Paikoissa, joissa huomiota jaetaan st siellä on mahdollista sitä saada, mutta myös menettää, siellä ihminen valitsee joskus vihan ja joskus kateuden. Hän vihaa ja kadehtii noit muita, jotka ovat hänen vierellään ja saavat itsenä ollessa itselleen hyvä huomioa. Kun ihminen tarvitsee huomiota löytääkseen itsensä, positiivisen huomion valo auttaa häntä kasvamaan ja kokeilemaan elämää ja olemista itseään. Huomio antaa rohkeutta olla oma itsensä. Ne muut, jotka saavat hyvä huomiota, ovat onnistuneita esimerkkejä, mahdollisia tapoja menestyä. Kiusaus ja pelko - „Seuraa polkua, ole sama, saat saman tuloksen!”
Ihminen itse ei osa vielä olla hän itse, eikä hän ehkä halua olla sellainen kuin muut ovat, mutta hän ei vielä tiedä, miten valita olla, että olla itsensä. Ihmisessä on pelko siitä, että hän ei onnistu eikä saa tarvitsemaansa valoa. Muiden vieressä, verrattuna seisomalla, hän tuntee vihaa saadakseen voimaa itselleen ja ollakseen siellä, missä hänen on oltava. Hän tuntee kateuden, joka kätkee menetyksen tuskan - muiden oleminen ei ole hänen kokemuksensa.
Ihmislapselle on tärkeää, mikä ja miten on tänään, koska tällä hän on, elää ja tuntee. Se, mikä tulee huomenna, on vielä kaukana, eikä sitä ole vielä olemassa. Ihmine menee ja työntää toista tai heittää sanan toiselle, antaakseen itselleen tiedon - ”Olen suojellut itseäni!” Ei ole väliä, että se ei ollut rehellinen toisen edessä ja hänen vastaan, eikä kaunis teko. Kun ihmisen sielussa on kipua, hän seisoo itsensä puolesta, koska jos kukaan muu ei suojaa tai huolehdi hänestä, hän tekee sen itse ja täsmälleen niin kuin hän osa sen tehdää.
Yhden ihmislapsen elämää vaikeuttaa se, että hän toistaa jo löydetyt ratkaisu myös myöhemmin - eri ikäisinä eri aikoina, kun hän on samanlaisessa tilanteessa. Häneen sisälle tallennetut tunteiten toisto vie hänet takaisin tuohon aikaan ja ikään, jolloin hän löysi itselleen tukevan ratkaisun. Se lähetää hänen takaisi päiväkotin, lastentarhaan, kouluun, sisaruksiin aikaan, sijaisvanhempien saapumishetkeen jne. Ihmine olisi ikään kuin juuttunut aikansa yhteen päähän - haluton päästämään irti omasta muistista, pitämällä entisten ja käyttämällä löydettyä ratkaisua. Ihminen ei kysy itseltään, miksi hän tekee niin, kun hän kokee itsensä tunteena, hän käynnisty ja tekee.
Ihminen tuntee itseän pahalta ja hän reagoi, että eliminoi vertailun toiseen. Hän ei halua katsoa muiden rohkeutta, kykyä olla Minä Itse itsenä. Ihmine haluaa estää toista näkyvillä olemasta. Hän haluaa lopettaa toisen olemisen ja päättää tehdä sen pelottelemalla tai väkisin, koska silloin hänellä ei ole enää mahdollisuutta katsoa itseään vierestä ja hän voi edelleen olla rauhallinen, koska hänellä on vielä aikaa olla. Jos joku muu hänen vieressään saa valoa, niin sillä hetkellä aika loppuu - toisella on, mutta ihminen jäi ilman.
Ihmistä, joka käyttäytyy tällä tavalla, kutsutaan kiusaajaksi. Mutta paradoksi on, että kiusaaja ei olisi aloitanut sitä, ellei hän olisi tuntenut, että hänelle itselleen tehdään epäoikeudenmukaisuutta. Muiden yhdessä ollessa, missä hänelle tarpeellista jaetaan kaikkien välillä, hän uskoo, että saadakseen sen, mitä tarvitsee, hänen on taisteltava itsensä puolesta. Kyse ei ole siitä, että kiusaaja menettää tarvitsemansa, vaan, että hän oli itsellen tärkeällä hetkellä jo kerran menettänyt sen. Hän menettää menetetyn menetyksen, joka ei ole vieläkään ohi, koska hän ei ole kokenut sitä - hän välttää oman ensimmäisen tunteensa ja siksi hän on vaihtanut yhten oman tunteen toiseen tunteseen. Voi kyllä kertoa lapselle tai itsellesi, että hallitse itseäsi tai älä käytäyty, mutta ratkaisemattomat tarinat ovat kuin syviä suonsilmäkeitä, jotka imevät niin suuren tai pienen ihmisen itseni sisälle ja ihmine tuntee kokonaan ja hän reagoi, itsepuolustukseksi Maailman päälle, astuessa sen vastaan.
Aivan kuten kaikenlaisista jokapäiväisistä asioista tulee tapa, niin toistuvista tunnekytkimistä tulee tapa - ihmisen käyttäytymisen kuvio. Kuvioista tulee jälleen niin sanottuja jokapäiväisiä asioita ja toiset samankaltaiset tarinat kasvavat naamiointipukuina niihin päälle. Ihmisen teot määräävät hänelle osaksi saavan huomion + tai – merkin ja hän itse ei enä muista, miksi, mikä ja milloin oli alku – hän on sen unohtanut, mutta hän muistaa entisen päätöksensä - hänen on puolustettava itseään ja hän tekee sen.
Marianne
28.10.2020.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti