LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Miksi me, naisena eläessä, ei loo itseään Naiseksi








Kuten sateen jälkeen sieni, niin on olemassa koulutuksia ja oppetuksia, kuinka oppia olemaan ja muotoilemaan itseäsi, että kasvattaa itsestä Nainen - käytä mekkoja ja omia hiuksia koruna, olla seksikäs, mystinen, luova ja kirkas jumalatar. Menemme, luemme ja yritämme -yhdellä onnistuu se hiukan enemmän, toisella jonkin verrän vähemmän. Käytämme ulkoisia rekvisiittoja, joiten peiliin katsottaessa on muistutettava meitä siitä, keitä olemme – Nainen. Se on kaunis ulkoinen Maailma, mutta kehomme puhuvat toista kieltä, emmekä osaa lukea niitä. Emme voi aina olla naisena elävä nainen, koska emme luo itseämme Naisena - me luomme itsemme Miehiksi. (Miehet luovat itsensä, äidin ja naisen puuttuessa, Naiseksi)

Kun kävelemme ajan myötä, tapahtuvat meidän ruumiissamme, pinnalla ja pinnan alla, muutokset. Muutokset eivät ole yksiselitteisiä, että jos sattuu jossain, tai jokin on kolhiutunut, turvonnut jne, niin se on täsmälleen sama kehon molemmilla puolilla. Se voidaan tuntea molemmilta puolilta, mutta yhden puolen ilmenemismuodot ovat vahvistettuja ja näkyvämpiä.

Ihminen on kokonaisuus, hän on yksi energia, joka kantaa kahden osapuolen nimeä - vasen ja oikea, mies ja nainen, plus ja miinus - minkä nimen valitsetkin, idea on edelleen yksi - kaksi nimeä, jotka pitävät tasapainon ihmisen sisällä. Joskus näyttää siltä, että yhtä on enemmän ja toista vähemmän. Sen näyttää olevan ennemmän, joka on yli ja vähemmän sitä, mitä puuttuu. Mutta todellisuudessa sitä on enemmän, mikä on näkyvästi vähemmän, koska tämä energia vahvistuu ja antaa oman osuuden toiselle – luo lisaksi tämän nimen, minkä, ihmisen sisäisen päätöksen mukaan, hän tarvitsee enemmän, että hän sais ratkaista tehtävän. Saa osumann ja satuttaa tämä puoli, joka on kuin poissa kotoa, koska se on siirtynyt toiselle puolelle. Tämä energia vie tasapainon ja se tarvitsee ratkaisun, koska itse asiassa hän on omalla paikallaan ja läsnä myös toisessa paikassa.

Jotta suojella itsesi Maailman edestä ja sen sisalla ja seisoo itsensä puolesta, nainen tarvitsee toisinaan ylimääräistä miesvoimaa ja meidän naispuoli antaa oman osuutensa sille. Mutta joskus oleminen miehen energiassa muuttuu käsittämättömästi jokapäiväiseksi, kävelemme sillä, koska meille näyttää siltä, että ilman sitä on mahdotonta selviytyä siitä, mitä elämässämme muuten tapahtuu, mutta samalla kehon vasen puoli luokaanttuu - hän tarvitsee ymmärrystä ja antaa meille signaalin - „Huomaa mitä Sinä teet!” Miksi meidän on oltava miehen energiassa? Miksi me, naisena eläessä, tunnemme, että meidän on kannettava mihen ruolia?

Meidän maskuliinisen puolemme ei tarvitse kyetä tekemään enemmän, kun hänen tehtävänsä on - tasapainottaa Naista. Naisen kehon energian ei tarvitse kyetä luomaan naista mieheksi, koska hän on naisen energia. Jos meidän maskuliinisen puolemme on oltava isompi ja se tarvitsee enemmän, sitten se näkyy vasemmalla puolella, mikä heijastaa meille kehon parempaa puolta. Tässä tapauksessa, uskoen, että vasen on heikompi, lisätään siihen niin sanoakseni ulkoisesti, mutta oikeastaan mikään ei ole missään liiallinen tai puuttuva - kysymys on vain energian nimistä ja siitä lähtevistä tehtävistä, jonka me itse alitajuisesti tai tietoisesti olemme päättaneet kyetä tekemään ja suorittamaan. Tiedämmekö itsemme millaisena ja jota varten me itse oikeasti luomme itsemme?

Olemmeko me itse, kuin kokonaisuus st seisomme itsena tai pelamme omalle sielullesi välttämätömän puuttuvan osan - valitsemalla roolin, jota emme tunne omassa elämässämme - täytämme aukon jokapäiväisessä elämässämme. Täytämme sen paikan, mitä odotamme muilta olemassaolomme vastaan. Haluamme olla ennen ulkoisesti ja vasta sitten uskomme, että voimme olla sisäisesti - ulkoisen puutteen vuoksi olemme nälkäisiä, jota sammutamme antamalla itsellemme kyseisen nimen energian itsestäni – jos me ei saa ulkopuolelta, sitten yritämme antaa sen itsellemme, korvamme sen, mutta teemme sen tekemällä liikaa itsellesi.

Mikä tämä on, mitä me sitten yleensä kaipaamme – se on isän ja miehen ehkä Miehen energia meidän vieressämme. Isä oli mies nimeltä isä tai ehkä häntä ei ollut olemassa ollenkaan. Mies kantoi miehen nimeä tai häntä ehkä ei ollut olemassa ollenkaan. Äiti ei voinut ottaa isän roolia, koska hän on nainen ja hän ei ollut itse kokonaisuutena, kun hänen isansä ei ollut Isä ja lapsen isä ei ollut Mies hänen vierellään. Se on meidän sisäinen nälkämme oma toisen puuttuvan puolen perään, jos me olemme Nainen, niin meidän toinen puoli pitäisi olla mies ja miehellä tulisi oman olemassaolonsa todisteena olla näkyvästi meidän ulkopuolellamme, jotta me saisimme itse nähdää hänen seisovan vieressämme ja tunteaa itsemme kokonaisuutena.

Miehiä ja isiä on meidän elämässämme olemassa, mutta täydellisyys on harvinaista, tunteet ja mielenkiintoiset käänteet ihmisten elämässä ottavat tai heikentävät sitä laatua, joka näyttää olevan olemassa. Se on meidän valinta – „Ensin minun täytyy saada, vasta sitten olen” tai „Minulla on, koska olen – minä olen kokonaisuus Naisena”. Tämä on vaikea polku, koska olemme jo varhaisesta iästä lähtien oppineet lohduttamaan, suojelemaan ja huolehtimaan itseämme tämän puolesta ja vastaan sitä, mitä meille annetaan vähemmän kuin tarvitsemme tai mitä meillä jätetään kokonaan pois - me olemme itsellemme äiteinä, isinä ja miehinä – me valitsemme itsesi, itsensä vuoksi, pelamaan toista roolia, että tuntea olevansa rakastettu ja hoidettu. Annamme itsellemme tarvittavan huomion, jota emme ole saaneet ehkä toisin sanoen koemme vastattuja tunteita - kasvaessa itsenämme, me menestymme heijastuen Maailmaan.

Kuinka saavuttaa kokonaisuus, jos Maailma ei ollut oikeaan aikaan aina läsnä tai oli, mutta ei tehnyt sitä oikein. Me opimme, että emme itse ole kokonaisia ilman näitä muita. Me tarvitsemme niitä, koska me koemme että he puuttuvat, koska heidän tehtävänä oli/ on antaa meille sitä, mitä emme pystyneet antamaan itsellemme yksin - toinen fyysinen henkilö, joka oikein läsnä ollessaan luo meidät kokonaan. Tällä tavoin olemme yrittäneet, läpi ajan, antaa itsellemme sen, mitä äitimme, isämme ja miehemme olisivat, meidän uskomuksessamme kauniissa ja täysin oikeassa Maailmassa antaneet meille itse. Olemme pelanneet omalla energialla - olemme nimittäneet, tuskallisen kaipauksen puutteen tämän nimellä, mitä olemme omalla tiellä vierellämme tarvinnut. Emme ole aina luoneet itsemme naisiksi, koska olemme yrittäneet luoda itsemme äiteinä, isinä tai miehinä. Näin reagoimme alitajuisesti paikoissa, joissa tunnemme puutteen ulkoisesta kosketuksesta ja siellä annamme sisäiselle itsellemme tarvitsemamme isän, äidin tai miehen ja siinä tapauksessa meillä itsellään, itsesämme, itseäsi ehkä naista on vähemmän ja ja toista puolta enemmän. Jos meidän energiamme kantaa toista nimeä, silloin se ei ole kuin meidän, vain se kuuluu siihen, jonka kosketusta me kaipaamme tuntea itsessämme.

Mitä meidän kehomme kertovat meille? Keitä me kannamme mukanamme? Keita me tarvitsemme, että olla se, kuka haluamme olla? Miksi vain se ihmine, jolla on se nimi meistä puuttuvan osan voi meille antaa?

Ihmine, jolla on tämä nimi, on olemassa tai on ollut osa meidän elämästä – olemme ollut sidottua, mutta hän ei luo meitä Naisena tai muuta meidän energiaamme toisen nimiseksi. Me teemme sen itse, korvaamme sen, mitä emme saaneet Maailmalta, itsellämme - me yksinkertaisesti nimeämme energiamme uudelleen ja luomme epätasapainon itsessämme ja se, mikä on meidän sisällämme, on näkyvissä ulkopuolelta – meidän kehomme kertovat meidän tarinamme.

Marianne

24.04.2020.a


Sinä olet lahja itsellesi







Sinä itse elät omaa elämääsi, ei siksi, että saisit itsellesi siitä palkkaan, vain siksi, että Sinä voit tehdä sen omalla tavallasi ja siksi luot Sinä itsesi itsestäsi itsellesi. Sinä teet sen aina parhaalla mahdollisella tavalla – Sinä olet, oman elämäsi eläen, lahja itsellesi.


Marianne

26.04.2020.a

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Halutun muutoksen saavuttamiseksi







Saavuttaaksesi haluamasi muutoksen, itsessäsi ja elämässäsi, Sinun on todellakin haluettava tehdä sen, mitä Sinun täytyy tehdä muutoksen saavuttamiseksi. Niin kauan, kuin et todella halua sitä, Sinä tarkastat itseäsi. Sanot itsellesi, että Sinun TÄYTYY halua, koska se ei ole Sinun tavoitteesi. Niin kauan, kuin Sinä et oikeasti halua, et Sinä todella tarvitse muutosta, vain Sinä jahdat yhden tunteen. Oman toimintosi seurauksena HALUAT Sinä kokea erityisen TUNTEEN itsessäsi ja tämä on Sinun todellinen tavoitteesi.






Marianne

25.04.2020.a



sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Minä rakastan teitä





Tiet houkuttelevat itseään,
koska he eivät voi loppua,
ääretön etäisyyteen
he vievät minut mukaan.



Menen, jatkuvasti kävelen edelleen,
ei tarvitse kääntyä takaisin
koska horisonttia
ei ole vielä saavuttanut.



Uusi mutka, vuori ja laakso -
ei ole ollut täällä tänään,
minä en ole vielä ollut täällä.



Tiellä kävely ja oleminen,
siinä on kaikki,
mitä tarvitsen itselleeni -
olemme yhdessä minä ja tie.




Minä rakastan teitä
ja minä tarvitsen niitä,
kävelemässä tiellä
siirtuessa eteenpäin
tiedän ja tunnen
että olen vapaa -
tämä on minun matkani
jota jatkuvasti kävelen ...



Lisaksi - sama tarina minun vironkielisessä blogissa kantoi jo numeroa 900 !!!!!




Marianne

19.04.2020.a

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Aurinko lähdevedessä - Taikasilta





Varovasti minä virtaan ...





... kohti aurinkoa ...




... läpi avaruuden kohti vapautta tiellä ...


Marianne


18.04.2020.a

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Uuden sivun alussa






Kun luot toistoa, muistat mitä on jo tapahtunut ja tiedät rajat - mitä ja miten - siellä valitset toisin, kuin puhdalta sivulta alkaen - olet jo kokenut sen.

Uuden sivun alusta alkaen olet siellä, yksinkertaisesti ja vapaasti, itsensä - vasta sitten kaikki mahdollinen tapahtuu.


Marianne

17.04.2020.v

torstai 16. huhtikuuta 2020

Toistuva kuvio on kartta aarrelle – matka oman Sielunsa






Ihmistä on opettetu tarkastamaan itseäni – pidettävä itseäsi tarkastuksessa. Ihmine oppi rangaistuksen välttämäksi tarkistama itseään ja hän tekee sen, koska hän ei luota itseensä – hän tietää että hän saa eksyä, jos hän ei ole oikea. Ihmine ei voi eksyä toistamalla kuvioita, mitkä tulevat aikojen sisältä. Näin ihmine ei ole vapaa eläessään oman elämäänsä, koska hän toistaa – hän pelaa uudestaan sitä, mikä on jo ollut. Jotta kuvio ei sekoittusi, valittava ja sanottava on odotettu askel ja vastaus – kaikki tietävät oman osansa ja seuraavat sitä. Tämä kuka ei tiedä tai ei pidä kuviosta, se pidetään syrjässä – hänen kanssa ei pelata. Jokainen uusi on pelottavaa, koska jos joku sanoo tai tekee toisin, silloin ihminen ei tiedä, miten reagoida oiken, mikä on oikea vastaus. Hänen täytyy ajatella – jättääkö huomioimatta, valitse itse ja toistaa jotain vanhaa tai ajatele itse, kuinka on olla vapaa tekemään ja olemaan tänään ensimmäistä kertaa.


Julkisessa tilassa ihminen yksin ei ole vastuussa, koska tarkastaessa on kaikki rajoina paikallaan ja peli jatkuu ja siksi ihminen halua mennä sinne, missä kukaan ei näe mitä ja miten hän tekee tai on. Varjoissa ja verhojen takana hän vapauttaa kiristyshihnan ja on se, kuka muuten piiloutuu muilta – ihminen omana itsenään – se, ketkä muut eivät ole nähneet päivänvalossa.

Itseään tarkastaen ihminen katsoo muita ja tarkasta, tekevätkö he samoin tai antavat itselleen vapauden. Jos kaikki on näennäisesti sama, silloin ihminen voi olla omassa rauhassa, mutta jos ei, sitten hänen täytyy mennä ja kertoa henkilölle, kuka on yläpuolella – hän määrää tarvittaessa rangaistuksen ja loppettaa hölynpölyn sillä – ihminen voi hengitää helpommin – hän suoritti tehtävänsä ja säilytti tarkastuksen. Toisten tarkaistaminen on tieto siitä, että yhdessä asiat pidetään linjassa ja liikumassa, yhdessä ei unohdeta tai menetetä, vaan toistoa jatketaan, koska niin on aina ollut, jos ihminen ja ihmisen elämä on sama – se on toistuva kuvio.

