Hei, minä olen ollut kiusattu. Minun 49 vuoden aikana minua kiusattiin 9 vuotta koulussa ja 1 vuosi töissä. Olen kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa - hakkaamista, loukkaavia sanoja, halveksivia katseita, näkymättömyyttä, hajottamista ja eri nimien „kantamista”. On ollut pelkoa ja haluttomuutta olla Minä.
Ihmistä saa toimimaan muita ihmisiä vastaan niitä tekoja, jota ei voida enää mitätöidä, koska ne jättävät tuskallisia muistoja arpina ihmisiin, itsepuolustus - tarve suojata itseään. Kirjoitan siksi, että mä en puolusta kiusaajan tekoja, mutta suojelemalla toista ihmista, suojellan itseäni. Kirjoitan osoittaakseni, miksi kiusaaja kiusaa ja miksi hänen toimintansa kieltäminen ei tuota pysyvää hyötyä - emme ratkaise oikeasti tämän ihmislapsen ongelmaa. Emme mitätöi hänen tukahdutetun tunteensa tehtävää - kiellämme häntä, eri syistä, olemasta itsensä, ja näin tehdessään hän ei voi pitää tai puolustaa itseään.
Minua kiusattiin, koska olin minä. En voinut enkä osannut olla joku muu. Siksi, että suojella itseään minä itse pidin itseni erillään muista. Minulla ei ollut olemassa sitä aikaa, missä toisten kanssa kokeilla, kuinka olla mina toisella tavalla, koska minä jo olin – minua kiusatti. Toiset olivat päättäneet tehdä niin. Ei ollut väliä minkälainen olin sisällä tai kuinka hiljainen olin ulkona – minä koin pelkoa. Minun kehoni reagoi jo ennen kuin jotain oli olemassa, joten en uskaltanut kohdata tai katsoa silmiin, koska tulos oli tiedossa - minä olin jo edelleen minä.
Minä itse en voinut valita itselleni paikkaa tai aikaa, jossa minun piti olla. Sen päättivät muut ja ikä. Minun oli oltava ja pysytävä hengissä. Ollakseni oma itseni tarvitsin aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Suojelin itseäni, koska tarvitsin turvallisuuden ja huolen tunteen. Halusin itselleni oikeudenmukaisuutta sellaisen olemassaoloon, kun sen hetkellä itse osasin olla. Mitä enemmän lähdin Maailmaan edestä pois, sitä enemmän Maailma tuli minun perässä ja tunsin sen kosketuksen - tunsin omia tunteitani, jotka ei mennyt pois ja minä itse en osannut päästä pois niistä. Toiset olivat kiinnostuneita siitä, mitä tein, että jos tehtiin, mitä tapahtuisi seuraavaksi - se oli peli minun kanssani. Minä en kaivanut, minä elin sen kanssa, koska se oli osa jokapäiväisestä elämästä ollessa minä.
Tarvitsin itselleni huomiota, että löytää itseni ja oppia tuntemaan itseni. Minä vältin huomiota, jotta ei kokisi oma elämäni elämistä. Minulle jäi luonto ja kirjat, koska sillä ei ollut väliä minkalainen olin. Uskoin, että tilanteen ratkaisemiseksi minun oli oltava erilainen eli joku muu, mutta en tiennyt, että minulla oli vapaus olla oma itseni, mutta voisin valita toisen tavan minkälaine olla. Olin hommassa itsepuolustukseni kanssa, eikä siellä ollut paikkaa tai aikaa kokeilla, kuinka minä itsenä olen. Yritin olla muiden kaltainen tai poistua heidän tieltä.
Minä en ollut sellainen erovaisuus, joka olisi voinut loistaa taidoillani ja tietämykselläni siitä, että saamani huomio olisi ollut kilpailukykyinen. Minä olin se ero, kenen kanssa toiset eivät halunneet olla samanlaiset. Toisissa oli pelkoa tai ehkä epämukavuutta siitä, että heitä nähdään samoina yhdessä ollessa - joten minut pidettiin poissa ja työnnettiin pois, jätteti näkyvästi ulos. Minulle kiinnitettiin huomiota, jonka tarkoitus oli, että minä olen ruma ja oman itsensä olemisen syystä ulkopuolella.
Tunsin kykenemättömänä olemaan sama kuin ne, joita ei kiusattu, koska en ollut samanlainen. Uskoin olevani syyllinen tapahtumaan, koska minä olin minä. Opettajat-kasvattajat eivät antaneet, minulle mielessäni, positiivista huomiota, koska minä olin ongelma - olin se, joka paljasti toisten olevan pahoja. Oli hiljaisuus ja huomiotta jättäminen. Olemassa oleva ohitettiin, koska jos sitä ei nähtyy, sitä ei ollut olemassa. Näin ollen, jos minua ei olisi ollut, silloin näin ei olisi ollut.
Ihmislapsi ei ole helppo tai miellyttävä, jos hänen kanssan liittyvät aiheet, jotka eivät helpota olemista hänen kanssaan. „Sinä olet paha! Älä tee! Älä toimi!” - mutta, miten olla, jos jo kerran oltaan. Kuinka löytää erilaista itseäsi, kun saamasi huomio on negatiivisella merkillä. Itsellesi tarvittavan positiivisen huomion puute herättää uhmaa ja pakottaa puolustautumaan. Täytty taistella niitä vastaan, jotka tekevät liikaa ja ovat epäoikeudenmukaisia - huomiota jakelijoille, jotka nimittävät että yhdet on hyviä ja kauniita, mutta toiset pahoja ja rumia. Huomiojakelijoita ei vastustetta, koska se tuntuu turhalta, jotta niin saavat osuman ne, ketkä on sen saman huomion näkökentässä, mutta eroavat toisistaan – ne kenella on mahdollisuus otta toiselta älä ja joiden verrattuna voidaan toisen nimetä toisen nimellä.
Kiusaaja ja kiusattu ovat saman pelin kaksi puolta - jos ei olisi yhtä, ei olisi toista. Molemmat ihmislapset välttävät sellaista huomiota, joka erottaa heidät muista - tekee heistä pahempia tai rumempia, he molemmat tarvitsevat itselleeni lujaa ja jatkuvaa huomiota, mistä heidän ei tarvitse taistella ja jonka valossa he tuntisivat olonsa turvalliseksi, että uskaltasivat olla Minä Itse, että avautua ja oppia tuntemaan millaista on olla ja elää oma elämä todella itsenään ja että he tiesivät - heilla on aika - olla.
Marianne
28.10.2020.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti