LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

Marianne Umborg settimised - energeetiline päevaraamat

tiistai 16. marraskuuta 2021

Kun yksi paranee, kaikki paranevat



 

Me kaikki osaamme luetella, ihmiskunnan historiasta, ne kansat ja heimot, jotka ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuutta. Eri aikoja on kulunut, ja siellä, missä aiemmin tehtiin ja koettiin, näyttää olevan Maan päällä rauhaa. Se on näennäinen pinta, koska rauhaa ei ole tehty - Ihmissielut eivät ole löytäneet rauhaa. Ei ole rauhassa olemista, koska kansakunta muistaa. Ei ole unohdettu, vaikka ei tehty nykypäivässä oleville. Ollessa kansa eli ME, tehtiin kaikille, jotka kuuluvat siihen nimeen - eilen, tänään ja myös huomenna.

Kansan muistossa hehkuvat hiilet, jotka eivät sammu, sillä kansakunta ei anna entisen vaipua unohduksiin. Tarinat siirtyvät sukupolvelta toiselle – menneisyydellä ja nykyisyydellä on ja tulevaisuudessa tulee olemaan - yhteinen muisti. Kansa kärsi epäoikeudenmukaisuudesta ja menetti – kärsimyksiä ei ole korvattu. Jos jossain oli kerran joku, joka sanoisi - "Olen pahoillani" - se ei ratkaise tarinaa. Menneisyyttä ei voi mitätöidä, menehtyneitä ei saada takaisin, ja kokemukset jäivät muistoihin, varoituksena, jäljelle.

Kansa on nimi ja sydämen tunne, mutta kokivat todelliset ihmiset, joita kosketeltiin. Joten täytyy ymmärtää Ihmistä, ei kansakuntaa. Koska tekijät olivat myös kansan edustajia, yksittäinen Ihmine seisoisi kun koko kansan edessä ja muut häntä vastaan. Kuinka olla niin suuri löytääksesi voimaa olla suurempi kuin kansakunta - otettaan oman kansasi avuksi. Mutta se, joka teki, oli ihmine, ei kansakunta. Todelliset ihmiset tekivät aitoille ihmisille. Satuttaminen oli rangaistus väärästä nimestä - oikeus toimia tuli vahvemmasta nimestä.

Kansa on kuin lauma ja valitun käytöksen varjo - se on oikeutus olemiselle, perustelu tehdylle valinnalle. Seisomalla yksin, kansakuntaa vastaan, ihmisellä ei ole mahdollisuuksia, koska tasapaino ei ole paikallaan. Hän, joka piiloutuu kansan taakse, tuntee olevansa suojattu, koska hän on yksi monista - toiset tekivät samoin, toiset ovat myös - yhdessä ollessaan oltaan paljon, eikä kukaan seiso yksin - yhdessä ollessa ei jätetä ketään erilleen, eikä yhdelle kiinnitetään huomiota - ihmiset eivät yksin ole vastuussa yhteisistä teoista.

Kun yhdet menivät toisiaan vastaan, sillä Ihminen katosi - jäivät jälkeen he – lauma. Joten tekemiset eivät ollut väärin, sillä ei ollut ketään, joku olisi katsonut kasvoista kasvoihin - ei ollut ketään, koska ei ollut Ihmistä. Lauma on nimetön ja kasvoton. Lauma on paljon, sen kanssa voi tapahtua ja tehdä - yksin tai muutama (-kymmenet, -sataa, -tuhannet) eivät ole montaa. Lauma ei ole tappio, koska se on kuin esine.

Ollaan piilossa kansan taakse, mutta todellisuudessa yksi ihminen teki toiselle ihmiselle. Ihmine on se, kenella täytyy ottaa vastuu - OMAn tekoon tekemisestä. Ihmine kantaa lauman nimeä, mutta hän itse ei ole lauma. Sen ymmärtämisessä, että ollaan tehtyy väärin, ollaan valinnut väärin, on häpeää ja kieltämistä – oltaan näkyvä ja alasti. Tule itseoikeutusta ja kamppailua - ollakseen oikeassa, koska ollaan LAUMAN JÄSEN - eli ihminen ikään kuin itse kun ei tehnyt siksi, että ME teimme - se on yhtä hyvä kuin kukaan muu olisi tehnyt, ja siten ihmine itse on vapaa vastuusta.

Kun ihminen tuntee todellisen kosketuksen, hän tajuaa olevansa yksi ja erillään - hän sai osuman. Lauma ei suojele tai myönnä koskemattomuutta - jokaisen on maksettava omasta todellisesta teostaan. Ihmine ei saa vapautta, kun ihmine ei ota vastuuta. Ihminen muistaa, että säilyttää sen mikä oli. Ihmine kääntyy, omissa tarinoissa, takaisin, pitämään aikaa – hän odottaa Ihmisen paluuta. Ihminen tarvitsee odottajan, jotta hän voisi palata, kun hän on valmiina - joku on joka muistaa ja vapauttaa hänet - velka saa maksettu. Tarina palaa alkuun - ihminen kohtaa ihmisen - ihminen kohtaa itsensä - ihmine edustaa kansakuntaa, mutta ottaa vastuun itsestään - ihminen vapauttaa ihmisen. Ihminen avautuu Ihmiselle ja elää oman ajan tarinansa läpi - yksi paranee, kaikki paranevat.

Lauman jäsen on valittu rooli ja ylpeys - oltaan ja saadan osa - kaikesta hyvästä, mutta myös pahasta. Voi olla lauma ja lauman jäsen, mutta aikojen tiellä jokainen seisoo omillaan ja maksaa omien tekojen edestään. Jokaisella lauman jäsenellä on omat kasvot ja nimi - hän ei katoa aikojen tiellä. Kansan "parantaessa" voidaan ja saadaan tehdä konstellaatio - jokaiselle annetaan oman paikka aikojen tiellä. Ihmine, joka on tänään, ei saa tuomita sitä, mikä oli eilen - hän voi seisoa paikallaan ja antaa luvan menneisyydellä mennä, hyväksyä sen, mikä on - aikaa, jossa ei ole.


Marianne

16.11.2021.a