Tiet
houkuttelevat itseään,
koska
he eivät voi loppua,
ääretön
etäisyyteen
he
vievät minut mukaan.
Menen,
jatkuvasti kävelen edelleen,
ei
tarvitse kääntyä takaisin
koska
horisonttia
ei
ole vielä saavuttanut.
Uusi
mutka, vuori ja laakso -
ei
ole ollut täällä tänään,
minä
en ole vielä ollut täällä.
Tiellä
kävely ja oleminen,
siinä
on kaikki,
mitä
tarvitsen itselleeni -
olemme
yhdessä minä ja tie.
Minä
rakastan teitä
ja
minä tarvitsen niitä,
kävelemässä
tiellä
siirtuessa
eteenpäin
tiedän
ja tunnen
että
olen vapaa -
tämä
on minun matkani
jota
jatkuvasti kävelen ...
Lisaksi - sama tarina minun vironkielisessä blogissa kantoi jo numeroa 900 !!!!!
Marianne
19.04.2020.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti