Yhdella kaunilla lauantaipäivänä istuin kodini rappusilla ja olin
vaan onnellinen. Olin onnellinen olemassaolostani ja koska ihmiset
olivat Maailmassa olemassa ja minun olemassaolollani oli ollut
merkitys - ihmiset olivat tavanneet ihmisiä. Aloitaessa yhden
matkan, oli ollut ihmisissä ajan myötä kasvanut este ihmisten
edessä, mutta matkalla päivästä toiseen tuli muutos.
Ihminen kasvaa ajan mitta ison ajan sisällä. Eilen, päivä,
kuukausi, kymmenen vuotta sitten, ei ollut olemassa kaikkea siitä,
mikä on tänään - ihmine kasvoi ja kasvaa uusien mahdollisuuksien
avulla. Korona keväällä näytti, et ei mitään vaihtoehtoa mennä
eteenpäin, ei ole enä jäljellä – piti pysähtyä, että
odottaa. Viiva vedettiin kaikkeen sen päälle, mikä oli tavallista
ihmisille.
Silloinkin, kun tuntuu, että enää ei ole tai ei voi tehdä mitään,
oli ja on edelleen mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja rakastaa ihmisiä.
Vaikka joskus se on vaikeaa, koska jokainen ihminen on
yksinkertaisesti ihminen kaikella, mikä hänessä on ja melko usein
ihminen tietää varmasti, että hänessä olemassa olevat tunteet
tulevat ja kasvavat juuri kun toinen ihmine on olemassa.
Istuessa portailla ja vain ollessa, tunsin sisällä, että olen
iloinen voidessani olla ihminen, koska rakastan Sinua Ihmine, joka
asut tässä suuressa Suomessa ja juuri täällä, minun Sauvos,
naapurina. Turvallinen ja jokapäiväistä toimintaa siinä päivänä
avasi ihmiset. Suomalaiselle niin ominainen ja lähellä sydäntä
oleva toiminta, kuten se on Kirppis, rikkoi Koronan pelon - ihmiset
iloitsivat ihmisistä ja ihmisten pelosta tuli toive siitä, että
useampia ihmisiä tulisi avoimille pihoille ja puutarhoille - ihmine
oli ja on tervetullut tapaamaan ihmistä.
Terve, olen tänään erilainen!
Mutta minkälainen? Ihmisenä haluan uuden mahdollisuuden, suorittaen
toistoja, koska siellä kuuluu sana JÄLLEEN ja huomaan, että joku,
joka on jo poissa, kävele taas rinnallani. Kuinka voinkin olla joku
muu, jos olleiden hetkien ja muistojen jälkiä on tallella minussa,
muistissani ja Maailmassani? Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Mutten en voi tai en osa, koska tunteet, jotka ovat heränneet
sisälläni tai jotka olen herättänyt muissa, ovat jo läsnä myös
uudessa alussa.
Kun astun Maailmaan,
tavoitteenaan kokea itseäni muiden kautta, menen metsästämään
muiden ihmisten huomiota. Huomion, jonka saan maailmalta ja joka
täyttäisi minut. Tunnen olevani joko tyytyväinen tai koen
tyytymättömyyttä, jos tavoitteeni saada tarvitsemani huomiota
epäonnistuu. Astuessani Maailmaan toivon muiden haluavaan ja
kykenevään kokea minut, että sitä kautta voisin totea voivani
henkisesti hyvin.
Aloittaessa matkaani määränpäähän
alitajunnassani on muistoja, mistä paikoista voisin saada
tarvitsemani huomion. Niissä kohdissa suorittaisin juuri mainitut
toistot. Se on kuin itselleni luvatun odotuksen täyttyminen. Menen
saamaan, mutta minulla puuttuu kontrolli, joten en voi saada ehkä
tarvitsemani tulosta ja päinvastoin, voin jäädä kokonaan ilman.
Tunnen tyytymättömyyttä, joka kääntyy läsnä olevia vastaan,
jotka eivät antaneet minulle tarvitsemani tunnetta - he eivät
nähneet minua oikein.
Uskon, että aidon huomion kato
on Maailman vastaus minulle. Se on Maailman reaktio ja sillä
tiedolla minun on tultava toimeen. Tyydyn epäriittävään huomioon
ja totean, etten minä vaan voi muuttaa ja hallita Maailma.
Kävellen päämäärään kohti,
en ole vapaa yksinkertaisiin kokemuksiin, koska en halua kokea em
tietämättömyyttä, vaan haluan tulla täytetyksi. Tietyt paikat,
hetket ja ihmiset antavat minulle sen tunteen. Katson ihmisiä
Maailmassani vain antajina. Jos en saanut mitä tarvitsin, he ovat
jättäneet omansa antamatta. He olisivat voineet antaa ja minulla
olisi ja on mahdollisuus saada. Haluan sitä ehdottomasti kokea! Sen
menettäminen tarkoitta, että olisin voinut saada jotain erilaista.
Eikö paitsi jääminen tarkoittaa, että olisin voinut saada, jos
jotain olisi ollut toisin.
Polullani on kohtia, joissa minä
vain olen olemisen takia. Siellä on liipaisimiksi muut ihmiset ja
jossain vaiheessa muistini herää aikoja sitten tyydyttämättä
jäänyt huomiontarpeesta. Muistan, että juuri niistä paikoista
voin saada toivomani ja tunnen tarvetta lopultakin saada kiinni tämä
kaipaamani huomio. Sellainen käytäntö muuttuu tottumukseksi ja
tavoitteeksi. Kohdassa, jossa koen JÄLLEEN-toiston, koen uudelleen
toteamuksen, että silloin minä olisin voinut saada jotain, joka jäi
saamatta olosuhteista johtuen. En toiminut silloin oikein, odotin
vaan muuten sen päättyvän toisin. Toistojaksot toteutuvat
paikoissa, jossa minä ja muut olemme yhdessä - ME. Juuri siellä
uskon, että minulla on oikeus vastaanottaa ja toisten velvollisuus
on antaa minulle tarvitsemani. Olemme ME, joten jos toiset haluavat
itsellensä hyvän olon, heidän on annettava minulle, jotta minunkin
olisi hyvä olla. Haluan saada, koska minulla on oikeus tuntea oloni
hyväksi! Haluan hallita maailmaa, hallitsemaksi itseäni.
Kun astun Maailmaan, kokeaksesi
itsesi muiden kautta, saamasi huomion laatu on ratkaiseva tekijä
valinnoissasi - menetkö, teetkö, oletko tai sitten et tee mitään.
Ihmisiin, joiden antamansa huomion laatu on epävakaa (olen voinut
heidän kanssansa sekä hyvin että huonosti), suhtaudun
epäluuloisesti ja itseäni suojelevasti. Välttelen heitä niin
paljon, kuin mahdollista ja heitä kohdaten olen heille täysin
lukossa. En luota heihin, koska olen kokenut, että vastausta ei ehkä
tule ja minulla jää tarvitsemani saamatta. Jos olen kokenut
pettymyksen, en halua palata takaisin tähän samaan paikkaan. Jos
kuitenkin on pakko palata, olen valppaana ja valmis puolustautumaan.
En halua kokea antajia, koska näen heidät vihollisina. Haluan ensin
saada, sitten vasta antaa takaisin eli tehdä vaihtokauppaa.
Uhmaukseni takia en luo ME-issä hyvän olon tunnetta, koska en vain
halua antaa sitä toisille. En anna sitä myös itselleni, jotta myös
minulla ei ole hyvä olla ME-issä.
Kun astun Maailman tarkoituksella
saada huomiota sisälläni olevan tyytymättömyyteni täyttämiseksi,
etsin toistoja, antaakseni itselleni mahdollisuuden täyttää
tyhjyyttäni. Tarvitsen oikeita vastauksia Maailmalta, toisin sanoen
toistoja. Toistoissa saan kokemuksen aidosta huomiosta juuri silloin,
kun joudun pärjäämään itseäni kanssa ja hetkinä, jolloin en
voi tai en osaa pois toistohetkestä, toisenlaisen lopputuloksen
saavuttamiseksi.
