Maailma elää kuin minua ei olisi - tarina loukkaantuneesta ihmislapsesta

 

Paikoissa, joissa huomiota jaetaan st siellä on mahdollista sitä saada, mutta myös menettää, siellä ihminen valitsee joskus vihan ja joskus kateuden. Hän vihaa ja kadehtii noit muita, jotka ovat hänen vierellään ja saavat itsenä ollessa itselleen hyvä huomioa. Kun ihminen tarvitsee huomiota löytääkseen itsensä, positiivisen huomion valo auttaa häntä kasvamaan ja kokeilemaan elämää ja olemista itseään. Huomio antaa rohkeutta olla oma itsensä. Ne muut, jotka saavat hyvä huomiota, ovat onnistuneita esimerkkejä, mahdollisia tapoja menestyä. Kiusaus ja pelko - „Seuraa polkua, ole sama, saat saman tuloksen!”

Ihminen itse ei osa vielä olla hän itse, eikä hän ehkä halua olla sellainen kuin muut ovat, mutta hän ei vielä tiedä, miten valita olla, että olla itsensä. Ihmisessä on pelko siitä, että hän ei onnistu eikä saa tarvitsemaansa valoa. Muiden vieressä, verrattuna seisomalla, hän tuntee vihaa saadakseen voimaa itselleen ja ollakseen siellä, missä hänen on oltava. Hän tuntee kateuden, joka kätkee menetyksen tuskan - muiden oleminen ei ole hänen kokemuksensa.

Ihmislapselle on tärkeää, mikä ja miten on tänään, koska tällä hän on, elää ja tuntee. Se, mikä tulee huomenna, on vielä kaukana, eikä sitä ole vielä olemassa. Ihmine menee ja työntää toista tai heittää sanan toiselle, antaakseen itselleen tiedon - ”Olen suojellut itseäni!” Ei ole väliä, että se ei ollut rehellinen toisen edessä ja hänen vastaan, eikä kaunis teko. Kun ihmisen sielussa on kipua, hän seisoo itsensä puolesta, koska jos kukaan muu ei suojaa tai huolehdi hänestä, hän tekee sen itse ja täsmälleen niin kuin hän osa sen tehdää.

Yhden ihmislapsen elämää vaikeuttaa se, että hän toistaa jo löydetyt ratkaisu myös myöhemmin - eri ikäisinä eri aikoina, kun hän on samanlaisessa tilanteessa. Häneen sisälle tallennetut tunteiten toisto vie hänet takaisin tuohon aikaan ja ikään, jolloin hän löysi itselleen tukevan ratkaisun. Se lähetää hänen takaisi päiväkotin, lastentarhaan, kouluun, sisaruksiin aikaan, sijaisvanhempien saapumishetkeen jne. Ihmine olisi ikään kuin juuttunut aikansa yhteen päähän - haluton päästämään irti omasta muistista, pitämällä entisten ja käyttämällä löydettyä ratkaisua. Ihminen ei kysy itseltään, miksi hän tekee niin, kun hän kokee itsensä tunteena, hän käynnisty ja tekee.

Ihminen tuntee itseän pahalta ja hän reagoi, että eliminoi vertailun toiseen. Hän ei halua katsoa muiden rohkeutta, kykyä olla Minä Itse itsenä. Ihmine haluaa estää toista näkyvillä olemasta. Hän haluaa lopettaa toisen olemisen ja päättää tehdä sen pelottelemalla tai väkisin, koska silloin hänellä ei ole enää mahdollisuutta katsoa itseään vierestä ja hän voi edelleen olla rauhallinen, koska hänellä on vielä aikaa olla. Jos joku muu hänen vieressään saa valoa, niin sillä hetkellä aika loppuu - toisella on, mutta ihminen jäi ilman.

Ihmistä, joka käyttäytyy tällä tavalla, kutsutaan kiusaajaksi. Mutta paradoksi on, että kiusaaja ei olisi aloitanut sitä, ellei hän olisi tuntenut, että hänelle itselleen tehdään epäoikeudenmukaisuutta. Muiden yhdessä ollessa, missä hänelle tarpeellista jaetaan kaikkien välillä, hän uskoo, että saadakseen sen, mitä tarvitsee, hänen on taisteltava itsensä puolesta. Kyse ei ole siitä, että kiusaaja menettää tarvitsemansa, vaan, että hän oli itsellen tärkeällä hetkellä jo kerran menettänyt sen. Hän menettää menetetyn menetyksen, joka ei ole vieläkään ohi, koska hän ei ole kokenut sitä - hän välttää oman ensimmäisen tunteensa ja siksi hän on vaihtanut yhten oman tunteen toiseen tunteseen. Voi kyllä kertoa lapselle tai itsellesi, että hallitse itseäsi tai älä käytäyty, mutta ratkaisemattomat tarinat ovat kuin syviä suonsilmäkeitä, jotka imevät niin suuren tai pienen ihmisen itseni sisälle ja ihmine tuntee kokonaan ja hän reagoi, itsepuolustukseksi Maailman päälle, astuessa sen vastaan.

Aivan kuten kaikenlaisista jokapäiväisistä asioista tulee tapa, niin toistuvista tunnekytkimistä tulee tapa - ihmisen käyttäytymisen kuvio. Kuvioista tulee jälleen niin sanottuja jokapäiväisiä asioita ja toiset samankaltaiset tarinat kasvavat naamiointipukuina niihin päälle. Ihmisen teot määräävät hänelle osaksi saavan huomion + tai – merkin ja hän itse ei enä muista, miksi, mikä ja milloin oli alku – hän on sen unohtanut, mutta hän muistaa entisen päätöksensä - hänen on puolustettava itseään ja hän tekee sen.

Marianne

28.10.2020.a

Minä olen kokenut, mitä tarkoittaa olla kiusattu

 

Hei, minä olen ollut kiusattu. Minun 49 vuoden aikana minua kiusattiin 9 vuotta koulussa ja 1 vuosi töissä. Olen kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa - hakkaamista, loukkaavia sanoja, halveksivia katseita, näkymättömyyttä, hajottamista ja eri nimien „kantamista”. On ollut pelkoa ja haluttomuutta olla Minä.

Ihmistä saa toimimaan muita ihmisiä vastaan niitä tekoja, jota ei voida enää mitätöidä, koska ne jättävät tuskallisia muistoja arpina ihmisiin, itsepuolustus - tarve suojata itseään. Kirjoitan siksi, että mä en puolusta kiusaajan tekoja, mutta suojelemalla toista ihmista, suojellan itseäni. Kirjoitan osoittaakseni, miksi kiusaaja kiusaa ja miksi hänen toimintansa kieltäminen ei tuota pysyvää hyötyä - emme ratkaise oikeasti tämän ihmislapsen ongelmaa. Emme mitätöi hänen tukahdutetun tunteensa tehtävää - kiellämme häntä, eri syistä, olemasta itsensä, ja näin tehdessään hän ei voi pitää tai puolustaa itseään.

Minua kiusattiin, koska olin minä. En voinut enkä osannut olla joku muu. Siksi, että suojella itseään minä itse pidin itseni erillään muista. Minulla ei ollut olemassa sitä aikaa, missä toisten kanssa kokeilla, kuinka olla mina toisella tavalla, koska minä jo olin – minua kiusatti. Toiset olivat päättäneet tehdä niin. Ei ollut väliä minkälainen olin sisällä tai kuinka hiljainen olin ulkona – minä koin pelkoa. Minun kehoni reagoi jo ennen kuin jotain oli olemassa, joten en uskaltanut kohdata tai katsoa silmiin, koska tulos oli tiedossa - minä olin jo edelleen minä.

Minä itse en voinut valita itselleni paikkaa tai aikaa, jossa minun piti olla. Sen päättivät muut ja ikä. Minun oli oltava ja pysytävä hengissä. Ollakseni oma itseni tarvitsin aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Suojelin itseäni, koska tarvitsin turvallisuuden ja huolen tunteen. Halusin itselleni oikeudenmukaisuutta sellaisen olemassaoloon, kun sen hetkellä itse osasin olla. Mitä enemmän lähdin Maailmaan edestä pois, sitä enemmän Maailma tuli minun perässä ja tunsin sen kosketuksen - tunsin omia tunteitani, jotka ei mennyt pois ja minä itse en osannut päästä pois niistä. Toiset olivat kiinnostuneita siitä, mitä tein, että jos tehtiin, mitä tapahtuisi seuraavaksi - se oli peli minun kanssani. Minä en kaivanut, minä elin sen kanssa, koska se oli osa jokapäiväisestä elämästä ollessa minä.

Tarvitsin itselleni huomiota, että löytää itseni ja oppia tuntemaan itseni. Minä vältin huomiota, jotta ei kokisi oma elämäni elämistä. Minulle jäi luonto ja kirjat, koska sillä ei ollut väliä minkalainen olin. Uskoin, että tilanteen ratkaisemiseksi minun oli oltava erilainen eli joku muu, mutta en tiennyt, että minulla oli vapaus olla oma itseni, mutta voisin valita toisen tavan minkälaine olla. Olin hommassa itsepuolustukseni kanssa, eikä siellä ollut paikkaa tai aikaa kokeilla, kuinka minä itsenä olen. Yritin olla muiden kaltainen tai poistua heidän tieltä.

Minä en ollut sellainen erovaisuus, joka olisi voinut loistaa taidoillani ja tietämykselläni siitä, että saamani huomio olisi ollut kilpailukykyinen. Minä olin se ero, kenen kanssa toiset eivät halunneet olla samanlaiset. Toisissa oli pelkoa tai ehkä epämukavuutta siitä, että heitä nähdään samoina yhdessä ollessa - joten minut pidettiin poissa ja työnnettiin pois, jätteti näkyvästi ulos. Minulle kiinnitettiin huomiota, jonka tarkoitus oli, että minä olen ruma ja oman itsensä olemisen syystä ulkopuolella.

Tunsin kykenemättömänä olemaan sama kuin ne, joita ei kiusattu, koska en ollut samanlainen. Uskoin olevani syyllinen tapahtumaan, koska minä olin minä. Opettajat-kasvattajat eivät antaneet, minulle mielessäni, positiivista huomiota, koska minä olin ongelma - olin se, joka paljasti toisten olevan pahoja. Oli hiljaisuus ja huomiotta jättäminen. Olemassa oleva ohitettiin, koska jos sitä ei nähtyy, sitä ei ollut olemassa. Näin ollen, jos minua ei olisi ollut, silloin näin ei olisi ollut.

Ihmislapsi ei ole helppo tai miellyttävä, jos hänen kanssan liittyvät aiheet, jotka eivät helpota olemista hänen kanssaan. „Sinä olet paha! Älä tee! Älä toimi!” - mutta, miten olla, jos jo kerran oltaan. Kuinka löytää erilaista itseäsi, kun saamasi huomio on negatiivisella merkillä. Itsellesi tarvittavan positiivisen huomion puute herättää uhmaa ja pakottaa puolustautumaan. Täytty taistella niitä vastaan, jotka tekevät liikaa ja ovat epäoikeudenmukaisia - huomiota jakelijoille, jotka nimittävät että yhdet on hyviä ja kauniita, mutta toiset pahoja ja rumia. Huomiojakelijoita ei vastustetta, koska se tuntuu turhalta, jotta niin saavat osuman ne, ketkä on sen saman huomion näkökentässä, mutta eroavat toisistaan – ne kenella on mahdollisuus otta toiselta älä ja joiden verrattuna voidaan toisen nimetä toisen nimellä.

Kiusaaja ja kiusattu ovat saman pelin kaksi puolta - jos ei olisi yhtä, ei olisi toista. Molemmat ihmislapset välttävät sellaista huomiota, joka erottaa heidät muista - tekee heistä pahempia tai rumempia, he molemmat tarvitsevat itselleeni lujaa ja jatkuvaa huomiota, mistä heidän ei tarvitse taistella ja jonka valossa he tuntisivat olonsa turvalliseksi, että uskaltasivat olla Minä Itse, että avautua ja oppia tuntemaan millaista on olla ja elää oma elämä todella itsenään ja että he tiesivät - heilla on aika - olla.

Marianne

28.10.2020.a

Olemassa olematta olemassa ollessa - Ulkopuolelta syntyneet lapset

 

Koeputkessa hedelmöitetyt, luovuttajan avulla saadut tai adoptoidut lapset ovat niitä lapsia, joita jossain ei tunnistettu, on annettu tai eliminoitu pois - heille ei annettu oman aikanaan omassa järjestelmässä heille kuuluvia paikkoja. Nämä lapset ovat olleet olemassa ikään kuin heitä ei olisi koskaan ollut. Aikojen yli ne tulevat takaisin ja ottavat vastaa heille oikeutetun paikan ja saavat olla osa järjestelmästä – he ovat näkyväinä ja nimeillä olemassa.

Heidän vanhempansa ehkä eivät saa fyysisesti lapsia, mutta he voivat hyväksyä lapsensa, joka kuuluu heidän järjestelmäänsä ja jotka on vastaanotettava julkisesti ja kenelle täytyy antaa näkyvästi oman paikkansa. Ulkopuolelta syntyneet lapset ovat oppitunteja itsellesi ja vanhemmille – se on mahdollisuus palauttaa tasapaino järjestelmässä.

Marianne

11.10.2020.a