Tarkastuksen tarvitaan, että ylläpitää toistoja, koska uuden valitseminen merkitsesi kuvion muuttamista ja tämä estäisi alkuperäisin piirustuksen toistumisen, koska se liukenee ja se unohdetaan. Kun on aika löytää ratkaisu, tarkastus kuvion toiston yli vahvistuu – kaikki on piirettävä erittäin tarkasti – niin, että varjossa pysyvä ilmestysi ja jännituksen kasvaessa olisi suurempi yhteinen halu muuttua, että muutta kuviota. Vahva tarkastus johtaa siihen, että ei enää voi
vain niin sama olla – ihmisen tila kapenee, siellä ei ole ilmaa että hengittä, valppaat silmät seuraavat jokaista pientä askelta, että ei olisi virheitä tai poikkeamia.

Tuossa ajassa ilmestyy tie, joka johtaa takaisin alkuun. Kuviosta ilmenee tämä tarina, josta tämän päivän tarina alkoi. Tämä on tie tarinani, mikä ajan myötä upposi unohdukseen ja joten sitä tänään enä ei ymmärretä, miksi kuvio on todella tärkeä. Ajan myötä kuviosta itsestään on tullut tärkeä. Ei kuvion katselua, vain sen toistu. Ei tarinan ymmärystä, vain toistamalla kuvion seisotessaan. Toimminasta on tullut tärkeä – kuvion toisto ja sen tarkastus. Tavoiteen saavuttamiseksi tehdään vakavaa työtä, että toistamalla pitää kuvio hengissä ja siiten niitä, jotka kysyvät MIKSI, ei ymmärretä ja pidetä uhkana.

Ihminen ei uskalla omalla ajallaan valita toisin ta otta uutta askelta, koska hän pelkää aaltoa, joka muuttaa olemassa olevan – muuttaa kuvion. Ihminen ei tiedä, miten ja mitä hänen pitäisi silloin tehdä – kuvio on polku, jolla voi ajjatelemattomana olla, siellä toiset, jotka pitävät myös järjestystä ja seisomista, kävelevät hänen kanssaan. Kun kaikki on siellä, mitten yksi ihmine voi siirtya toisen – hän olisi siellä yksin.

Ihminen tuntee, että tarkastuksen aikana hänellä on jotain tehtävä ja hän päättelee, näin hänen täytyy tehdä ja hän tekee sen, mitä muut ovat jo tehneet ennen häntä tai tekevät samanaikaisesti hänen vierellään. Itse asiassa on aika katsoa tarinan sisälle, että ymmärtää sen, mikä oli ja antaa sille vapaus – lupa mennä – vapauta itsesi ja muita toistamasta samaa tarina eri muunnelmina, läpi eri aikojen.

Unesta herääminen on vaikeaa, koska ihminen ei tajua, että hän ei ole hereillä omassa elämässään, koska kaikki on niin todellista – hänellä on silmänsä auki, mutta todelisuudessa hän ei voi avata niitä. Hän näkee Maailman, mutta hän ei tajua, että tätä kuva on muokattu, koska hän ei osa nähdä kokoinasuuta, vaan näkee sitä osaan, joka on juuri nyt hänen edessään ja se on juuri se, mitä hän uskoo, että SE on siellä. Ihmine nukkuu.

Kun ihmine ei enää pelaa, koska hän astui pois tästä pelistä – kysyen Miksi? - silloin hän ei enä luovu omasta voimasta, että pitää kuvion hengissa – kuvio heikkenee ja ihmine vahvistuu – kuvio ei enää pidä ihmistä vankeudessa – herääessa unisesta hämärästä, ihmine kysyy itseltään - „Miksi tein niin, SE ei ole minä? SE ei tule minusta, vaan ulkopuolelta! Minä itse ottin sen itseeni ja tein siitä tavoitteen itselleeni!”

Ihmisajan tarinan sisällä on tarina, jostaa tänään pelattava tarina, joka toistetaan kuviona, sai alkunsa. Tänään jatkuu tarina, joka odottaa ratkaisua – kuvio ei ole aarre, mitä kantaa ikuisesti mukana ja pelaa uudestaan uudelleen, vain kortti, joka johtaa takaisin aarteeseen – ihmisen vapaudeen, itsenään elämiseen ilmaisuna sen todellisesta luonteesta – Henkena, jokaa kulkee oman tiensä eri elämien ja aikojen kautta – Valkoisessa Valossa, Alku Lähteestä kohti Valoa. Se on tietoa, että Ihminen ei ole toistuva kuvio, vaan Valo, jonka alku ja loppu ovat yhdessä – see on Iankaikkinen Aika ja Aika tai Henki itse on ajaton.

Ihminen ei halua päästää irti uskomuksesta – menetetty hetki voidaan toista uudelleen – hän yrittää uudestaan ja uudestaan, koskaa hän näkee, että elämä ja hänen elämänsä liityvä toistaa omalla tavallaan uudestaan ja uudestaan. Toistuvat nimet ja samankaltaiset linjat, mutta ei koskan täysin samaa, koska eilen on nimi, joka kantaa jo kulunut aika – se aika, jota ei voi enää olla. Tosito on eiliseen ylläpito, yritetään palauttaa se samaan muotoon ja jotta saada se toimimaan, suorittaa ihminen, hänen keksittyjen sääntojen mukaan ja itsensä asettamissa rajoissa, tarkastusta. Kaiken tämän takana on ihmisen Pelko siitä, että jos hän ei toista tai tarkasta, sitten hän ei tiedä kuka hän on, koska ilman toistoja ei ole häntä vielä ollut olemassa. Ihminen ei näe itsesi, koska avaruus on ääretön ja vaihtoehdoja sen sisällä, kuinka olla, on lopputtomasti. Millainen valitse ihmine olla, jos hän ei löydä vastausta kysymykseen – Kuinka olla toistumaton näkyvä itselleen.


Marianne

11.04.2020.v




tiistai 14. huhtikuuta 2020




Sinä  voit syntyä ja elää uudestaan, mutta Sinä et voi oman syntymääsi tai  elämääsi toista.

Marianne

14.04.2020.v



maanantai 13. huhtikuuta 2020

Tarkastus tai yhdeskasvu I – tarkkailu vie Sinulta vapautesi





Tarkastuksen aikana seurataan, huomataan ja niistä tiedetään mitä ja milloin toine tekee. Tarkastaja ei usko, että toine pystyy itse erotamaan oikean ja väärin. Toisi tarkastetaan siksi, että he tekisivät sitä, jota tarkastaja itse ei anna itsensä tehdä – tarkastaja tarkastaa itsensä.

Tarkastaessa ottetakse toiselta tilaisuuden oppia itse. Tarkastaessa ottetakse itsellesi oikeus olla parempi, see tarkoitta itse päättämistä toisen ihmisen olemisesta/ tekemisestä ja rankaista häntä virheistään. Tarkastus on itse asiassa itserankaistus, koska tarkistamalla tehdään päätoksia oikeaista ja vääristä toimista ja olemisesta – tarkastajan on määritettävä ja valvottava rangaistuksen täytäntöönpanoa. Mutta rangaistus rankaisee rankaistajan – tarkastamalla, korkeudella yli toise, ihmine muuttu – tuntee itsesi isommalta ja oikeammalta – tarkastettu menettää oman arvon tarkastajan silmissä, koska hän on mahdollinen uhka tarkastajan vapaudelle.

Tarkastus on oman vapauden menestys, koska sen toteuttaminen on jatkuvaa vartiointi ja prosessia jonka aikana viha nouse, mitä tarvitaan tuhoavan energian sisällä – että olla korkeampi kuin toinen, voidakseen vaikuttaa hänen välttämään vääriä ja valitsemaan oikean. Viha on kirjoitettu tähän pelin sisälle – tarkastamalla nähdään toisen ihmisen vapausta ja tietään, että eivät itse salli tällaista käyttäytymistä ja siksi toinen on pysäyttävä – kieltää hänen toimintansa ja rankaista, ettei hän enää uskalla tehdä niin, muuten tarkastaja tuntee ketjut, jotka rajoittavat hänen vapauttaan.

Tarkistamalla ihmine astuu ulos omien rajoistaan, mutta tällä tavalla hän tulee haavoittuvaiseksi – hän kokee voimantunteen, kun hän pysttyy pitämään kiinni teistä pelolla, mutta tuntee itsesi voimattomalta, kun ponnisteluista huolimatta toinen ei tottele – toine päättää itse tehdä omat virheensä ja valitse itse oman oppitunnit. Yhdeskasvu tai tarkastus – oppiminen tai oppetaminen – ero on siinä, kuka ottaa vastuun ihmisestä ja ihmisen kanssa tapahtuvan edestä, kuka antaa luvan itsensä erehtyä, se tarkoitta oppimista elämästäsi.

Tarkastamalla ei sallitä virheitä – toinen ei saa valita väärää polkua. Tarkastaja tuntee häirinnänsä oman toiminnastaasi, koskaa hän uskoo, että hänen on kyettävä vaikuttamaan toiseen niin, että hän tekee sen, mitä hänen on tehtävä – oppii oman oppituntinsa ja pitää itsensä kurissa – tarkastajan sanelee oppimisen vauhti. Mitä nopeammin toinen tajuaa virheen, sitä nopeammin vapautetaan tarkastamisesta ja eivätkä enää ole velvollisia kävelemään yhdessä. Tarkastajassa on oman roolissaan pelko siitä, että jos hän ei tee, eikä suorita tehtävänsä, se tarkoitta hän ei hallitse omaa käyttäytymistään, sitten häneltä voidaan pyytää vastausta ja hänen voidaan rangaista – siksi hän tuntee olevansa pakollinen olemaan vierellään ja seurata.

Tarkastus häiritsee tarkastajan, koska jotta itse ei erehtyisi on jatkuvasti tarpeen, toisen vieressä, tarkistaa itseäsi – menetetään oman vapautensa. Jos ihminen pystyy hallitsemaan itseään, hän uskoo, että toinen ottaa oppitunnin ja tarkastettu käyttäytymistä seuratessa omaksuu itse tarkastuksen ja osaa valita oikean ja väärän välillä.

