Tähän päivään asti olen
ollut velvollisuudentuntoinen kansalainen ja aina käynyt
äänestämässä. Olen tehnyt sitä sekä Virossa että Suomessa.
Uudet vaalit ovat edessä, mutta tänään tein päätöksen, että
en äänestä näissä vaaleissa. Miksi?
Kun
olin pieni tyttö, tykkäsin käydä vaaleissa äitini kanssa. Se
päivä oli erityinen ja juhlava, koska sillä oli puhtaasti
pragmaattinen merkitys - vaalipäivä merkitsi hyvää saamista -
nakit, rahkapatukat, säilykeruokaa, kirjoja, appelsiineja ja ym.
Lapsia lasketti myös, kuin hyvä jaettiin sielujen mukaan.
Tuolloin,
Viron sosialistinen nevostotasavallassa
ehkä
suuressa ja ystävällisessä Neuvostoliitossa, ei ollut isossa
mittakaavassa eroa, kenelle äiti antoi äänensä - se meni
puolueelle - se oli yksi ja ainoa. Tietysti sait näyttämölle
valitut henkilökohtaisten etujen ja vastuun osalliseksi, mutta se
oli heidän työnsä ja osallistumisestaan maksettu korvaus.
Kaikkialla
jaettiin tietoa, että puolue tietää, kehittää, kasvattaa,
opettaa jne - ihmisen päätöksistä eikä vapauksista ei ollut
puhetta, koska ihminen ei olllut luotettava - hän voisi ja olikin
virheellinen.
Aika on vierähtänyt mereen, maa on vaihtunut kodin alla ja
ihmisillä on enemmän oikeuksia ilmaista julkisesti omia
mielipiteitään ja näkemyksiään, mutta tänäänkin, jos menisin
oman ääntä antamaan, se menisi puolueen omistukseen.
Usein
poliittisten puolueiden on vaikea päästä yhteisymmärrykseen ja
sopia, koska näkökulmat, nimistä ja periaatteista
lähtien, ovat tarkoituksella erilaisia, mutta yhdestä asiasta
vallitsee tänään vahva yksimielisyys - tulevat alueen
vaalit
ovat tärkeitä kaikille - valtiolle, kunnille ja kansalle. Varmasti
jokainen valinta on jollain tavalla tärkeä, koska
se on yhteinen päätös. Minulla on ääni ja ollessa osa, haluan
myös päättää, mutta... .
Kansalaisena
tiedän, että jokainen ääni on tärkeä ja jokaisen panos on
oleellinen, mutta valinnan tekeminen tarkoittaisi jonkun suosimista
ja hänen pitämistä parempana. Se tarkoittaa ääneni antamista
henkilölle, jonka tekoja ja toimintaan
arvostan ja jonka tuloksia haluan nähdä ja kokea tulevaisuudessa.
Se on järkevä ja kestävä idea –
tukea ihmistä,
mutta tähän on piilotettu yksi -
mutta - en tiedä yhtään ehdolla olevan, poliittisen uran valinnut
ihmisen, minkäänlaista ihmiskasvoista poliittista tekoa. Miten et
tiedä?
Tule
äänestämään! - Painettujen kasvojen ja sanojen iso määrä
pitäisi tehdä valinnasta helppoa, mutta ne eivät todellakaan tee
sitä. Jälleen kerranon on julkiseilla paikoilla, juuri ehdolla
olleista poliitikoista, kuvia, ja tie löydävät meidän
postilaatikkoon
värikkäät
paraatikuvat ja sivut, joissa on kaikenlaisia mielenkiintoisia
lausuntoja ja lupauksia jakavia sanoja. Pahoittelut, mutta tämä on
poliittinen maailma, joka elää ja toimitta jossain muualla, ei
siellä, missä minä olen. Kyllä, on totta, että koen erilaisten
valintojen seurauksia, mutta nämä eivät ole ihmiskasvoiset vaan
poliittisia seurauksia.
Kävellen
Internetin avaruudessa, katson televiso
ja koen isossa
Maailmassa,
kuinka poliitikot ja niin sanotut tavalliset ihmiset elävät eri
laatikoissa. Poliitikot ovat niitä, jotka keskenään ollessaan
riitelevät, kehuvat itseään ja maalaavat toisia epäilyksen tai
epäonnistumisen vivahteella - itsensä erilainen näyttäminen on
velvollisuus ja välttämättömyys. Poliitikkona oleminen on
valinnan tehneen ihmisen roolia ja poliittinen maisema yksi iso
näyttämö, jonne ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa - äänensä
antaneet ihmiset seisovat tämän näyttämön edessä,
katsovat poliittisia taisteluita ja maksavat
omista taskusta kiinni, niin
sanottuja yhteistyösopimuksien,
seurausten
laskut.
Tavallisena
ihmisenä kuljen omia polkuja pitkin, mutta velvollisuudentunteesta
haluaisin tehdä valintani - antaa ääneni hyvän tai paremman
elämän puolesta, mikä
tarjoa
tarpeellista
tukea ja mahdollisuuksia kaikille. Haluan ottaa vastuun kodinpaikan
hoitamisesta ja palvelujen saatavuudesta, mutta en halua valita
sanoja, koska niitä voidaan vaihtaa, muuttaa, värittää, poistaa
ja unohtaa. Koska en kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen, en
käy poliittisilla näyttämöillä tai kulissien takana, enkä siksi
tapaa poliitikon roolissa olevia. Ihmisten laatikoissa poliitikko ei
pelaa poliitikkona, ja jos en tunne tai tiedä häntä ihmisenä,
minulle ei ole jo
oikeasti
väliä, kenen nimen taakse vetää ristiä, joten ei ole mitään
järkeä tuhlata kynää tai viettää, itseäni ja vaalilautakunnan,
aikaa.
Poliittinen
ura on ihmisen oma valinta ja työ. Saadakseen työhön hänen on
läpäistävä kokeet, tehdä testejä
ja osallistuttava haastatteluihin - jos hän onnistuu ja sopii,
paikka on hänen ja sen kanssa tule työhön liittyvät vastuut ja
hänen panoksestaan saamansa palkka. Tiettyyn työhön palkattu
henkilö on vastuussa työnantajaan edessä. Poliitikko on se, kuka
tarvitse äänestäjää, koska jokainen annettu ääni nostaa hänet,
paremmuusjärjestyksessä, korkeammalle. Vaikka kunta, valtio tai
puolue maksaa poliitikolle palkkaa, hänen todellinen työnantajansa
on äänestäjä.
En
halua äänestää vain siksi, että poliitikko on olemassa. Vaikka
vaihtoehtoja on monta, koska ihmisiä on enemmän kuin voittajaien
paikkoja, haluan äänestää sen ihmisen puolesta, joka olisi myös
minun ääneni, mutta poliitikko ottaa antaman äänen kun yhden
numeron ja se ei ole enää minun ääneni - siitä tulee yksi
poliittisen puolueen ääni, jonka vastassa on toiset, omalle ääniä
keränneet
puolueet.
Äänensä
avulla huipulle nousseet poliitikot ovat puolueiden äänen kantajia
ja päätösten toteuttajia. Se, mitä poliittisella näyttämöllä
valitaan tehtäväksi ja päätetään, on poliittista valtataistelua
- oman tahdon toteuttamista omien päämääriensä vuoksi.
Poliitikko ei puhu ihmisen kanssa vaan äänestäjälle. Poliitikko
ei vastaa äänestäjän kysymykseen ihmisenä, vaan puolueena, ja
vaikka hänen sanojensa mukaan kaikki puolueet työskentelevät
jokaiselle, rivien välistä voi lukea - Teemme omamme puolesta.
