Kääntäjää käänsi
Ihmiselämä on täsmälleen sellainen, millaiseksi ihminen päättää
sen elää. Hänen askeleensa ovat kuin kävelyä tasaisella ja
tyynellä veden pinnalla, jonka kosketus koskettaa häntä takaisin.
Hän ei ole ainoa muuttuja elämässänsä. Veden pintaa ei kanna
ihmistä, syntyvät aallot tuntuvat suuret ja voimakkaat, jossa
ihminen huomaa olevansa hauras, pieni ja voimaton – hänellä on
pelko, ettei hän ei ole riittävä muuttamaan omaa elämäänsä.
Ihminen tarvitse uhriroolia tapauksissa, jossa hän tuntee, ettei
hänellä ole muuta ratkaisua asioiden muuttamiseen, kuin se, mitä
hänellä juuri hetkellä on. Hän käyttää uhrin roolia,
saadakseen muiden ihmisten huomion, jolla yrittää tavoittaa toisten
myötätuntoa ja pakottaa toisia antamaan hänelle omat keinonsa,
jotta hän uhrina pysyisi pinnalla. Jos hän ei voi näyttäytyä
uhrina, hän voi olla myös syyllisen roolissa, jonka tekoista on
tullut jotain seurauksia. Myös sillä hän onnistuu ansaitsemaan
huomiota. Syyllisenä olemine on vain hieman pidempi tie uhriksi,
kellä on kärsivän ihmisen energia. Odottaessaan uhrina toisten
lohdutusta ja tukea, ihminen pysähtyy, kärsiessä rangaistustansa
- molemmissa tapauksissa elämänaallokko lopultakin vaipuu ja vesi
kirkastuu.
Eläen valitsemansa elämää ja kokien itsensä oman elämänsä
uhrina, ihminen tarvitse vihan voimaa, voidakseen tehdä asioita,
joista hänellä on tapana sanoa - minun on vain pakko! Vertailleen
itsensä läheisiin ihmisiin, hän löytää keinot, joilla hän
voisi kasvattaa viha-aineesta. Katsoen omaa elämänsä sisältäpäin
ja seuraten toisten elämää sivusta, hän uskoo tosiaan, että
muilla on paljon helpompaa, koska heillä ei ole samoja juttuja, kuin
hänellä. Heillä ei ole hänen vaikeuksiaan ja siten heidän
elämäänsä sisältyy vapautta ja keveyttä. Esittämällä itsensä
uhrina, ihminen toivoo, että toiset vertailisivat omaa elämänsä
hänen elämäänsä ja tuntevat itsensä syylliseksi omasta
helpommasta elämästänsä sekä keksivät tavan, jolla tukea uhria
ja antavat hänelle jotain omasta „helpommasta“ elämästä.
Heistä tulee syyllisiä, jos he eivät jaa omaisuuttansa. He voivat
kyllä jakaa, mutta se ei ikinä riittää, koska elämänvaikeudet
jäävät uhrille kuitenkin pysymään.
Jos uhrina oleminen on saanut alkuunsa ihmisen jostain kipeästä
kokemuksesta, niin silloin uhrina esiintyminen on kuin rikkaruoho,
joka leviä ja valloittaa huomaamattomasti ihmisen
käyttäytymistottumukset. Siitä muodostuu käytäntö, jolloin
ihminen käyttää elämänsä vaikeina hetkinä uhrin roolia siihen,
että hän pärjäisi elämälle edes jotenkin paremmin. Hän käyttää
roolia, koska kokemuksiensa perusteella tämä keino toimii erittäin
hyvin. Uhrin roolissa ihminen odottaa, että joku tulisi ja
pelastaisi hänet elämänvaikeuksista kirkkaampaan tulevaisuuteen.
Pois kaikesta, mitä hän ei varsinaisesti halua elämässänsä
tehdä tai kokea. Ihminen ei vain halua ottaa vastuuta omista
valinnoistansa, eikä elää niistä johtuvien seuraamuksien
keskellä.
Valitsemalla martyyriroolin, tämä ihminen myy itsensä. Uhrin on
saatava itsellensä ilmaista energiaa. Hän osoittaa, että hänellä
on vähemmän kuin muilla, ja muiden lahjotuksilla saavutettaisi
tasapaino. Itse asiassa alkuperäisestä tasapainosta tulee
päinvastaisesti epätasapaino, koska uhri on saanut lopultakin
enemmän ja antajalle on jäänyt vähemmän. Uhri uskoo, että jos
hän ei ole kysynyt suoraan, hän voi vapaasti käyttää hänelle
antamaa, eikä hänen ei ole mitään velvollisuutta siitä maksaa.
Uhri myy kärsimyksiä näyttämällä itsensä ja uskoo, että
energianvaihto on ollut rehellistä, vaikka hän onkin ottanut
toiselta energiaa, josta vastineeksi ei ole antanut mitään. Joskus
tulee hetkiä, jolloin vaa´an tasapainottamiseksi uhri
yksinkertaisesti kaadetaan tuskallisesti areenalla.
Ihmisellä on velvollisuus palauttaa tasapaino, kun hänen toimi on
aiheuttanut toisen henkilön energiatason vähentymisen. Jos ihmisen
toimi ei ole muuttanut tasapainoa, ei tarvitse myös antaa energiaa
takaisin (se on vapaaehtoista), kuitenkin pitää ymmärtää, että
myös näissä tapauksissa on tärkeää ylläpitää tasapainoa -
jokaisella on vastuu itsestään ja tekojensa seurauksista. Kysyessä
jotain pitää myös antaa ja antaessa jotain pitää osata myös
kysyä. Uhrille energiaa annettaessa ei yleensä kysytä takaisin,
koska miten ottaa takaisin sieltä, missä sitä on muutenkin
vähissä? Kysymättä takaisin tai ottamatta vastaan tarjottava
vastinetta, uhrilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myydä itseään
tai luopua tarjottavasta avusta. Jokainen, joka jatkuvasti vain antaa
itsestänsä jotain uhrille, tuntee usein, että häntä
hyväksikäytetään, koska hänelle jää aina vähemmän ja
vähemmän energiaa ja näin tulee lopuksi antajasta uhri ja
entisestä uhrista tulee puolestaan syyllinen. Roolit vaihtuvat.
Uhrina esiintyminen on malli, jossa ihminen ei välttämättä
tietoista, miksi hän mallia käyttää. Se on hänen keinonsa saada
tarvitsemansa, jotta hän pärjäisi elämällensä paremmin. Hän
uskoo, että saa uhrina sitä, mitä tarvitsee, mikä antaa hänelle
turvallisuustunteen. Kun ihminen osoittaa muille, että hänellä on
vähemmän, hän saa avun, eikä hänen tarvitse tehdä itse
muutoksia omassa elämässään ja hän voisi jatkaa vanhalla
tavalla. Muutos tapahtuu muiden avulla, muiden antamilla työkaluilla,
jotka auttavat häntä jatkamaan eteenpäin. Mutta näin hän ei ota
ikinä vastuuta valinnoistaan eikä niiden seurauksista. Ihminen
Uhrina ei tiedä mitä pitäisi muuttaa. Hän ei näe ratkaisuja,
miten hän voisi muuttaa elämäänsä, koska hän ei halua tehdä
muutoksia omiin näkökulmiin, eikä valintoihinsa. Hänen on saatava
se, mikä mielestänsä hänelle kuuluu, koska hän on kärsivä
puoli, eli uhri.
Kun tuntee olevansa elämänsä uhrina, tuntee itsensä syyllisenä,
ettei osaa elää elämänsä oikein. Kun otetaan syyllisen rooli,
tarvitaan joku toinen, joka määrittelisi myös palkkion, jonka
maksamisen jälkeen saapuisi toivottu vapaus. Toinen ihminen
asettaisi oikeudenmukaisen hinnan, jotta syyllisestä ei tulisi
uhria. Ihminen kärsii ja kärsii, mutta ei kysyy toiselta, ketä hän
käyttää uhrina - kuinka paljon hän tuntee syyllisyyttä? Ihminen
ei myös kysyy itseltäänkään, mitä hän voisi antaa itse
itselleen ja tehdä itsensä hyväksi.
Syyllisyystunteesta eroon pääsemiseksi tarvitaan pelastajaa, joka
kertoisi hänelle, että kärsimällä rangaistuksen, hän on
lunastanut itsensä syystä, ettei halunnut tai pystynyt elämään
elämäänsä sellaisena, kuin se on. Ihminen ei anna itsensä uskoa
voivansa tehdä jonkun uuden valinnan elääkseen niin, kuin
todellisuudessa haluaisi. Hän tarvitsee jonkun toisen sanomaan, että
hän voi tehdä kaikki mitä haluaa ja elää elämänsä juuri
omalla tavallaan. Vaihtamalla kärsijän ja syyllisen rooleja,
ihmisellä on mahdollisuus löytää lohtua, saada huomiota ja
ylimääräistä energiaa sekä kasvattaa vihaa selviytyäkseen
omasta elämästänsä. Hän uskoo, että hänen elämänsä
muuttajat ja vaikuttajat ovat itsensä ulkopuolella. Hän tarvitsee
siihen muiden luvan tai lupauksen, koska jos kaikki ei menekään
toivotusti, hänellä on mahdollisuus syyttää siitä muita ja näin
hänestä tulee taas uhri. Jospa vain joku toinen olisi vastuussa
seurauksista ja palauttaisi tasapainon Maailmassa, jossa tämän
uhrin toiminta on jättänyt jälkensä!
Jos ihminen ei saa mitä haluaa, ei tarkoita aina, että hän on
uhri. Se ei vaan ole ollut hänen tämän hetken valintansa. Silloin
on aika vaihtaa näkökulmaa ja tehdä uusi valinta. Jos ihmisen
elämä ei ole hetkellä juuri sitä, mitä hän halusi kokea, ei
tarkoita, että muutosta ei tulisi. Ihmisellä on mahdollisuus elää
jokaista hetkeä elämästään parhaalla mahdollisella tavalla.
Toteamuksen hyväksyminen - Kyllä, elämäni on nyt juuri sellainen,
kuin se on. Olen itse valinnut askeleeni ja nyt minun on uitava,
kunnes kuiva maa on jälleen jalkojen alla. Jos rimpuilen vastaan,
matkastani tulee vaikeampaa ja väsyn liiallisesta ponnistelusta. Jos
taas jään lilluen odottamaan, että joku huomaisi minut ja
heittäisi minulle pelastusrenkaan tai vetää minut ulos vedestä,
suostun sinä hetkenä olemaan riippuvainen muista. Kun annan
itselleni aikaa rauhoittua, aallotkin rauhoittuvat - näin minun ei
tarvitse turhaan taistella aaltoja vastaan ja huomaan helpommin
rannan. Tiedän, että vain minä itse voin auttaa itseäni. En voi
hallita vettä, maata, ilmaa tai tulta, mutta voin käyttää niitä
kohta pian tukena, jos vain uskallan kellua vedessä rauhallisena ja
luottavaisena. Rantaan pääsyn jälkeen uudelleen valiten voin tehdä
valinnan, jonka kautta voin kokea kokematonta ja löytää
salaisuuden itsestäni.
12.07.2019.v
12.07.2019.v