LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

Marianne Umborg settimised - energeetiline päevaraamat

tiistai 16. marraskuuta 2021

Kun yksi paranee, kaikki paranevat



 

Me kaikki osaamme luetella, ihmiskunnan historiasta, ne kansat ja heimot, jotka ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuutta. Eri aikoja on kulunut, ja siellä, missä aiemmin tehtiin ja koettiin, näyttää olevan Maan päällä rauhaa. Se on näennäinen pinta, koska rauhaa ei ole tehty - Ihmissielut eivät ole löytäneet rauhaa. Ei ole rauhassa olemista, koska kansakunta muistaa. Ei ole unohdettu, vaikka ei tehty nykypäivässä oleville. Ollessa kansa eli ME, tehtiin kaikille, jotka kuuluvat siihen nimeen - eilen, tänään ja myös huomenna.

Kansan muistossa hehkuvat hiilet, jotka eivät sammu, sillä kansakunta ei anna entisen vaipua unohduksiin. Tarinat siirtyvät sukupolvelta toiselle – menneisyydellä ja nykyisyydellä on ja tulevaisuudessa tulee olemaan - yhteinen muisti. Kansa kärsi epäoikeudenmukaisuudesta ja menetti – kärsimyksiä ei ole korvattu. Jos jossain oli kerran joku, joka sanoisi - "Olen pahoillani" - se ei ratkaise tarinaa. Menneisyyttä ei voi mitätöidä, menehtyneitä ei saada takaisin, ja kokemukset jäivät muistoihin, varoituksena, jäljelle.

Kansa on nimi ja sydämen tunne, mutta kokivat todelliset ihmiset, joita kosketeltiin. Joten täytyy ymmärtää Ihmistä, ei kansakuntaa. Koska tekijät olivat myös kansan edustajia, yksittäinen Ihmine seisoisi kun koko kansan edessä ja muut häntä vastaan. Kuinka olla niin suuri löytääksesi voimaa olla suurempi kuin kansakunta - otettaan oman kansasi avuksi. Mutta se, joka teki, oli ihmine, ei kansakunta. Todelliset ihmiset tekivät aitoille ihmisille. Satuttaminen oli rangaistus väärästä nimestä - oikeus toimia tuli vahvemmasta nimestä.

Kansa on kuin lauma ja valitun käytöksen varjo - se on oikeutus olemiselle, perustelu tehdylle valinnalle. Seisomalla yksin, kansakuntaa vastaan, ihmisellä ei ole mahdollisuuksia, koska tasapaino ei ole paikallaan. Hän, joka piiloutuu kansan taakse, tuntee olevansa suojattu, koska hän on yksi monista - toiset tekivät samoin, toiset ovat myös - yhdessä ollessaan oltaan paljon, eikä kukaan seiso yksin - yhdessä ollessa ei jätetä ketään erilleen, eikä yhdelle kiinnitetään huomiota - ihmiset eivät yksin ole vastuussa yhteisistä teoista.

Kun yhdet menivät toisiaan vastaan, sillä Ihminen katosi - jäivät jälkeen he – lauma. Joten tekemiset eivät ollut väärin, sillä ei ollut ketään, joku olisi katsonut kasvoista kasvoihin - ei ollut ketään, koska ei ollut Ihmistä. Lauma on nimetön ja kasvoton. Lauma on paljon, sen kanssa voi tapahtua ja tehdä - yksin tai muutama (-kymmenet, -sataa, -tuhannet) eivät ole montaa. Lauma ei ole tappio, koska se on kuin esine.

Ollaan piilossa kansan taakse, mutta todellisuudessa yksi ihminen teki toiselle ihmiselle. Ihmine on se, kenella täytyy ottaa vastuu - OMAn tekoon tekemisestä. Ihmine kantaa lauman nimeä, mutta hän itse ei ole lauma. Sen ymmärtämisessä, että ollaan tehtyy väärin, ollaan valinnut väärin, on häpeää ja kieltämistä – oltaan näkyvä ja alasti. Tule itseoikeutusta ja kamppailua - ollakseen oikeassa, koska ollaan LAUMAN JÄSEN - eli ihminen ikään kuin itse kun ei tehnyt siksi, että ME teimme - se on yhtä hyvä kuin kukaan muu olisi tehnyt, ja siten ihmine itse on vapaa vastuusta.

Kun ihminen tuntee todellisen kosketuksen, hän tajuaa olevansa yksi ja erillään - hän sai osuman. Lauma ei suojele tai myönnä koskemattomuutta - jokaisen on maksettava omasta todellisesta teostaan. Ihmine ei saa vapautta, kun ihmine ei ota vastuuta. Ihminen muistaa, että säilyttää sen mikä oli. Ihmine kääntyy, omissa tarinoissa, takaisin, pitämään aikaa – hän odottaa Ihmisen paluuta. Ihminen tarvitsee odottajan, jotta hän voisi palata, kun hän on valmiina - joku on joka muistaa ja vapauttaa hänet - velka saa maksettu. Tarina palaa alkuun - ihminen kohtaa ihmisen - ihminen kohtaa itsensä - ihmine edustaa kansakuntaa, mutta ottaa vastuun itsestään - ihminen vapauttaa ihmisen. Ihminen avautuu Ihmiselle ja elää oman ajan tarinansa läpi - yksi paranee, kaikki paranevat.

