aika, silloin olisi hänellä toinen mahdollisuus ...


Marianne

23.07.2020.a

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Fyysinen ilmaisu on heijastus henkisestä aiheesta






Ihmisessä oleva energialohko henkisellä teemalla ilmenee fyysisenä ilmaisuna, joka tulee peilikuvana esiin kehon vastakkaisella puolella.


Marianne

21.07.2020.a

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Kenen kädessä on itseäsi tarkistaessa avain ihmisen vapauteen




Estäminen ihmisessä tarkoittaa sanaa PYSÄYTYS ihmisen sisällä - nämä ovat kieltoja ja komentoja, jotka johtuvat ihmisen omasta tarkastuksen käytöstä - täytyy/ ei saa suorittaa - tämä on automaattinen reaktio. Aika on kulunut, joten ihminen ei enää muista tai ymmärä siitä, mikä oli hänen alkuperäisen tavoitteensa - päätöksen - miksi, milloin ja mitä varten se tehtiin. Jokaisen tällaisen päätöksen takana on tavoite, joka perustuu tarpeeseen tuntea tunne - välttää ei-toivotut kokemukset, että saada sen mitä halutaan. Ajan myötä esteista on tullut pysyviä, ne alkavat automaattisesti ja siirtyvät alueille, jotka eivät liity tarkoitukseen - niistä on tullut kokonaisuuden normatiivinen käyttäytyminen ja juuri tästä syntyy sarja toistuvia kuvioita ihmisen elämässä. Toisto on tapa, kuinka ns ratkaista aiheesi oppitulla tavalla tekemättä mitään muutoksia, koska pysyvää muutosta ei synty kunnes kuvio toistuu.


Ihmiset tekevät elämässään usein päätöksiä, että olla erilainen, saada jotain tai pitää jotain pois itsestään. Tavoitteensa saavuttamiseksi hänen on tehtävä jotain erilaista, ja voidakseen tehdä ja kyetäkseen tekemään sen, ihminen alkaa tarkasta itseään - kieltää ja sallia sen, mitä hän voi ja mitä ei voi tehdä, pitää pysähtyy tai tehdä - niin hänestä tulee itsetarkkailija - päätöksentekijä oikeasta ja vääristä teoista, olemisesta ja omasta vapaudesta.

Tarkastamalla itseäsi täytyy ihmisen ei halua sitä, mitä hän muuten itselleesi tekisi, olisi tai valitsi - ihminen haluaa, mutta ei voi, koska hän itse on niin päättänyt. Tarkastusta tarvitaan sen vuoksi, että kieltää itselleeni itsensä halut, koska antamalla itselleesi haluttu ihminen etsisi ratkaisuja, miten saada ja antaa itsellesi se, mikä ei ole hänelle, hänen omien päätöstensä mukaan, hyvä. Ihmisen harkitsemattomat valinnat ja päätökset voivat johtaa tilanteeseen, jossa hän tuntee tunteita, joita hän ei halua tuntea - nämä ovat hetkiä, jolloin hän tuntee itsensä vuoksi itsensä huonosti. Mitä kaikkea ihminen ei ajattele itsestään, eikä tunne itsessään, kun hän ymmärtä, että hän itse ei pystynyt tarkistamaan itseään kunnolla ja riittävän voimakkaasti, eikä näin ollen kuunnellut itseään, ja kuvio toistui.

Ihmisen täytyy tarkastaa itseän, koska hän tietää, että muuten hän tekisi tai valitseisi toisin, koska kun hän olisi vapaa, hän valitsisi sillä hetkellä, kun olisi ja antaisi itselleen sitä mitä halusi - ei rajoittaisi itseään eikä katsoisi tai ajattelisi huomistaan, koska hän on ja jos hänellä tällä hetkellä on tarve tai hän ei tarvii, sitten niin se on. Mutta ihminen tietää, että jos hän ei tee tai ei ole tänään, sitten sitä, mitä hän halusi tai hän itse olisi, hänellä huomenna ei olisi. Siksi hän on päättänyt, ettei hänellä ole milloin tahansa vapautta valita vapaasti, ja niin hän harkitsee askeleensa sen mukaan, kuinka oikea tai väärä se oman tavoitteensa saavuttamiseksi on.

Itseäsi tarkistaessa ei tunne ihminen itseään olemaan vapaa, koska hän muotoilee ja viljelee itseäsi ja tekee sen piiskalla ja evästeellä. Pelkäämällä, että hän ei onnistu, ihmine kieltää itselleen enemmän kuin tarvitse ja näkemällä itsesi onnistuneeksi tai lohdutusta tarvitsevana, hän palkitsee itsensä ylimääräisellä, että sitten hetki myöhemmin, syyllisyytä tunteessa, otta sen takaisi ja ensi kerralla anta vielä vähemmän – ihminen itse ylläpitää itsessäsi tasapainoa mittaamalla itsensä omilla pelkoillaan, valitsemalla oikean ja väärän sekä sallitun ja kielletyn välillä.

Ihmine ottaa oman tarkastustoimistonsa vakavasti, joten ei ole jäljellä oleva vapaus oikeasti kuin vapaus ja siksi ihminen yrittää pettää itsensä ja astua ulos itserajoittavista kehyksistä. Ihmisen sisällä on vastakkaintaistelua - ohjaajaa vastaan kapinoitsia. Ihminen vakuuttaa itsensä ja perustelee itselleen, miksi kieltää tai miksi sallia ja sen seurauksena ihminen ei edes tiedä, millainen hän itse on ja mitä hän itse haluaa paikassa ja hetkessä, jossa hän voi yksinkertaisesti ollan itsensä ja valita itselleen vapaasti.

Tarkastamine pitää ihmistä nälkäisenä jonkun perän - ihminen itse ei salli itselleen sitä, mitä hän muuten haluaisi kokea ja juuri siksi, väsynenä tai tunteiteen sisällä olevana, hän lyö kädellään ja antaa itsellesi luvan - ota ja saa sitten. Tarkastuksesta pääsemällä ensimmäisenä asiana hän sammuttaa oman janon ja nälään, sitten hän tuntee syyllisyytä, että hän on ollut heikko ja samalla hän pelkää, koska toistamalla, oman kuvion uudestaan valitsemalla, hän ei onnistunut - hän ei näe toista, muuttunutta tietä itsensä edessä. Itse asiassa ihminen ei kävele muita polkuja, että etsiä muutoksia, koska hänellä on jo polku jalkojensa alla ja kohde silmiensä edessä, mitä hän kävelee kieltämällä itsensä ja sallimalla itselleen. Tämä tie on kuin jatkuva keskustelu, jossa oikea ja väärä punnitaan ja uusia argumentteja tuodaan esille, miksi sanoa itsellesi opittu pysähtyy tai miksi sallia.

Ihmisellä on kaikesta huolimatta tarve haluta ja tehdä itselleen sitä, mikä ei aina ole hyvä hänelle - olla ja tehdä sen, jolla on seurauksia, koska yhä uudelleen hänen elämässään on paikkoja, joissa hän tuntee tunteita, joiten sisällä ja edessä ei ole lainkaan hyvä olla. Ihmine on jälleen samassa hetkessä, joka kerran oli jo poissa - se oli paikka hänen elämässään, missä hän lupasi itselleen, ettei sitä enää tapahdu - hänen ei enää tarvitse kokea tunteita, jonka sisällä itsenään ollessa, hän ei selvinyt itsensä kanssa. Tällaisten toistojen välttämiseksi ihmine tarkistaa itsensä, että voidaan tehdä muutoksia - rikkoaksesi toistuvan kuvion.

Paikat, joissa ihminen on valinnut tunteilla, ovat hetkiä, joissa toistojen aikana hänen on nyt tarkistettava itseään - siellä hänen on kyetävä itse valitsemaan, haluaako hän tuntea st hän voi tuntea tai hän ei halua tuntea st hän ei voi tuntea. Siellä ihminen yrittää ensin hallita itseään ja vasta sitten sallia tai kieltää itsensä tekemästä mieluummin, koska hän on kokenut, että hänen vapaat valintansa eivät aina ole oikein hänelle. Ihminen hallitsee itseään, koska haluaa tuntea toisen tunteen itsessään - tunteen, jota hän tarvitsee itsessään sillä hetkellä ja jotta tämä onnistuisi, ihmisen on kyettävä alistumaan itsehallintoon.

Itsehillinnässä ihminen kulkee merkittyä polkua - hän menee sinne, missä hän ei tee sitä, mitä ei tule tehdä, ja hän menee sinne, missä hän tekee sen, mitä pitää tehdä. Ihmine etsii tapa olla oikea ja toimiva, jotta hän voisi päästä ratkaisuun. Jos ihminen onnistuu, hän välttää kaiken vaarallisen, mutta jos yksi tai useampi niin kutsuttuja kiellettyjä tunteita kiehu rajojen yli ja osuu kanteen, niin hän emotionaalisen energian avulla purkaa kaiken, mikä on kertynyt häneen. Ihmine lopulta tekee mitä haluaa, koska hän oikeasti haluaa tehdä sen, ja tekee niin pitkalta, kunnes hän on kiehutanut itsensä ulos ja/ tai ottanut itsensä hallintaan.

Emotionaalisesta sodankäynnistä johtuva emotionaalinen väsymys on emotionaalinen kylmyys itsessään - sen kanssa oleminen ja siitä ulos pääsy vie elävää energiaa, ja siksi ihminen välttää niitä ihmisiä ja tilanteita, jotka voivat johtaa kuvion toistumiseen. Mutta ihmisen polku on mielenkiintoisella huumorilla, koska sen, mitä hän ei halua kokea, hän saa silti, ja jos hän kieltäytyy ja protestoi, hän saa kaksinkertaisen kasan ja lisäyksillä.

Kuka tosiasiallisesti hallitsee ketä, jotta ihmine saisi silti tarvittavan oppitunnin - tekeekö hän sen itse tai iso peli nimeltä Elämä. Se vaikuttaa todennäköisemmältä, koska voi olla, että se on Elämä, mutta itse asiassa se on ihminen itse, koska hänen valitsemansa vaiheet ovat ne, jotka johtavat kuvioiden toistumiseen hänessä. Ihmine Itse on oman Elämänsä Kirjoittaja, koska hän itse tarvitsee kaiken tämän omalla kasvumatkallaan. Ihmisen valitsetavat valinnat riippuvat siitä, mitä päämäärää kohti hän kulkee - kysymys on, mitä henkilö itse haluaa saavuttaa, koska ainoa ero on siinä, onko hänen tavoitteensa tarpellinen tunne tai yksinkertainen ääretön vapauden tila, jossa kaikki on mahdollista – tekeekö ihmine saadakseen st tekee tuloksen tähden tai ihmine tekee, koska hän haluaa tehdä ja kokea jokaisen elämän hetken.

Ihmine tuntee, että hänen on hallittava itseään, mutta todellisuudessa hänen on vapautettava itsensä vaatimuksesta hillitä itseään - "En voi, koska en halua! Haluan olla heti, ilman vaihtoja, st haluan saada ehkä jo ollessa saanut, ei kasvaa itse eteenpäin saavutamalla halutun!” Niin kauan kuin ihmisellä on usko, että Maailma on hänen tunteidensa tekijä ja muut ovat täällä häntä varten, on Maailman kädessä avain ihmisen vapauteen. Niin kauan kuin ihminen eksy tunteisiinsa ja toistaa ne, st hänen on tehtävä sen, mitä hän ei halua tehdä - kasvaa itse omien oppituntien kautta – on ihmine menettänyt oman vapautensa. Ihminen itse näyttää itselleni tietä vapauteen silloin, kuin hän toista kuvion - mutta niin kauan kuin hänelle näyttää olevan, että tämä toiminta vie häneltä vapauden, sitten ihminen vielä oppii, kuinka hän itse on vastuussa suorittamistaan askeleistä ja niiden seurauksista.

Niin kauan kuin joku muu on ihmisen tunteiden tekijä, ihmine ei ymmärrä miksi hän käyttäytyy ja tekee niin kuin hän teke sen. Se olisi kun joku toinen painasi nappia ja ihmine reagoi. Niin kauan kuin ihmine pitää jotakuta toista syylliseksi, hän ei ymmärrä, että kuvio on hänen sisällä oleva, hänen itsetarkastuksen seurauksena oppittu käyttäytymisensä, jota hän itse seuraa - se on hänen oma piirustuksensa ja askel siihen. Mutta silti ihmiselle näyttää siltä, että joku muu vetää lankoja ja hän liikkuu näiden vetojen mukaisesti - hän ei tekisi eikä olisi, jos ei olisi sitä toista. Mutta todellisuudessa ihmistä liikuttavat omat tunteensa – hän itse tuntee pelko tunteaa oman tunteen, ja niinpä hän kieltää sen itselleen, mutta jos hän tuntee halua tuntea sen, sitten hän haluaa sen tunteen - se on hänen hallintaansa hänen toimissaan väärän tuloksen välttämiseksi - olla tuntematta ei-toivotun tunteen kokemusta itsestään ja sen kanssa menestymällä, saavuttaa haluttu tunne, eli vapauden - paikan, jossa hänen ei enää tarvitse tarkista itseään.

Ihmine on vapaa, jos tunteet eivät sido häntä ja hänen tarve metsästä tai välttä niitä, luo tarvetta tarkasta itsesi. Vapaudessa - "Minä olen, koska olen olemassa" – itsetarkastessa - „Minä olen olemassa, koska tahdon, että saisin olla st tuntea.” Se on näkökulman kysymys, alkaako vapaus tarvittavasta tunteesta vai onko se oikeasti koko ajan, täällä ja nyt, jokaisessa Elämän hetkessä, ihmisessä ja hänen polulla olemassa.

Ihminen on se, mitä on ja tapahtuu tässä ja nyt – siellä, siinä tulevana hetkenä, hän ei ole vielä ollut, koska hän ei pystyy vartioimaan oma tulevaisuuta etukäteen. Ihminen on täällä ja nyt vapaa, koska hän vielä kävelee, oma tietä, kohti seuraavaa hetkeä ja tällä polulla kaikki on mahdollista - tämä täällä on hänen elämä itsenä - vapaana Sieluna.


Marianne

19.05.2020.a



perjantai 17. heinäkuuta 2020

Anna itsellesi aikaa olla





Menemme usein paikasta toiseen jopa ennen, kuin edes olemme itse saapuneet tuon paikan päälle. Meidän fyysinen kehomme on yhdessä paikassa ja ajatukset kulkevat polkuaan eteen tai taakse, ja se - mitä, miksi ja miten se oli - ei ole päässyt ymmärrykseen. Kun lopetamme yhden toiminnan, aloitamme jo uuden, että siirtyää eteenpäin, pois vanhasta.

Meidän tunne on se, joka pitää meidät paikallaan, ja meidän tunne on se, mikä työntää meidät eteenpäin. Pysähtyy, anna itsellesi aikaa olla ja saapua paikalle, että liikkuessasi eteenpäin olla yhdessä itsesi kanssa.


Marianne

17.07.2020.a

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020




Sinulla on olemassa  se, mitä Sinä itse itsellesi itsestä luot.


Marianne

15.07.2020.a

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Oman elämän elämisestä palkkaa ei makseta






Liian usein tapahtuu, että astuessamme, tunteessamme ja läpi kulkuessa odotamme palkitsemista tai mukavuutta, mutta ei saa sitä, koska se oli oppitunti elämässäsi. Se oli meidän elämä, ei työ jonkun toisen puolesta, josta voisimme odottaa palkkaa. Me opimme, että voisimme siirtyä eteenpäin.


13.07.2020.a

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Kädestä annettu hetki





Näin inhimillisesti annamme nykyisellä hetkellä helposti mennää - „Teen sen huomenna, ensi kerralla tulee olemaan uusi mahdollisuus!” - on olemassa oleva hetki, jossa ei eilen eikä huomenna ole läsnä – käytä sitä, mitä on saatavilla, parhaalla mahdollisella tavalla - elää omaa elämääsi nykyhetkellä, koska vain sen sisällä on kaikki se, mikä on todella olemassa.


Marianne

11.07.2020.a

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Ihmiset kantavat oman nimeään





Ihmisen nimessä on ja ei ole merkitystä, mutta se ei ole elintärkeä. Nimen saa ottaa, muutta ja vaihtaa. Nimi on kokoelma kirjaimia, jotka yhdessä luovat merkityksen ja antavat kuvan siitä, minkä pitäisi olla niiden takana.

Ihmisenä pelkäämme olla ilman nimeä - olla ilman erottuvaa etikettiä. Minun nimeni - se olen minä – Ihminen. Mutta, kun synnyin itsensä luomisena seuraavassa hetkessä, niin en ole enää se, mikä olin jo. Mutta nimi ja nimet pysyvät kuitenkin ennallaan eikä muutu ajan myötä, ellei tehdää päätöstä, että yksi vaihdetaan toiseen.

Nimi on se, jota käytän kertoessani muille - „Minä olen Marianne!” Mitä tarkoittaa Mariannena oleminen? Mikä on tärkeää, hoitaa oman nimestä kiinni, mitä on jo ollut ja mitä muut tietävät, koska olen käyttänyt sitä tai olla vapaa ja sellaisena kuin minä olen? Mutta mitä valita tässä tapauksessa nimetäksesi itsesi?


Marianne

10.07.2020.a

torstai 9. heinäkuuta 2020

Salli itsellesi omat tunteet





Salli itsellesi omat tunteet,
jotka tulevat rynntäessä
tai hiipivät hiljaisesti lähelläsi
ja oman vankeudeen sitovat Sinut.

Salli itsellesi omat tunteet,
älä niitä kiellä pois,
äläkä kutsu noita vääriksi -
anna niiden tulla ja olla,
koska tunteilla, mitä Sinä tunnet,
on syy olemassa oloon.

Salli itsellesi omat tunteet,
koska vastaanottaessa ne itsessään
löytät itsensä sisältää vastauksen,
kun sodit omia tunteitasi vastaan
jäät alas ja katoat tunteiden virroissa.

Salli itsellesi omat tunteet,
älä piilota niitä pois
eikä olemattomuuteen
yritä niitä menettää -
tunne tuli ja on läsnä,
koska Sinulla itsellä
oli sitä itsellesi tarve,
että tavatessa itsesi,
Sinä itse tunteeksit itsesi.

Salli itsellesi omat tunteet,
hyväksy ne itsessäsi
ja kuuntele ne -
mitä on niillä kertoa Sinulle,
mikä on tunteilla Sinustä,
Sinulle kertoa.

Salli itsellesi omat tunteet,
jotta ne saisivat lähteä ...


Marianne

09.07.2020.a



keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Vastaus on EI





Yhden hetken lopussa kiusaa ihmistä usein kysymys – Olisinko minä, tekemällä/ valitsemalla eri tavalla, voinut olla toisen lopputuloksen sisällä?

Vastaus on EI, koska kaikki oli ja on täsmälleen sellainen kuin se oli ja on. Ei ole olisi-ta, koska ei ollut eikä ole muuta. Katumuksen ja epäilyksen tiellä kävellessä, ei halua ihmine ottaa vastaa oman polkua, koska ei uskalla katsoa sitä, mikä oli ja on - itsellesi itseänsä - Minä itse olin se, joka oli, valitsi ja astui eteenpäin!


Marianne

08.07.2020.a

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Sitten, kun ...





... on paikkalle saapunut, saa alkaa uusi aikaa. Niin kauan olet ja sovellut, taistelet ja puolustat ja tunteet itsessäsi pelko, koska olet päättänyt, että kaikki mitä on olemassa, mutta et halua, kestää tarkalleen niin pitkalta, kunnes lopulta saapuu sitten, kun ... ja vasta sitten elämä jatkuu.


Marianne

07.07.2020.a

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Ihmisten kirjoja




Ottamalla kirjan käden ja lukemalla sitä ollaan olemassa, kävelessä tarinan kanssa uppotaan toiseen maailmaan. Lukemalla tarinoita ei ole tarvetta tai velvollisuutta tehdä mitään - on vain olemista, koska et voi muuttaa tai tehdä uudelleen - tämä tarina on valmis.

Ihmisten seurassa ja yhdessä ollessa näyttää siltä, että on oltava jotenkin ja tehtävä jotain - on reagoitava jollakin tavalla, koska toinen ihmine on olemassa. On tieto, että ei saa eikä voi yksinkertaisesti olla, koska tarina on edelleen kesken. Emme halua vain lukea toista tai antaa itsemme lukea - kun ryhdymme toimiin, haluamme itse kirjoittaa itsemme tai toisen tarinan eteenpäin.


Marianne

06.07.2020.a

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Yhden Ihmisen polku





Yhden ihmisen polku on täsmälleen sellainen kuin se on – mitä siellä ei ole, sitä siellä ei ole. Se mikä on ja tulee olemaan – se siellä on.


Marianne

05.07.2020.a

torstai 2. heinäkuuta 2020

Tapahtumaa keitto on edelleen kytevän liedellä



Yhden tapahtuman järjestäminen on kuin ison keiton keittäminen. Kotikeittiössä on se jokapäiväinen toiminta, joka vie vähän tai hiemän enemmän aikaa, mutta tapahtumakeitto kiehuu päiviä tai viikkoja. Kattilaan lisätään ajoittain jotain uutta ja mielenkiintoista siinä toivossa, että luotava haju ja väri pitävät ihmisten mielen valppaana ja keskittyneenä tapahtumaan. Keittämisajan on oltava mielenkiintoista havaita ja kokea, että tuleva hetki näyttäisi odottamisen arvoiselta ja ihmisissä olisi innostusta katsoa kalenteria ja muistaa päivää, jolloin oikea aika tulee ja keiton syömisen hetki on saapunut – sitten saa itse mennä, että kokea ja päättää, jättääkö valmiin keiton maku hyvän maun suuhun ja täyttää vatsan väreillä.


Marianne

01.07.2020.a

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Katselukulma




Sinä olet hyväksynyt oman elämäsi, jos haluat ja olet valmis kokemaan kaiken tämän, mikä Sinun jokaisessa päivässä on olemassa ja etkä halua ohittaa tai jättää sitä pois siinä toivossa, että jättämällä olemassa olevan syrjään saat jonnekin muualle - elämään toisenlaista elämää.


Marianne

29.06.2020.a