Jos olisi mahdollista, ohittaisin
tai poistaisin ei-toivotut toistot kokonaan, koska toistoissa koen
taas kerran itseäni - sama tunne nousee taas esiin samoissa
toistoissa. Uskon, että jos toiset tekisivät jotain toisin, minulla
olisi erilainen kokemus itsestäni. Uskon, että kyky saada toinen
tekemään asiat eri tavalla on avainratkaisu ongelmiini. Uskon, että
toistot päättyvät toisin toisten ihmisten toimiessa toisin ja minä
saan silloin tarvitsemani. En päästä irti tarpeistani, vaan odotan
niiden tyydyttämistä. Haluan toisen olevan avain, mutta toinen
onkin heijastus, joka avaa oven sisälläni olevaan Maailmaan, jonka
läpi kulkemisen ratkaisu piilee sisälläni, eikä missään
muualla.
Toisto on menneisyydessä
tapahtuneen heijastus. Miten astun ulos peilistä? Milloin olen
valmis kokemaan itseäni ja suorittaman pieniä askeleita
muuttaakseni toistoja? Entä jos minä menisin kokemaan Maailmaa
ilman arvosteluja, odottamatta vastauksia ja ilman halua tai tarvetta
sitä muuttaa? Miltä tuntuisi antaa itselleni uusi näkökulma -
tarpeen sijasta löytyisi sisälläni mahdollisuudet ...
Kiitos auttajille, jotka auttoivat! Nyt on mainoksia jaettu tänne ja
toiselle puolelle kunnan raja, mutta jakamista on edelleen. Ajon
ajaessani olin yllättynyt, kuinka vähän on näitä paikkoja
jäljellä, mihin jättää sanat - uutiset, tiedotukset, ilmoitukset
- muille ihmisille lukea. Tästä menetetyn ajan kosketuksesta syntyi
tarina -
Missä ovat nämä sanat, jotka tänään kirjoitetaan ihmiseltä
ihmiselle - ne luodaan ilmaa. Tänä on sanoilla kiire, he lentävät
näkymättömästi ilmassa yhdestä pisteestä toiseen ja on yhdessä
paikassa ollessa, itse asiassa, kun kaikkialla. Sanat lyhenevät ja
yhdistyvät, että äla kirjoitettuna säästää aikaa, että see,
mitä halutaan sanoa muille, saapuisi perille ennen kuin kuuntelija
tai katsoja menettäisi kiinnostuksensa ja kääntyy toiseen.
Sanotut sanat ja kirjoitetut sanat on jo menetetty aika, koska se,
mikä minuutti tai tunti sitten, painamalla näppäimiä, lennettiin
avaruuteen, on jo historiaa. Näillä sanoilla on kasa toisia sanoja
jo päällä ja jos ihmine sillä hetkellä katsoisi toisaalle tai
hän oli poissa, silloin näitä sanoja ei olisi kun ollut olemassa.
Myös minä muistan maitolaituri tien varrella - jotkut niistä ovat
edelleen olemassa. Nämä ovat virstanpylväitä ajan sisällä,
joista on tullut, uusilla vaatteilla, katseenvangitsijoita.
Ilmoitustaulut, missä kylien ja ihmisten tarinat olivat päällä,
on ajan myötä kadonnut – kuten myös kyläkaupat, kyläkoulut,
kyläkirjastot, kylän postitoimistot ja niin edelleen.
Missä ovat tänä kylien sydämet? Missä on se kohta, joka
merkitsee kylän sydäntä? Kylteillä olevat sanat merkitsevät
kylien alkua ja loppua - ajat kylästä läpi tai vahingossa ohi eikä
ole tavannut kylää. Missä on edelleen olemassa se mahdollisuus,
että menet ja saat, kylän sydämessä ollessa, olla kylän kanssa
...
.....„Ota tämä päivä” oli minun teetäni – kyllä se oli
iso työtä, mutta hauskaa ja leikkisää - siellä oli vapaus
sisällä. Minun polkuni on kirjoittaminen ja tarinat. Tänä aamuna
tunsin, että en enä halunnut kirjoittaa uudesta tapahtumasta.
Ensimmäistä kertaa suomessa pelkäsin sitä, mitä muut mietivät
ja haluavat minun takanani - sanani eivät voi lentää vapaasti.
Jonkun on oltava liikaa aikaa, ja tarkkuustarkastajia on useita,
koska tuloksen on oltava sellainen, että jokaisen kasvot pysyvät
puhtaina. Tarinaani ovat minun tarinat - mä allekirjoittaan ne ja
ollan vastuussa heistä. Halusin tehdä, puutarhapäivä odottaessa,
yhden leikki ihmisille - mutta siinä on myös paljon kirjoittamista,
puhumista ihmisille kirjeiden kautta. Minusta tuntuu, että ei
myöskään ole sallittua eksyä niihin, koska muut, jotka ovat
yleisen nimen takana, eivät salli sitä. Pelkään vastatessani
sivulle kirjoittaville ihmisille - se ei ole enää vapautta.
Minä olen minä ja minä olen se, kuka mä olen, mä en ole joku
toine. Minun tieni on antaa ihmisille sitä, mikä luo enemmän
heihin. Jos valitsen polun, otan vastuun siitä ja tekemästäni,
mutta vapaus on tärkeä. Tänään tunnen, että muut pelkäävät
sitä, mitä teen. Mutta en osa eikä voi antaa tänään enemmän
kuin osan ja mitä minulla/ minussa on.
Tänään on olemassa ihmisiä, jotka tulevat taas osallistumaan,
koska tein mitä tein - itseni omin sanoin. Ymmärrän, että et te
halua, että teidän nimesi yhdistettään vääriin sanoihin ja
virheisiin. Paljon on tehty ja paljon on vielä tehtävää, mutta
tänään en voi antaa teille varmuutta siitä, että en ole väärässä
ja osan kirjoittaa kaiken oikein .....
Tulossa on yksi iloinen kesäpäivä, kun Sauvon ihmiset avaavat omat
pihansa ja puutarhansa, niin että voimme tavata ja olla yhdessä –
olet tervetullut viettämään päivääsi Sauvossa sauvolaisten
kanssa. Toive ja unelma on, että sinä päivänä Sauvon kylät
olisivat täynnä vilkasta vilskettä, iloisia
kokoontumisia ja
miellyttäviä löytöjä.
Hei Sinä, joka asut tai vietät osan ajastasi Sauvossa ja haluat
osallistua, lähetä meille osoiteesi ja kerro myös, onko Sinun
pihasi – Kirppis, Otä tästä, Kahvila tai useita ja kuvaile mitä
myyt. Jos haluat pihasi
paperiseen karttaan,
ilmoittaudu 23.07
mennessä. Myyntipaikat löytyvät myös Google mapsista ja
Google-kartta on avoinna 03.07 klo 20.00 asti. Sauvon torilla on
tapahtuman yhteiskirppisalue. Omat pöydät/ filtit mukaan!
Odotamme innolla yhteistyöehdotuksia ja teemme jo yhteistyötä
Sauvon yrittäjäien ja yhdistysten kanssa. Sauvo-museossa on
meriteemainen näyttely tänä vuonna, ja 4. heinäkuuta on siellä
avoin kahvila ja puutarha, jossa on kukkia isoäidin puutarhasta.
Ole kekseliäs ja luova, tee tuona päivänä sitä, mistä eniten
tykkäät ja mitä mielelläsi jaat muiden kanssa - voit luoda
esityksen, lukea runoja, avata näyttelyn, laulaa tai tanssia - oma
piha ja puutarha ovat täynnä mahdollisuuksia. Jaa suunnitelmasi
kanssamme ja me merkitsemme sen kartalle.
Usein ihmiset yksinkertaisesti syrjäytetään tieltä, koska heidän
taitonsa, ikänsä tai erityispiirteensä on este maailmalle -
sanotaan, että korvaamattomia ei ole olemassa. Se on se syy, miksi
jossain vaiheessa ihmiset eivät halua, ei voi tai ei pysty enää
jatka oma elämä eteenpäin. Tunnetaan, että itsensä
olemassaololla ei ole merkitystä, koska se on korvattavissa.
Ihmisten maailmassa mitattavat tulokset ovat tärkeitä, niiden on
oltava yhä parempia siitä, mitä he pystyivät antamaan tänään.
Tällä polulla ei ole yhdessäkasvua, koska siihen ei vain ole aikaa
ja näin, ei kiinnitettä huomiota vieressä käveleville, että
kasvaa kävelemalla heidän kanssaan yhdesää.
Jos henkilö itse ei voi tai vielä ei pystyy, sitten hänet
vaihdetaan - korvataan tehokkaammalla ja menestyvämmällä. Ihmiset
itse, omien pelkojensa ja uskomustensa kanssa, hyväksyvät, että
joku muu on heidän sijaan kauniimpi ja parempi, ja antavat itse oman
paikkansa, että toinen sais tulla ja olla hänen paikalla. Missä
sitten on tämän ihmisen paikka, kuka ei vielä pysty tai jolla ei
viellä ole tai ei enää ole, ja milloin on hänen aika kasvaa?
Tästä syystä, että ihmiset ei tiedä tai löydä sitä vastausta,
he tuntevat olevansa jätettyjä ja hylättyjä, tarpeettomia ja
arvottomia ajan roskakorissa. Mitä järkeä on olla, jos ei voi tai
ei ole mahdollista olla?
Ihmisen matka on Ihmisena kasvuu. Ihminen kasvaa muiden ihmisten
kanssa, mutta joskus ei yhdessä muiten kanssa, vaan kokeamalla
toisten kosketuksia. Ihminen tarvitsee oikean huomion, joka antaa
hänelle tiedon siitä, että hänellä on olemassa oma turvallinen
paikka ja aika olla täsmälleen se, minkalaine hän tänään itsenä
on. Mikä oli eilen ja on tänään, se katoaa ulkopuolelta, mutta
ihminen omassa huomisessa päivässä on kasvaessa parempi kuin oma
itsesi eilisestä. Itsenäisyydessä, oman kasvukivun tunteessa
ihminen uskoo, että hän murtuu rikki, mutta oikeasti, itse
kasvaessa seisomaan, hän murtuu irti toisista. Ei ole väliä, mitä
mahdollisuuksia ihmisillä oli, vain tärkeää on se, minkäläisiä
mahdollisuuksia ihmisellä tänään ja nyt omassa elämässään on
- ihminen itse voi tehdä sen, mitä hän itse haluaa tehdä. Ei
kukaan toinen voi tehdä ihmisen hyväksi sitä, mitä vain hän itse
voi tehdä – itse kasvaessa itse elää oman elämäänsä.
Katoavatko
kasvinravintoaineet lantavaroistanne? Tilgmannin Offsetpaino Helsinki
1944.
Kirjatilaus
– „Hämäläiset, nyt tarjotaan Teille komea suurteos, joka
kuuluu kunniapaikalle jokaisessa hämälaiskodissa. Ennakolta
tilattavaksi tarjotaan kauttaaltaan uutta aineistoa esittelevä
kotimainen historiateos ja kulttuurijulkaisu, rehtori K. V.
Kaukovallan laatima Hämeen läänin historia.” Arvi A. Karisto
Osakeyhtiö Hämeenlinna 1931.
Kirjatilaukset
– Terveydenhoitolehti v. 1934 - „ Teillä on varmaankin
ympäristössänne ja naapureissa henkilöitä, jotka mielellään
tilavaat Terveydenhoitolehden kunhan tialusta heille esitätte ja
annate heille tämän lehden ensi numeron luettavaksi. Tilamalla
Terveydenhoitolehden edistätte Suomen kotien terveyttä!” ja
Isoäidin ELÄMÄN OPPILAANA. Katri Bergholm, os Ignatius oli suomalainen kirjailija joka oli Suomen Sotilaskotiliiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja. Isoädi oli hänen salanimi – wikipedia.
KOTIINPALUU
(Heimat) – Zarah Leander`in paras filmi. Adams Film Osake Yhtiö.
Heimat is a 1938 German historical drama film directed by Carl
Froelich and starring Zarah Leander, Heinrich George and Ruth
Hellberg. The film`s melodramatic storyline
portrays the return of a leading singer to her hometown, where her
father wishes her to settle down and marry. It is based on the 1893
play Heimat by Hermann Sudermann.It
was shot at the Tempelhof Studios in Berlin. The film's sets were
designed by the art directors Franz Schroedter Walter Haag. Froelich
won the awatd for best director at the 1938 Venice Film Festival for
this film – wikipedia.
KYLVÄJÄ
V. 1937 – Välttämätön jokaiselle aikaansa seuraavalle
raittiustyöntekijälle ja asianharrastajalle.
Sanoma
Kodillesi - „KOTIMAA ON LEHTENI – JOKO SE TULEE SINUN KOTIISI”
„...
Kirkon ja kodin palvelijana, pyrkiessään uudistamaan kaiken
Kristuksessa, on kristillinen sanomalehti UUSIEN ASIOIDEN ILMOITTAJA
JA NIIDEN ARVOSTELEVA ESITTÄJÄ. Vanha, mutta silti aina uusi sanoma
syntien anteeksi saamisesta. Kristuksen lunastustyön kautta on sen
sanoman ydin. Tässä saarnatuoli ja sanomalehti palvelevat samaa
tarkoitusta. ...
Kristillinen
lehti tuo siunausta ja on pitkin vuotta tuore LAHJA omaiselle,
ystävälle tai kyöhälle naapurille ...
Kahdesti
kuussa ilmestyvä kaunis ja sisältörikas Kotimaan perhelukemisto
KOTIVIESTI ja lehdessä säännöllisesti julkaistut kertomukset ja
pakinat tuovat kotien niin nuorten kuin vanhojekin elämään sitä
viihdykettä ja sisältöä, jota ne kaipaavat ...”
LYIJYVALKO
– PROPAGANDA 1939. „ Lyijuvalko – mainonnasta on hyötä
maalareille ... Lyijuvalkomainonta on saanut yleisön ymmärtämään
maalauksen suuren merkityksen rakennusten, laivojen, siltojen ym.
Rautarakenteiden suojana. Omaistajat ovat oppineet pitämään
rakennuksensa hyvässä kunossa ja maalauttamaan niitä kaikkeen
ulkomaalaukseen parhaiten soveltuvalla värillä, lyijuvalkoisella.
Ilmoittelussa painostetaan ammatimaalarien välttämättömyyttä
maalaustöiden suorituksessa – täten tarjotuu myöskin maalareille
uusia työtilaisuuksia ja lisä ansioita.
KUVA
N 4 1942. Kustannusosakeyhtiö Otavan syväpaino.
RADIOVIIKKO
N 34 syyskuun 24-30 p:nä. 1939 Helsingin Sanoman liite.
RADIOKUUNTELIJA
N 48, 28 XI-4 XII, 1937.Radiokuuntelija
oli (1936–1961)
julkaistu radio- ja tv-lehti. Sen jälkeläisiä
olivat Radiokuuntelija-tv (1961–1965)
ja Raadiokuuntelija Antenni (1965–1973) Lehti ilmestyi kerran
viikossa ja sitä julkaisi Yhtyneet Kuvalehdet OY – wikipedia.
UUTISAITTA
N 3 1939. Uutisaitta. Suomin-Filmin Uutisaitta oli
Suomi-Filmin vuonna 1935 perustama elokuvalehti, joka ilmestyi
vuoteen 1960.
Isokokoisempana
ja monivärisenä se oli aikakauden toisen lehden Elokuva-aitan
ankara kilpailija.Lehti
oli aluksi kaksikielinen – wikipedia.
Ihmisenä
kasvaminen on murtuminen. Murtuessa emme lähtee rikki, vaikka
kasvukivun tunteessa niin tuntuu. Itsenäisyydessä murtumme irti
toisesta ja toisista.
JOULUKUKKA,
Nuorten toverin joulu 1922, 4.vk. Anni Swan ryhtyi vuonna 1919
yhdessä Alpo Noposen kanssa julkaisemaan lehteä Nuorten
toveri (Valistus
1919, WSOY 1920–1924), jossa edistettiin hyviä harrastuksia ja
isänmaanrakkautta – wikipedia.
JOULUSIRKKA 1926 SIRKKA oli
suomalainen lastenlehti, jossa julkaistiin kuvitettuja satuja,
jatkokertomuksia, sarjakuvia ja erilaisia tehtäviä. Sirkkaon
ilmestynyt kolmena eri ajanjaksona.
1886-1887, 1895-1896,
Swan ryhtyi vuonna 1919 yhdessä Alpo Noposen kanssa julkaisemaan
lehteä Nuorten
toveri (Valistus
1919, WSOY 1920–1924), jossa edistettiin hyviä harrastuksia ja
isänmaanrakkautta. Vuonna 1925 lehti ilmestyi Nuori Voima -lehden
itsenäisenä liitteenä.
Vuonna
1926 Nuorten
toverin nimeksi
tuli Sirkka.
Lehden tehtävänä oli isänmaallisuuskasvatus ja nuorison
yhdistäminen. Lehdessä julkaistiin satujen ja tarinoiden lisäksi
jatkoromaaneita, jotka yleensä kestivät vuosikerran verran. Vuonna
1928 seikkailtiin koko vuoden ajanvillissä lännessä G: A. Hentyn
”Intiaanien ja kullankaivajien parissa” - wikipedia.
KOTI N 2 helmikuu 1917, 6.vk.
Kotikasvatusyhdistuksen äänenkannattaja.
Uskonnollissävyinen kotien hartautta, kasvatusta ja suomenkielistä
sivistystä kohottava lehti ilmestyi kuukausittain vuodesta 1911 -https://www.kultaomena.com/418
KOTILIESI N 7 huuhtikuu I
1934. Kotiliesi on Otavamedian julkaisema
27 kertaa vuodessa ilmestyvä suomalainen naistenlehti. Kotilieden
ensimmäinen lehti ilmestyi vuonna 1922. Kotilieden tarkoituksena oli
opettaa naisia terveellisen ruoan valmistamisessa, asumisessa,
kodinhoidossa, lastenkasvatuksessa ja sairauksien hoidossa
– wikipedia.
OMA KOTI uusi perhelehti, N 11
1932, Oma
koti -lehti ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa vuosina 1932-34.
Kansikuvat olivat usein Martta Wendelin tekemiä. Vaikka kodin ja
perheen hoitamiseen keskittyvän lehden pääasiallinen kohde olivat
naiset, sisälsi se myös miehiä kiinnostavia artikkeleita.
Kauneudenhoitoa, pukeutumista ja sisustamista käsittelevien
artikkeleiden lisäksi lehdessä oli ajankohtaisia haastatteluja,
yleistajuisia tieteellisiä artikkeleita ja pieniä viihdekertomuksia
- https://www.kultaomena.com/418
OMIN KÄSIN N 4 3 1938,9
1.2vk. Kotiliesin käityölehti OMIN KÄSIN Vuonna
1938 perustettua Omin käsin -lehteä julkaistiin vuoteen 1945 saakka
Kotilieden käsityölehtenä. Lehti esitteli kaiken Suomessa käsillä
tehdyn lisäksi muidenkin kansojen saavutuksia. Lehdessä annettiin
erilaisia työohjeita, kerrottiin sisustuksesta ja esiteltiin
näyttelyitä ja messuja sekä järjestettiin kilpailuja ja
apurahoja. Tyylikatsaukset käsittelivät ihmisen eri olinpaikat
saunasta puutarhaan.Mallisuunnittelun
tavoitteena oli luoda esteettisesti nautittavaa laatua tuon ajan
niukoistakin lähtökohdista -
http://www.kolumbus.fi/virkki-museum/omin_kasin_lehti.htm
PÄÄSKYSEN JOULUKONTTI 1928.
Pääskysen Joulukontti 1907-1956 ilmestyi Pääskysen kanssa. Tätä
joulunumeroa julkastiin useita vuosia kantalehti Pääskysen lopettua
1935.
Pääskynen
oli lastenlehti, joka ensimmäisen kerran alkoi ilmestyä 1871. Lehti
eli vuoteen 1881.Pääskynen
alkoi ilmestyä uudelleen Otavan kustantamana 1906. Lehti ilmestyi
yhtäjaksoisesti vuoteen 1935. Se oli suosittu: painos oli
parhaimmillaan 1910-luvun lopulla 6000 kappaletta
– wikipedia.
TERVEYS,
terveyttä koteihin. N 3 1941. Päätoimittaja Sucksdorff. Kirjapaino
OY SANA