Juuri
täältä kasvaa tahto valita Ihminen, ei kirkkain poliitikko tai
lupaavin poliittinen alusta, koska puolue on keinotekoisesti luotu
ero päästäkseen valtaan - tehtävänä jatkaa valittua suuntaa ja
puolustaa alustaansa eli poliittisia uskomuksia. Poliitikko ei voi
vastata ihmisenä, koska hän on poliittisessa roolissaan puolueen
työkalu, jolla on puolueen periaatteet ja suunta - hän myy
puolueensa ja mainostaa sitä itsensä kanssa. Poliittinen mainonta
on maailmankatsomuksen myyntiä - valitut sanojen ja ajatusten yritys
koskettaa tunteita, että herätä fiiliksiä. Monipuoliset
mainoskasvot ovat yritys tavoittaa mahdollisimman monta eri yleisöä.
Poliitikko
vaihtaa itsesi, eläessään henkilökohtaista elämäänsä,
ihmiseksi, eikä sen aikana se pitäisi vaikuta äänestäjiin, mitä
hän todella ajattelee tai haluaa ihmisenä tai millaisena valitse
olla omalla vapaa-ajalla. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että
poliitikon inhimillisestä puolesta
tulee kritiikiksi, esteeksi tai menestykseksi. Poliitikko jättää
usein jälkensä sillä, kuinka väärä
tai oikea hän, ollessaan poliitikon, ihmisenä on. Tämän mukaan
hän saa tunnustusta tai hänen voidaan rangaista, koska juuri
henkilökohtaiset - inhimilliset toimintat -
ovat ne, jotka
lisäävät
tai vähentävät puolueen kannatusta ja voivat
olla
jopa hallituksen vaihton
syy.
On
myös
mahdollista, että lopuksi, vääristä
ihmisteoista,
puolue vaihtaa poliitikkon
toiseen vastaan tai heittää pois riveistään
Poliittiseen
puolueeseen kuuluminen on mahdollisuus tulla yhteisten resurssien
käyttäjäksi. Se on laatikko, jonne kuuluminen tuo huomion ja
mahdollisuuden, käyttämällä enemmän, luoda enemmän, kuin
ihminen yksin voi omistamalla omia omaisuutta ja mahdollisuuksia.
Yhdessä työskentelemällä päästään
pidemmälle, saavutetaan enemmän ja nähdään maailmaa eri
näkökulmista yhteen – kokonaisuutena. Mutta onnistunut politiikka
tarkoittaa ennen kaikkea omaa puoluetta - sen voimaa ja kykyä ja
tästä
syystä
työtä nimenomaan oman vallan ylläpitämiseksi, että
säilyttää
pääsyn yhteiseen omaisuuteen. Näin ollen, huolimatta kuluneista
vuosista ja vaihtunut maasta, puolueen merkitys on edelleen suurempi
kuin ihmisen.
Vaalit
ovat tulossa, koska laki ja säännöt ovat sellaisia, että täytyy
olla
valitut
ja
äänestäjät
ja
tällä tavalla muiden
joukosta valitut, joilla on oikeus äänestää kaikkien puolesta.
Näin ollen myös minun puolestani, vaikka en äänestäisikään.
Annetun
ääneni ei olisi minun oma, koska valitut eivät lähde yhteistyötä
tekemään,
vaan omasta puol(u)esta kiinni pitämään.
Tästä syystä en aio äänestää, koska en halua antaa ääntäni
poliitikon kautta puolueelle, vaan henkilölle, jolla on, myös
vallassa ollessaan, omien valintojensa, tekojen ja päätöstensä
tekemisen aikana, ihmine etusiijalla. Koska
jokaisella
kansallaisella
on velvollisuus valita,
minä teen valintani - minä ei valitse yhtä
puolta kokonaisuudesta,
koska se kasvattaisi ihmisten välistä kuilua.
Marianne
11.01.2022.a