Tarkastuksen suorittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä – tarkastajan ja tarkistettavissa olevan. Ihmine jokaa tuntee olevansa toisen ihimsen käyttäytämistä/ valintojen uhnalainen, ottaa tarkastajanrooli ja toisesta tulee tarkastettu. Itse asiassa he ovat molemmat omat tarkastajat – jostain syystä he ovat päätäneet itse, seurata omia toimiasi ja valintasi, kieltää itsetehtyjää itselleen vaaralliset ilmenemismuodot. Oman mielenkiintoisessa itsetuhoisassa pelissa ne heijastavat toisiaan – äänenvoimakkuutta lisätään ja värit vahvistetaan. Toisiaan heijastetaan ja peilataan, niin kasvatetaan oman Minasi isommaksi voidaksesi pakottaa toista muuttumaan ja sitten antaa itsellesi vapauden takaisin – kuva itsestä, joka elää rauhassa kauniila ja hyvillä tunneilla – selläisen Minän, keitä he haluvat nähdä ja kenen kanssa he voivat elää eläessään.


jatkuu ...


Marianne

02.04.2020.v



lauantai 11. huhtikuuta 2020

Syvän hiljaisuuden kotelo I - Olet vankina omassa arjessasi





Kääntäjä käänsi

Jos tunnet voit huonosti arjessasi ja sisälläsi kasvaa toteamus siitä, että sinun on ”pakko” tehdä tai olla jotain, jota et tietoisesti haluaisi tehdä tai olla, niin sellaisessa pakkotilanteessa kasaantuvat sisälläsi paineet ja jännitys. Alat etsimään virheitä maailmasta kasvattaaksesi vihaa jotakuta / jotain vastaan ja löytääksesi vihastasi voimaa elää arkeasi sen vihan nojalla. Etsit "syyllistä", keneen suuntaan laukaista omat kertynyt paineesi. Katsot sisältäsi ulospäin, koska sinulle tulee pahoinvointia, kun katsot sisällesi, etkä kestää olotilaasi.

Ajatuksiesi takia sinusta tulee yhä jännittyneempi ja siinä kierteessä olet ajatuksiesi vanki. Luulet, että tilanneratkaisuun tarvitaan todellisen vihollinen, jonka voisit tuhota toivossa, että se auttaisi turhautumisesi loppumaan. Viholliseksi valitset jonkun henkilön, joka on jotenkin mukana tilanteessasi ja joka mielestäsi pystyisi lievittämään jännitystäsi sekä löytämään elämäsi muuttavia ratkaisuja. Valitettavasti toinen henkilö ei pystyy siihen ja se lisää entisestään sisäistä vihaasi.

Tunnet, että sinun on vain ”pakko” olla, etkä voi valita miten, mitä tai milloin. Olet tosiasioiden edessä ja osaksesi on reagoida, vaikka vain suojellakseen itseäsi. Kävelet tunteinen pinnalla ja sanot jotain jo ennen, kuin olet edes kurkannut sisällesi, joten et kerkeä edes tietoistamaan sanottavaasi. Olet itsesi ja turvarajoistasi ulkopuolella , voit pahoin ja tunnet olosi äärimmäisen epäturvalliseksi.
Jossain vaiheessa sinun pitää tajuta ko. prosessien käynnistyminen ja löytää itsellesi aikaa katsoa sisäänpäin, jotta näkisit, mitä siellä oikeasti tapahtuu ja mistä kohta tämä tarinasi sai alkuunsa. Sisälläsi on polku, jota pitkiin takaisin kulkiessa näet aikoja sitten sinua vallanneita tunteita. Jatkaen polkua, päädyt lopultakin alkupisteeseen, jossa piilevätkin ne jutut, joita et millään ole halunnut elämääsi, mutta olet sietänyt niitä ”pakosta”. Alkupisteestä eteenpäin seuraavat kaikki askeleesi, jotka olet suorittanut suojellaksesi itseään ja tullaksesi toimeen.

Et voi valita kaikkea elämästäsi - on paikkoja, hetkiä ja ihmisiä, jotka ovat sellaisina, kuin ne ovat ja sinun täytyy olla heidän kanssaan tai läsnä. Jos yrität todistaa itsellesi, miksi väärä valintasi on kutenkin sinulle hyödyllinen, välttämätön, hyvä ym., piilotat automaattisesti tunteesi ja myyt itseäsi. Et varsinaisesti halua sitä asiaa elämääsi, koska todellisuudessa et pidä siitä. Sinun ei tarvitse vakuuttaa itseäsi päinvastaisesta, koska sinulla on oikeus olla oma itsesi, Kuitenkin sinun on käsiteltävä tätä hetkeä elämässäsi takautuvasti. Jos pidät kiinni käskystä "minun on pakko", niin olet mukana väärissä kuvioissa. Jos taas tunnustat rohkeasti, että "minä olen", sinulla on valintoja ja rehellinen näkymä elämällesi.

Jonain hetkinä ei näy vaihtoehtoja olevan, mutta todellisuudessa on olemassa monijakin valinnan mahdollisuuksia ja tiedät varsin hyvin, että pystyisit muuttamaan elämääsi, mutta et vain halua sitä tehdä, koska et halua jäävän paitsi sitä, mitä sinulla jo sinä hetkenä on. Vaikka sen mukana tuleva sinua kovasti häiritseekin.

Jos et listaa kaikkia muistojasi ennen syntynyttä hetkeä, etkä pelkää tulevaa, olet vain läsnä siinä hetkessä ja toteat asiasi olevan näin, eikä toisin, löydät myös ratkaisun tätä hetkeä varten. Mikä on mennyt, on mennyttä ja tulevaisuus on vielä tulematta, on vain tämä hetki ja sinä siinä! Älä yritä hallita kaikkea. Kysy itseltäsi, mitä voit tehdä itsesi hyväksi? Älä mieti ensimmäisenä, mitä muut ajattelevat ja mikä heille sopii, vaan olet läsnä itsellesi ja valitset, sanot, teet ja otat askeleet täältä pohjalta. "Minä olen" tai "Minun täytyy olla" - kaksi lausetta, joilla on aivan erilainen sisältö, ensimmäinen on vapaa valintasi - olla oma itsesi, toinen on pakko – velvollisuus.

Jatkuu…


Marianne

31.07.2018.v

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Lapsen ja vanhemman yhdessäkasvu





Tämä tarina on tästä, miksi meidän uusi kotin nykypäivä on tänän yhtä mielenkiintoinen kuin se on - että ymmärtää miksi oppimisesta on tullut sota, jossa vanhemasta on tullut tarkastaja ja lapsesta tarkastettu – nämä ovat rooleja, jotka rikkovat ihmisiä, jotka tarvitsevat oman vapautensa takaisin.

Aiemmini lapsi kävi koulussa ja vanhempi töissa, molemmilla oli siellä oma elämänsä, mikä pysyi tasapainossa, koska he saivat oikean korvauksen omien velvoitteidensa täyttämisen vuoksi – he saivat sen, mikä piti ja antoi voima, että tehtä mitä oli tehtävä. Nykyään molemmat ovat suuntautuneet kodiseinien välin ja nyt tämä mitä pitä tehtää täytyy tehtä siellä, mutta kotona ei ole sitä, mikä jäi koulun ja työhön – tekemästään työstä saatavat korvausta tasoitusmaksuna ja siksi jännitteet kotien sisällä ovat nousussa.

Jos lapsi itse vielä ei tarvitsee oppimista, koska hän vielä ei ymmärä sen arvoa tänän päivänä, sitten hän tarvitsee omista tekemisistä maksun, mikä olisi oikuidenmukainen hänen standardien mukaan. Koulunkäynnin aikana hänet palkitiin ystävien kanssa olemisella, ulos kotoa, voisi hän olla itse toisella tavalla, mutta nytt kotona hänen vanhempansa eiväät voi antaa hänelle samaa. Kotona vanhemmasta tuli tarkastaja, joka tarkastaa lapsen koulutehtävät ja toiminnan – vanhemalle annetiin vielä yksi rooli – olla opettaja oikean opettajan sijasta. Mutta tarkastajaa on tekemästään toiminnasta helppo vihata, koska hän tarkkaillee ja valvoo, ja vie tässä yhteydessä lapsen vapauden – jos vanhempi ei seisoisi paikallaan, silloin voisi lapsi tehdä ja olla kuin hän itse haluaa.

Vanhempi odottaa tulosta ja lisää hallintaa saavuttakseen sen, mutta lapsi vastustaa sitä – mitä ennemmän vanhempi haluaa saada, sitä vähemmän lapsi haluaa antaa – lapsi ei voi silloin luopua omasta jos hän ei saa oikeutta korvausta itsestään – lapsi suojaa oikeuksiaan hoita itsensä tasapainoa. Vanhemman täytyy tarkistaa, koska hänessä on pelko - jos hän ei tarkistaa tänä, hänen on ottetava siittä vastuu myöhemmin ja sitten hän on syylinen eikä mitään voida muuttaa.

Jos lapsi ei pystty, itselle tärkeässä paikassa, vähentä tarkastusta, sitten kaikkialla siellä jossa hän voi ilmasta itseään vapaasti, hän rikkoo rajoja protestina, että todistaa itsellesi ja muille – hän tekee, koska hän pystyy – valitsemalla tämän tien, hän ei ole vastuussa tekemästään. Jos lapsi on paikassa, jossa hänen on noudatettava sääntoja ja annettava tulos, siellä hänen täytyy kurinalaista itseään ehkä hallitava itseään, mutta lapsi ei halua riistä itseltään vapautta ja sitten hän kääntää koko tarinan ylösalasin – lapsi itse tarvii, että vanhemasta tulee hänen tarkastaja, joille lapsi menettää oman vapautensa.

Halumata itse oppimistulosta paikassa, missä lapsi tuntee ja tietää, mitä hänen on tehtävä, hän tarvitsee tarkastajan vältääkseen vastuun ottamista itsestään, kuka tekisi sen hänen puolesta. Hän voi protestoida ja osua tarkastajaan, antamaan itsellesi syyn olla tekemättä ja kasvaa vihaa antaaksesi itsellesi ennemän voimaa. Tietäen, että hänet tarkastetaan, lapsi ottaa itselle oikeuden tehdä vain silloin, kuin vanhempi tarkkailee häntä ja olla vapaa kuin vanhempaa on poissa – näin ollen vanhempi on vastuussa tuloksesta ja näin ollen on vanhempi itse syyllinen, jos tulosta ei ole. Lapsi tarvitsee tämän pelin, että testtamalla rajojaan ja maailmaansa, kasvaa ihmisenä.

Se ei ole helppoa polkua, koska myös vanhempi itse kasvaa tällä polulla – se on heidän kasvuaan yhdessä. Yhdessä kasvaessaan rajat asetetaan, mutta ei tehdä lapsen puolesta ja lapselle annetaan mahdollisuus kohdata omien toimintansa ja laiminlyönneinsä seuraukset. Tarkastajan– ja tarkastetturooli tarvii täsmälleen niin kauan, kuin vapautesi palautetaan kun tulos on valmis – lapsi on loppettanut oppimisen. Tarkastajassa on tarve, että läksyt täytyy oppia heti, koska vanhempa haluaa olla heti vapaa ja siitä hän on valmis ottamaan vastuun ja tekemän sen lapsen puolesta. Lapsi tietää tämän ja hänen tehtävänsä, tarkastetturoolissa, on pysyä paikallaan ja häiritä vanhempa, kunnes hän tekee sen.

Yhdessäkasvu on sitä, kun ollan lapsen kanssa ja ymmärretään, että tämän päivän tulos ei lopullinen piste, vaan yksi askel tiellä, jolla ihminen kasvaa. Tietäen, että rajoitukset on kahlet, jotka heitetään pois mahdollisimman pian – yhdessäkasvu seuraa ihmisen kasvua ja tukee lasta siellä missä hän vaikeissa paikoissa jättäsis opinnot huomiseksi ja jos lapsi itse sais valita, sitä huomista ei viellä tulis. Oleminen läsnä ja vierekkäin auttaa lasta itse löytämään ja avamaan ovet, jotka johtavat häntä eteenpäin.

Lisaksi on tärkeää löytää, mikä on oikea ja tasapainoinen maksu, sekä lapselle että vanhemmalle tästä, että lapsi oppi tänä kotona ja vanhempi seuraa hänen opettajana.


Marianne

06.04.2020.v

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Minun Karuna





Lumen sulaessa lähtevedet pääse virtamaan, kaukaiste tieden kutsu avaa sydämen, minä meen ja kävelen pitkin polkuja etäisyyteen ...



Marianne

05.04.2020.v

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Marinalla – ihmine tarkoituksella vähentää oman energiaansa





Maailma koputtaa ovelle, mutta Sinä et ole valmistautunut – Maailma astuu askeleensa ja Sinä vastaat marinalla, et näyttä oman ankaruusen koko – olet uhri joka tarvitsee lohdutusta ja bonusta omien vaikeuksiensa kestämisestä. Palkkiona haluat, että joku muu ottaisi vasttuun, Maailman sisalla, siitä, mistä Sinä itse ei halua ottaa vastuuta – Sinun elämän edestä.

Reagoit marinalla – se on Sinun puolustusreaktio vakaumuksella, että Sinun täytyy tehdä, antaa tai olla jotain heti, mutta mitä Sinä et halua itsellesi – olet jo uhri. Elät uskossa – et Sinä saa mitä haluat – Sinun täytyy, koska Sinä et voi kieltäytyä – Sinä, et saa, koska Sinä itse ei voi. Sinä olet jo päättänyt etukäteen, että kaikki menee kuten aina – ei ole muutosta, koska Maailma ei muutu, mitä tarkoittaa, että Sinä itse ei muutu, koska Sinä näet kaikken oman tunteen läpi.

Mikään ei tunnu olevan riipuvainen Sinusta, koska olet tavalla tai toisella jo menettänyt, koska Maailma ei välitä Sinusta. Sinä et halua kokea, mitä elämä voi tarjoa Sinulle – Sinä et halua kokea, mikä Sinua koskee tässä suhtessa. Sinä haluat jättää ja sulkea itsesi pois. Marinalla alennaat omaa energiaasi pitääksesi itsesi reagoimasta positiivisesti ja avoimesti.

Sinä olet uhri, Sinä säälit itsesi – uskomuksen, että Sinä et onnistu. Marina on itsensä lohdutus, koska Sinä et voi saada mitä haluat – toistuva tilanne, toistuva kuvio, toistuva kokemus – jos olisit positiivinen, näkisit itsesi vierestä ja löydasit ratkaisu muutokseen.

Marinalla löydat itsesi toistosta – Sinä tiedät jo, mitä on tulossa ja mikä tulee olemaan – Sinusta se ei riipu, koska Sinä et ole vastuussa oman tekemästäsi. Marina on Sinun löytämäsi ratkaisun paikassa, jossa kohtaat vaikeuksia, joita et halua kokea elämässäsi, koska tämä polku ei ole helppo eikä mukava – kun hetki ohittaa, se tarkoittaa, että Maailma kääntyy pois tai otta itse vastuun, sitten Sinä voit jatkaa vapaasti sieltä missä olit ennen kuin Maailma koputti Sinun ovelle.

Voi kuinka hyvin Sinä oikeasti tiedät – jos tekisit jotain muuta, et voisit enää olla uhri – kuinka katsot itseäsi tietäessäsi sen, että olisit voinut valita jo aiemmin toisella tapalla – jos ottasit vastuun, positiivisella ja avoimella tavalla, omasta elämästää.


Marianne

01.04.2020.v