Lauman jäsen on valittu rooli ja ylpeys - oltaan ja saadan osa - kaikesta hyvästä, mutta myös pahasta. Voi olla lauma ja lauman jäsen, mutta aikojen tiellä jokainen seisoo omillaan ja maksaa omien tekojen edestään. Jokaisella lauman jäsenellä on omat kasvot ja nimi - hän ei katoa aikojen tiellä. Kansan "parantaessa" voidaan ja saadaan tehdä konstellaatio - jokaiselle annetaan oman paikka aikojen tiellä. Ihmine, joka on tänään, ei saa tuomita sitä, mikä oli eilen - hän voi seisoa paikallaan ja antaa luvan menneisyydellä mennä, hyväksyä sen, mikä on - aikaa, jossa ei ole.


Marianne

16.11.2021.a



lauantai 30. lokakuuta 2021

ANTAKE NIMENI TAKAISIN - SYRJINTÄ VOI OLLA RIKOS



Hei Sauvolainen! Oletko Sinä yksi niistä, jotka päättävät tehdä? Oletko Sinä yksi niistä, jotka katsovat hiljaisuudessa, kun vieressä tehdään? Oletko Sinä yksi niistä, jotka tuntevat itsensä loukattuiksi ja epäoikeudenmukaisiksi, kun heitä pyydetään lopettamaan tottumasi tekeminen? Oletko Sinä yksi niistä, jotka eivät kunnioita toisen toiveita?

Nykyään elää ja on Sauvossa yksi 9-vuotias poika, kuka on kyllästynyt omasta elämästä. Hän on vakavasti onneton ollakseen oma itsensä, koska hän on see, joka kokee joka päivä kiusaamista ja häirintää, koska hänen nimensä on Hendrik. Se on hänen ainoa nimensä, eikä hän halua eikä ole halunnut muuttaa sitä. Mutta hänen ympärillään on lapsia ja aikuisia, jotka ottivat itse oikeuden ja vaihtoivat hänen nimensä. Nämä ovat kaikki ne ihmiset, jotka ottivat hänen kohdallaan käyttö sanan Henkka ja jättivät pois hänen oikean ja oman nimeni – Hendrik. Näitä ihmisiä on ollut liian paljon yhdessä, epäoikeudenmukainen määrä yhdelle pienelle lapselle.

Tänä syksynä seisoin siinä hetkessä, kun huomasin olevani huono äiti, koska en ollut ymmärtänyt minkälaine Hendrikin arki kodin ulkopuolella on, eli miten hän itse sen kokee. En voinut palata ajassa taaksepäin mitätöimään sitä, mikä oli ollut. Voisin tehdä askeleen ja seisoa poikani viereen ja sanoa ulos - Hendrik on Hendrik.

Tänä syksynä paljastui tuskallinen totuus - 3 vuoden ajan Hendrik on kokenut epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan. Poika menetti Suomeen muuttaessaan oikean nimensä – ihmisten, ajattelemattomasti ja piittaamattomasti, tekemät valinnat, kysymättä, onko tehtäväksi valittu reilua lasta kohtaan ja tarkoittaako tämä valinta hyvää myös hänen mielessään. Aika teki työnsä ja Hendrik uskoi vakavasti, että hänen nimensä - Hendrik - oli ruma ja väärä nimi, koska sitä ei valittu käytettäväksi tässä maassa. Hän hän tottui väärään nimeen, koska hänellä ei ollut vaihtoehtoa - hän pelkäsi, ettei hän onnistuisi muuttama toisten valinta ja ettei häntä kuunnellaan eikä otetaan vakavasti, jos hän kerran oli jo suostunut väärään nimeni kanssa.

Kuukausi sitten ilmoitimme kaikkialle ja kaikille, minne ja kenelle se oli mahdollista, että Hendrikin vakava toive on, että hänen kohdallaan käytettäisiin tästä lähtieen vain oikeaa nimeä - aina ja kaikkien toimesta. Tämä viesti ja pyyntö vastaanotettiin tukevalla, ymmärtäväisellä, mutta myös syyttävällä ja kielteisellä tavalla. Poika on saanut paljon tukea, mutta nykyään on paikkoja, joihin hän ei enää halua mennä, ja ihmisiä, joita hän ei enää halua tavata, koska siellä ja he eivät kunnioita hänen toiveitaan.

Jokaisen lapsen elämässä on yksi paikka, jonne hänen täytyy mennä "töihin". Hän ei voi välttää tätä velvollisuutta eikä siksi saa pysyä erikseen toisista, jotka myös käyvät siellä. Tämä on Sauvon koulu, jossa hän kokee kaikki enemmän epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan. On jokapäiväisiä koulukavereita ja silloin tällöin opettajia, jotka tekevät tätä.

Miten 9-vuotias voi auttaa itseään? Hän kokeilee itse, hän puhuu vanhempiensa kanssa, hän puhuu opettajansa kanssa vanhempiensa tuella. Hendrikin elämä tänään ei ole helppoa, koska oikea nimi unohdetaan edelleen tai valitaan käyttää nimenomaan väärä julkisesti vastahakoisuuden osoittamiseksi. Eilen 4. luokan tyttö sanoi, että Hendrik on väärä nimi eikä hän käytä sitä. Poika on kyllästynyt kouluaikoihinsa, koska hän pyytää useita kertoja päivässä käyttämään oikeaa nimeä, muistuttaa ja korjaa, mutta kokee niin tehdessään olevansa epämukava koulukaveri. Olen väsynyt ja toivoton, koska ei näytä olevan mitään keinoa auttaa häntä siellä, missä hän eniten apua tarvitsee - koton ulkopuolella, muiden lasten ja/tai aikuisten kanssa ollessa.

Eikö oman teon seurauksia todella ymmärretä? Eikö toisen ihmisen toivetta todella kunnioiteta? Miten voi olla, että on olemassa nimiä, joita käytetään oikein, ja toiset, jotka "kielivaikeuksien" tai vuosien tottumusten perusteella osoittautuvat käyttökelvottomiksi? Jos olet yksi niistä, jotka päättävät tehdä niin tai se, jotka katsovat hiljaisuudessa sen tapahtumista, miksi valitset tehdä sen? Jos olet valinnut tehdä tai jatkat tekemistä, tiedä, että tätä valintaa kutsutaan syrjinnäksi.


SYRJINTÄ VOI OLLA RIKOS

Kaikilla ihmisillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Laissa turvatut perusoikeudet koskevat kaikkia Suomessa olevia ihmisiä, ja syrjintä voi olla rikoslain mukaan rangaistava teko.

Syrjintää on, jos henkilöä kohdellaan tietyssä tilanteessa huonommin kuin toisia johtuen yhdestä tai useasta henkilökohtaisesta ominaisuudesta.


Hendrik ja Marianne

Sauvossa 29.10.2021.v 



perjantai 22. lokakuuta 2021

Ylpeys ei ole vammaisuus eikä ihmisen tunnustaminen häpeä – jokaisella Sauvolaisella on merkitys

 


Sauvon kunnassa etsitään tänä teitä ja harkitsetaan tapoja, kuinka tuoda 40 uutta, että saisi olemaan enemmän. Uudet ovat mahdollisuus ja siksi varmasti tärkeitä. Mutta, minne tulokkaat tulisivat, jos ei olisi sitä, mitä on? Kuinka saisi olla sitä, mikä on, jos täällä ei olisi niitä, jotka olivat eilen ja ovat tänään?

Olen tulokas, joten en tunne kaikkia tapoja. En ole ollut täällä kauan, joten en tunne kaikkia käytäntöjä. Niin monetki asiat ovat kummallisia, jotkut toimivat oudosti ja jotkut valinnat koskettavat, kun tiedän, että olisi ollut mahdollisuus luoda enemmän Ihmisen varteen. Tunnen kosketusta, kun Ihmistä ei kunnioiteta, kun teot, sanat ja päätökset, jotka määräävät paljon, syntyvät varjoissa ja suljettujen ovien takana, vaan laskettu numerolla ihmisten puolesta.

Nykyään ihmiset osaavat olla niin kekseliäitä, että lähes jokaiselle ja kaikelle on korvaaja - ei kuka eikä mikä enää näytä olevan korvaamaton. Se voi olla helppoa elottomien asioiden kanssa, mutta ei elävien ihmisten kohdallaan. Nykymaailmassa, joka on suljettu eri tavoin ja rajoitettu vapauksilla, jokainen ihminen on vieläkin tärkeämpi - ihmisellä on merkitys. Ihmiset elävät elämänsä, vierekkäin ja toistensa keskellä, parhaalla mahdollisella tavalla. Jokainen pieni ja suuri ihminen tarvitsee tunnustusta teoistaan, olemuksestaan, sanoistaan - tarvitsee hyvää ja oikeaa huomiota itselleen. Jokainen tarvitsee hyväilyjä – kuunnella sanoja - "Sinä olet tärkeä, Sinun olemassaolosi on arvokas!" Huomattu ihmine tietää, ettei hän ole kadonnut harmaaseen massaan, vaan on näkyvissä Ihmisenä.

Tiedän, että on olemassa erilaisia mahdollisuuksia tunnustaa OMIA ihmisiä. Sauvossa on tilaisuus tunnustaa niitä ihmisiä, joiden olemassaolo/ toiminta on huomioitu ja joita saa kehua muiden edessä - valitsemalla Sauvo Vuoden Hakkinen. Nykyään valitsevat kruunatun, kunnan asukkaiden ehdotuksista, vain jotkut ihmiset. Tässä paikassa on suuri potentiaali luoda paljon enemmän. Kun kunnan asukkaat sanovat ulos niiden ihmisten nimet, jotka he haluvat tunnustaa, sillä syntyy mukava ja värikäs seura. Ja, jos päätetään nyt tehdä niin, että kaikki ehdokkaat julkaistaan julkisesti ja Sauvon kunnan asukkaat voisivat itse antaa äänensä sille, joka heidän mielestään on vuoden helmi, niin tuloksena olisi oikeasti sanojen merkitys.

Sauvon kunnan julkinen ylpeyslista on julkinen tunnustus kaikille sinne merkityille. Näkyvästi yhdessä olisivat kaikki ne ihmiset, jotka on nähty ja tunnustettu siitä, että he yhden ja saman Sauvon kunnan sisällä, eläessään jokapäiväistä elämää, jättävät erilaisia jälkiä. Aivan kuten hakiset lentävät vapaalta pihalta pihalle ja elävät oman elämänsä kaikkien sauvolaisten kanssa, näin myös kunnan asukkaiden puolesta nimitetyt ja arvonimen saaja, olisivat kaikkien kanssa yhdessä. Kuinka päästä siihen pisteeseen, jossa henkilö voi itse vaikuttaa oman kunnan toimintaan - ainoa oikea päätös olisi antaa sauvolaisille heidän toimivaltaansa kuuluva asia, koska juuri he ovat ne, jotka kokevat suoraan sen, mistä edestä voi saada tunnustettu.

Olen uusi, joten en tiedä vielä paljon, eikä ole käynyt kaikkialla enkä tunne kaikkia. Joten en tiedä monien Sauvon ihmisten tekoja tai nimiä. Olen hieman hämmentynyt ja surullinen, koska en tiedä, keitä ovat ne toiset, joista yksi sai valittu – en annettu mahdollisuutta hyväksyä valintaan, eikä saanut mahdollisuutta tuntea oloni iloiseksi, kun olisin löytänyt tuttaja nimiä tai toisaalta uusia nimiä ja lukea heidän tekemisistään. Koen tarinan vähemmänä, koska tiedän, että jotkut olivat, mutta en tiedä, keitä he olivat. Täällä vuodella ei saanut mahdollisuutta esittää ketään, koska en tiennyt ollenkaan, että oli aika esittää.

Sauvon kunta voisi olla paljon enemmän omien ihmisten varten olemassa, jos tiedot siitä, mitä kunnassa tapahtuu ja miten ja mitä valitaan, tehdään ja päätetään, tavoittaisit jokaista sauvolaista. Nämä tiedot, joita jaetaan nykyään eri kanavilla, tavoittavat vain valittuja ihmisiä, koska ne on jaettu eri kotisivujen ja Fb -sivujen sekä Kunnallislehden ja Seutusanomateen välillä. Facebook on asetettu toimimaan omien sääntöjensä mukaisesti, ja pysyminen ajan tasalla siitä, mitä tarvitaan tai kiinnosta, on oikeasti kovaa työtä ja vaadi paljon aika. Fb ja verkkosivustot ovat erilaisia fragmentteja, kokonaisuutta on vaikea käsittää. Fb ei tavoita kaikkia, koska kaikilla ei ole sitä, verkkosivustoja kaikki eivät tiedä ja jos ilmayhteys katkeaa, kaikki tiedot jotka liikkuu Internetissä katoa. Rahalla ostetut lehdet ilmestyvät kahdesti ja kerran viikossa, ne kirjoittavat useiden kuntien toiminnasta, ja tiedetään, että uutisia täytyy myyää, jotta lehti saisi olemassa olla. Kaikki eivät tilaa näitä lehtiä eivätkä voi ottaa niitä sieltä, missä niitä jaetaan. Nämä lehdet eivät kata kaikkia alueita, ne ovat valinnaisia, koska kaikki ja kaikkea eivät mahtuu sisälle eikä niitä pidetä tarpeellisena.

Sauvon kunnan sanomalehti olisi se tilaisuus, mikä, saapuessaan jokaiseen postiosoitteeseen maksutta tai voisi sitä myös tilata tukirahan edestä, olisi juuri se paikka, mistä löydä kaikki tarpeelliset tiedot kotikunnasta. Elonpäivillä kysyin - "Miksi ei ole? JaMilla tavalla se saisi olla?" Sanottiin, että kyse on ihmisessä, koska paperia ja mustetta olisi olemassa, mutta tämä tärkeä(t) yksi tai kaksi, jotka tekisivät, tarvitsisivat/ haluaisivat saada palkkion panoksestaan, ja juuri siitä tulee este.

Näin kapea pullonkaula häiritsee tiedonkulkua. Aivan kuin Suezin kanava, jossa yksi jättiläinen kääntyi itsepäisesti ja mahdollisuuksista täynnä oleva maailma muuttui yhtäkkiä sotkuksi koko maailmalle. Sauvo Suez -kanava on olemassa - niin kauan kuin Sauvo ja sauvolalaiset ovat olemassa, jatkuu tietoja, mitä jaa. Sanomalehdelle on tarve, koska joka päivä tapahtuu ja on meidän ympärillämme kaikkea sitä, mitä voidaan/ saadan jakaa, ja olemassa on myös sitä, mitä täytty jaa, jotta Sauvossa asuva ihmine kokis Sauvon olevan kaikille, koska se on olemassa myös hänen varteen ja hän oikeasti koe olevansa osa siitä.

Hetki sitten järjestettiin paikallisvaalit ja siellä sanottiin mielenkiintoisia ja ylpeitä sanoja ja lupauksia. Täällä on yhdet sanat - "Sauvo kaikille - ei vain sanoilla, vaan myös teoilla!" Jos Suezissa jouduttiin kaivamaan ja poistamaan esteen virtauksesta, sillä Sauvossa on rakennettava silta eri osapuolten välille, jotta olisi yksi paikka, jossa Sauvon kunnanhallitus, yhdistykset ja alueella asuvat ihmiset saisit olla yhdessä. Ja, jos nyt vielä kaikki nämä tarvittavat komponentit löydettäisiin sanomalehden mahdollistamiseksi, sitten ensi vuonna olisi jo olemassa paikka, jossa on tarvittavat tiedot uuden Vuoden Hakkisen valitsemiseksi ja ja ylpeä luettelo tunnustamisen arvoisista Sauvolaisista. Jokaisen Sauvossa asuvan ihmisen arvo on se, että hän asuu Sauvossa juuri sellaise ihmisenä kuin hän on.


Marianne

22.10.2021.a

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Ihmisen nimi on kuin kaksiteräinen miekka

 


Ihmine - ennen kuin nimeät toista ihmistä, pysähdy ja tule alas oman mättään päältä ja astu toisen kenkiinsä. Älä ota toiselta sitä, mikä on hänen - kunnioittaen toisen ihmisen nimeä, Sä et nostaa itsesi hänestä yläpuolelle. Toivon kaikille ihmisille voimaa seistä pää pystyssä ja kantaa ylpeänä nimeä, jonka vanhemmat ovat heille antaneet. Toivon voimia kaikille Henrille, Henrikille ja Hendrikille, ei ole väliä ovatko he olleet täällä tai tulleet tänne ja kenen nimi on vaihdettu Henkkaksi – olla ja elää omalla nimellä Henrina, Henrikina ja Hendrikina.


Tämän päivän Maailmassa älä koskaan sano – "En koskaan ...!" Kukaan ei tiedä huomista etukäteen, ja vaikka eläessä hetkessä, jossa et ajattele huomista aikaa, tulevaisuutesi ei katoa. Katsoessa oman vastasyntynyttä lastaan ja valitsemalla hänelle maailman kauneimman nimen, ylpeät ja onnelliset vanhemmat eivät tiedä etukäteen, kuinka heidän valitsemansa nimi voi siunata tai rangaista lasta hänen matkallaan.

Se, että asutaan tänään siellä missä ollaan, ei tarkoita, että juuri siellä pysytään ikuisesti. Voi olla, että pysytään yhdessä paikassa paikallaan, mutta samalla kohtalon mutkikkaat polut voivat johtaa muualle. Tiet voivat viedä ihmisen kaukaiselle maalle, mutta voivat myös tuoda kaukaisen maan ihmisen lähelle. Ihmisillä on juuret, jotka yhdistävät heidät ajan ja maan aikakauteen, mutta Ajan mittakaavassa on yksi ihminen kun pikku hiukkanen, kuka lähtee ajan tuulissa lentuu.

Se, joka tulee kaukaa tai se, joka menee muualle, ei ole saapuessaan koskaan samanlainen, kuin olijat hänen ympärillä. Hän voi olla heidän kaltainen ja jäädä joukossa huomaamatta, mutta hänen ja muiden välillä on väli välillä. Tulija on se, joka on toisesta paikasta ja ajasta - hänen tarinansa alku ja polut, missä hän on kulkenut, ovat jossain muualla. Vaikka kirjaimet ja ulkonäkö voivat olla samat ja myös yhteisiä piirteitä löytyy, todellisuudessa tulijoiden ja olijoiden Me eivät ole oikeastaan koskaan sama Meitä.

Vaihtamalla paikkaa maan päällä, vaihdetaan aika ja historiaa, koska ihmiset astuvat vanhoista tarinoista ulos, toisten tarinoiden sisälle. Vaihtaessaan oman kodin alhaalla oleva maata, ihmine voi menettää oman nimensä ja sen myötä osan itsestään. Eri paikoissa samat kirjaimet muodostavat vieraita sanoja, joita lukiessaan eivät osataan käännä suuta niin, että voidaan sanoa ne ulos - ne eivät ole omija. Eletään vierekkäin ja puhutaan keskenään, jotenkin täytyy toista ihmistä jo kutsua ja siksi kauempaa tulevien nimet joskus vaihdetaan.

Sen vuoksi, että jäädä, tulijaan täytyy olla sopeuduttava ja oltava hyväksyttävä. Kumpi puoli mukautuu, kuka sopeutuu? Minkä sanan itsesi tai toista merkitsemään valita, joko se, mikä on puhujien suun muotoinen, tai voiko pitää kiinni itsestäsi? Ihminen ei ole se, kuka hän oli, jos hän ei voi olla se, millainen hän oli - hänen on muututtava. Ihmisen nimi on yhteys oman alkuun ja aikaan. Se voi olla voitto, mutta myös tappio, jos eletään oman kodin ulkopuolella toisella nimellä. Se ihmine, joka vaihtaa nimeään päivässä, ei sulaudu yhteen, vaan vaihtaa kuorensa.



Marianne

05.10.2021.a


perjantai 13. elokuuta 2021

Ajassa kadonneet nimet - Aikajanan keskeneräiset tarinat – Meditatiivinen matka vol 45

 


Aikojen sisällä on tarinoita Naisista ja Miehistä, joiden alku on kirjoitettu kirkon kirjoihin ja/ tai perheen raamattuihin. Heillä kaikilla on ollut oma alkumerkki - nimi ja numero. Heidän jälkeen jäi hiljaisuus - aikoja lopettavia numeroita ei seurannut, joten nämä tarinat jäivät kesken. Numeroita ei voitu kirjoittaa muistiin, koska niitä ei tiedetty – Naiset ja Miehet olivat kadonneet matkallaan - ihmisillä, joilla ei ollut nimeä, ei ollut annettu nimetetyt paikka. Ajan tiellä on edelleen, ajassa kadotetut nimeillä, meneillään olevia tarinoita - ilman nimeä jätetyt on jumissa omissa ajoissa, koska jossain jotain on jäänyt kesken. Maa kantaa ja välittää näiden Miesten ja Naisten tarinoita - ihmiset, jotka asuvat näissä paikoissa, näyttelevät vielä keskeillä olevissa tarinoissa, toistavat uudestaan ja uudestaan, että yhdellä kerralla kuitenkin ymmärretään katsoa, mistä tarinassa on kyse – eikä kiirehditään tuntemaan.


Gertrudin tarina

Sina olit ja Sinulla oli ollut, mutta yhden aikana Sinä ei enää ollut kukaan. Sinä olit Nainen, joka tuotiin metsästyssaalisena toisaalta mukaan. Selän taakse, saavuttamattomalle etäisyyden, jäivät nimi ja perheen tuki. Sinut otettiin ja lapset syntyivät - pojat kelpaisivat - heidät otettiin ja vietiin pois. Tytärtä ei tullut - ei jäänyt ketään, joka olisi hyväilyt Sinun sielua. Oli ollut ja enää ei ollut - Sinulle ei annetut paikkaa. Sinusta ei jäänyt eläviä muistoja, kiveä tai paikkaa jäljelle - Sinä et asunut täällä omalla nimelläsi. Sinun elämästäsi ei jäänyt jälkeä jälkeäkään. Kuitenkin polut ja Sinusta syntyneet pojat jäivät - veri oli ollut ja oli, sen myötä Sinun tarinasi välitettiin ajassa eteenpäin.

Elävä tarina oli ajan sisällä jäljellä, mutta sillä ei ollut alkua. Energia ilman kokonaisuutta ei voinut virrata vapaasti. Ilman Sinun nimeä ja Sinulle paikkaa antamatta oli tarina keskeneräinen. Sinä pysyisit varjoissa – Sinä ei saanut lähteä. Olit jossain ja kaikkialla - olemassa olematta, olit maan päällä ja tuulessa olemassa.

Sinä et tarvitse Miestä eikä hänen nimeään. Sinä olet Äiti ja Sinä tiedät kuka on Sinun ensimmäinen poika. Mene seisomaan hänen selän taakse. Ota sisään oma paikkasi. Sano, Aikojen tiellä, oma nimesi ja Sinusta tulee näkyväksi. Yhdistämällä itsesi yhteiseen energiaverkkoon, energia löytää nyt tiensä, ja virtaamalla Sinun läpi, se pääsee Sinun tarinasi alkuun - ympyrä luodaan.

Omalla paikalla seisoessa sytytät Sielunvalon. Menneisyydessä Sinä et saanut sitä, mitä tarvitsit. Sinä seisoit omassa paikassa ja sellainen oli Sinun tarinasi - Sinä annoit oman osasi. Sitä ymmärtäessä hyväksyt oman elämäsi - Sinä olet maksanut sen edestä - nyt Sinulla on mahdollisuus siirtyä eteenpäin.

Sinä tapaat Miestä ja teidän yhteisiä poikia. Ymmärrät, että jokaisella on omassa elämässäsi oma osa ja tehtävät. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää elävällä hetkellä ja tuntuu läpi tunteita. Mies hoitaa Sinua näin kuin hän oman elämän aikana ei tehnyt ja hän kumartuu Sinun edessä. Pojat pitävät Sinua hellästi, nostavat Sinut valtaistuimelle ja levittävät kauniin ja lämpimän viitan hartioille. Sinä olet osa ja Sinä olet hoidettu. Mielesi pehmenee, sydämesi avautuu ihmisille ja maailmalle. Arvostamalla elämääsi mahdollisuutena lupaat itsellesi tehdä rauhan itsesi kanssa.

Mutta ennen kuin jatkat oma matka, Sinulla on yksi tehtävä. Oman ajassa Sinä käytit aikanaan vahvoja sanoja - väen sanoja. Sinä sanoit - sanoit sanat - Sinut tullaan noutamaan takaisin ja Sinun edestään kostetaan. Tämä ajatus ja halu oli lohdutuksesi ja tukikohtasi, joka auttoi pysymään jaloillasi ja oli valonsäde pimeydessä. Kehosi oltii otettu, henkesi murskattu - sanojen voima oli ainoa lohdutus loputtomassa tuskassa ja epäoikeudenmukaisuudessa. Sinussa oli halu kuulla oma nimesi. Vihasit niitä, jotka käyttivät Sinua, mutta et nähnyt Sinua. Käytit vihan ja vihaisten sanojen voimaa - kostit omalla tavallasi. Mutta vapautta ei tullut. Lähdit, mutta et voinut lähteä - olit sidottu - sanat sitoivat Sinut maahan.

Maa kantaa sanoilla kylvetyn pelon - „Muukalainen tulee aseella oikeutta luomaa - sen edestä, joka on tuotu tänne väkisin ja valheella, kostetaan - omasi otetaan takaisin.” Omassa ajassa Sinun sanat kylvivät pelkoa - pelkoa saapuneita edessään - muukalainen merkitsi vaaraa. Tämä pelko on kestänyt ajoista aikoihin, se oli viesti, joka välitettiin sukupolvelta toiselle - "Ole valppaana, suojele itseäsi - muukalainen on vihollinen - hän kostaa vanhempiensa teoista."

Ei kukaan tullut koskaan Sinua hakemaan. Sinä odotit edelleen, että joku tulisi, löytäisi Sinut ja ottaisi Sinusta selvää, sanoisi Sinun nimesi ja lopetais meneillään olevan tarinaan - että Sinun nimeäsi seurasivat kirjassa Sinun ajan päättymisnumerot. Nämä numerot on kirjoitettu aikojen kirjoihin - ne olivat siellä jo silloin, kun lähdit tielle - ne tulivat näkyviin hetkessa, kun astuit - ylitit rajan.

Nyt, omalla paikallasi, seisoessa Miehen vieressä ja Poikien takana - annat oman sanat vapaaksi - Sinä et tarvitse niitä enää - Sinussa ei ole enää vihaa - Sinulla ei ole enää vihollista. Maa ei enää säilytä menneisyyden tarinaa - sitä ei enää tarvita - pelko liukenee ja tulokas on Ihminen.

Sinä hengität ulos ja tunnet olosi vapautuneeksi - hyväksymällä elämäsi olet vapauttanut itsesi. Lopulta olet taas joku - Sinulla on nimi - olet Gertrud W. Aikojen tiellä on Sinulla oman paikkasi olemassa ja Sinä voit nyt siirtyä eteenpäin. Tuuli vie Sinut mukanasi ja Maa hengittää ulos, kun Maan yli lentäessä lentät avaruuden - Alkuunsa Lähteellä odottaa seuraavan tarinan alkuu ...

Marianne

09.08.2021.a


keskiviikko 11. elokuuta 2021

Nimella on voima, jos ihmine itse ei loukkaa omaa nimeään

 


Liian usein, isossa Maailmassa ja myös Suomessa, luopuu ihminen itse omasta voimasta, hän jättää käyttämättä oman väen eikä hyväksy itseään, koska hän ei käytä omaa nimeä – sitä aivan omaa ja oikeaa nimeä. Kuitenkin osataan olla täällä ylpeitä yhdestä nimestä - Suomi - Suomen maa, Suomalainen ruoka, Suomen luonto jne, mutta oma NIMI - se sana, jolla on suuri voima, löytää saman lyhenteen ja muutoksen, kuin huolimattomuudesta äidinkieltään vastaan, saa puhekielellä yhdeksästä ysi tai mikä tahansa sanasta muokattu itselleeni sopiva variantti. Aivan kuin ei olisi aikaa tai vaivautumista sanoa sanoja oikeasti - voima ja väki otetaan pois, nuhjuiset lyhenteet jäävät.

Ihmisen nimi on hänen tarina, polku ja tehtävät - voimaa ja väki. Kyllä se voi olla vaikea tie kävellä, ei aivan helppoa mukaan oleva ratkaista eikä kokea ja niin jäädään jumiin lapsuuden hemmottelunimen, helpommin lausutavin tai nickname`n loo – nimeämisten loo. Nämä ovat ihmisten uudelleennimeämiset - ikään kuin jossain olisi joku paha, joka ei saa kuulla oikeaa nimeä - itse asiassa ihmiset itse eivät halua kuulla omaa nimeään tai tulla nimetyksi tai kokea elämäänsä sellaisella, mutta valitettavasti omalla, nimellä.

Vääristyneitä ja siksi vääriä nimiä käyttävillä perheenjäsenillä, ystävillä, opettajilla, työkavereilla olisi kuin oikeus nimetä ihmine toiseksi – jostain syystä mukauttaa ihmisen nimi itselleeni sopivaksi, mutta todellisuudessa pilkata heitä, koska tällä tavalla ihmistä eikä hänen väkeä ei kunnioiteta. Ihmisten nimiä pienennetään, piilotetaan, hylätään julkisesti ja päivittäin, ja sen jälkeen ihmiset kysyvät itseltään ja tiedemiehiltä - Miksi minä/ ihmiset olen/ ovat rikki? Ihmisten voima, väki ja polut katkeavat, kun he ovat itse valinneet tai hiljaisesti hyväksyneet sen, että käyttämättä oman oikeaa nimeäsi, nimen piilotettua voimaa ei käytetä.


Marianne

11.08.2021.a

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Muukalainen ei ole oma - Energian taajuus on konstellaation kenttä

 


Olen ollut, tehnyt, nähnyt ja tuntenut - sen tarinan tie ei ole ollut helppo tie. Tällä viikolla astuin ulos tarinasta ja katsoin vierestä - kuva muuttui selkeämmäksi. Tarinat kaukaisista ajoista ovat syviä ja tummia. Niiden tarinoiden energiaa on voimakas ja se vie mukaan - menneisyyden tarina näyttää olevan täysin oma, koska kaikki tapahtuu ja sattuu elävässä hetkessä. Avaimen löysin näkökulman vaihdosta, kun tajusin, että minulle NÄYTETTIIN sitä viimeistä, hätkähdyttävästi koskettanut, tapahtuma.

Ajan tarina huipentui, kun ajoimme yhden ihmisen pihalle. Menimme sinne ostamaan sitä, mistä olimme sopineet ja huomasimme, että olimme hänelle alusta alkaen väärät - olimme muukalaiset. Millään ei ollut väliä - meitä oli odotettu ja rajat asetettu valmiiksi, mutta tapaamisen valmistelevasta suunnitelmasta huolimatta, ihmisen pelko oli suurempi kuin hän itse.

Se oli pelottava, häiritsevä ja vaativa kokemus - emme ymmärtäneet, miksi juuri meitä kohdeltiin tällä tavalla. Ymmärtääkseni tarinan, näin suuressa paikallisessa tapahtumassa, että sama ihmine tunsi, ihmisten keskuudessa, olevansa täysin vapaa ja kotona ja kuulin välittömiä vaikutelmia hänestä, kuin ystävällisestä ja sopeutuvaisesta ihmisestä. Katsoin tunteistasi ohi, katsoin tarinan itse tarinana - mitä se edusti, mitä avainsanoja siellä oli ja löysin vastauksen. Se ei ollut vain ihmisten välinen väärinkäsitys tai erityispiirteitä, vaan elävää Ajan tarina - tämän Maan Ajan ja Ihmisten tarina.

Eri maailmoissa, eri maissa, eri paikoissa on avoimia ja suljettuja paikkoja, korkeampia ja alempia energioita. Samankaltainen houkuttelee samaa - luo eli tuotta itsensä samana. Mitä enemmän on samankaltaisia, sitä suurempi on samannimisen energian määrä. Tämän taajuuden tarinat, joita ei ole vielä ratkaistu, ilmenevät tässä energiassa - niitä luodaan uudelleen ja toistetaan. Se on yhteys aikojen tiellä - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus yhdessä. Se on yhteys, joka tuo menneisyyden nykypäivään, ja sitä myötä on mahdollista palata ajassa taaksepäin.

On helppo olla siellä, missä on kirkkautta ja tilaa, mutta on vaikea olla siellä, missä syvyyden pimeys on lähellä, ja koska kirkasta valoa on vähän, niin hämärässä, kun uneissa vaeltaessa, pelataan läpi Ajan sisälle piilotettuja ja unohdettuja tarinoita. Ihmiset ottavat oman Maan tarinoita henkilökohtaisesti, menevät tarinoiden mukaan ja antavat tunteiden ohjata itseään - ihmiset ovat osa uudelleen luomista – tarinan säilyttämisestä. Nukutaan yhdessä yhteistä unta ja oltaan loukussa hämähäkinverkossa. Ei ole selvyyttä tai polkua, on rikkinäiset valinnat. Kuvio toistuu, luvulta luvulle, ihmisten jalkojen alla.

Taajuus on sellainen kuin se on – sieltä avautuu ovi tarinan sisälle ja juuri siitä tule avain, mikä avoimen tarinan ymmärtäessä ja ratkaisemalla, astumalla menneisyydestä läpi, luo oven tarinasta ulos. Koska olin yhdessä, eikä ymmärtänyt, miksi ja mitä täällä tapahtui, tunsin kosketuksia itsessäni, puolustin itseäni ja taistelin vastaan. Alempi taajuus - Ajan tarinat ovat jalkojemme alla ja ihmiset, jotka asuvat täällä, ovat kuin resonaattoreita, jotka vahvistavat menneisyyttä niin, että siitä tulee nykyhetki ja menneisyys kestää niin kauan kuin ihmiset, sen sijaan, että leikkiä mukaan, ymmärtävät, että voivat olla tarkkailijan roolissa ja heillä on mahdollisuus astua sivulle - on yhteys tarinaan, mutta tarina ei ole aivan oma.

Aikojen kautta tapahtuvat uudet ja uudet toistot, koska Maa haluaa parantua - uudet tulkoon tänne, että vanhat saisit päästä vanhasta energiasta irti. Huolimatta siitä, että uusia ihmisiä tarvitaan lisäksi, tunnetaan pelko muukalaisten ja tuntematon edessään. Ratkaisu pitäisi löytää uudesta energiasta, mutta vanha tarina ei ratkea ennen kuin se on ratkaistu - vanha energia vapautunut. Uudet tulokkaat vaikuttavat tasapainoon, mutta siitä ei riittää muuttamaan tasapainopisteen sijaintia, koska kun Maa on vanhalla taajuudella, silloin sen päällä asuvat ihmiset toistavat pelkoa saman muukalaisen edessään, joka on kutsuttu tänne.

Kuinka muukalaisesta tule oma? Niin kauan kuin ihmisillä on tunteita, että tulokas vie jotain pois niiltä, jotka ovat jo olleet täällä - heille jää vähemmän, muuttaa olemassaolollaan liikaa tai väärin, hänen näkyvä ja havaittavissa oleva olemassaolonsa pitää ylhäällä pelon tuntemattoman edessä ja tulokas ei pitäisi olla/ tuntea olonsa vapaaksi, vaan hänen on oltava kiitollinen ja nöyrä siitä, että hän voi olla - ihminen ei ota ihmistä vastaan - sanat on opittu pinta ja tulokas pysyy muukalaisena. Muukalaisen pelko on ajasta aikaan aina ollut ihmisten sisällä. Maan tasapaino ei ole tänä paikallaan, koska Maan lapset eivät ole yhtä tärkeitä tai arvokkaita. Jotkut ovat kuin esineitä ja työkaluja.

Muukalaisesta tulee Oma eli Osa yhteisestä ajasta, kun tulokas on lahja Ihmisenä, ei lompakon täyttäjä tai toimiva työkalu. Tasapainopiste siirretään ajassa ja energian taajuutta muutetaan ajalla, kun ihmisellä Ihmisenä on arvoa. Kaikille ja kaikelle olemassa olevalle on aika olla olemassa. Kaikille on oma paikkansa siellä, missä he ovat ja sellaisina kuin he ovat. Kaikki oleva ja olevat ovat tärkeitä ja välttämättömiä - osia kokonaisuudesta. Jos osat jätetään pois, ei ole kokonaisuutta eikä energiaa voi virrata parantamaan itseään kokonaisuutena. Maa puhuu ihmisen kanssa, mutta ihminen tuntee tunteita - hän ei ole avannut sydäntään, koska pelko muukalaisen ihmisen edessä pakottaa hänet puolustautumaan, ja itsensä puolustavalle ihmiselle toisesta ihmisestä tule se muukalainen, joka ei ole oma vaan vihollinen.

Kysy itseltäsi, mitä Sinä pelkäät - mitä voi ja tapahtuu, jos annat itsesi olla vapaa - Sinulla ei ole vihollisia, joten Sinun ei tarvitse puolustaa itseäsi ... Se, mitä tapahtuu, "tapahtuu" joka tapauksessa - se on Sinun valitsemasi polku ja nämät ovat Sinun oppitunnit tällä tiellä. Sen edestään, mitä on tulossa, ei säästää eikä pelästää, itsensä – IhmisSielun, kun yhden osan kokonaisuudesta, kieltäminen. Jokaisella meistä on oman tehtävä ja yksi osa siitä on ottaa vastuu omasta elämästä ja omista askelista.


Marianne

08.08.2021.a