Kuten sateen jälkeen sieni, niin on olemassa koulutuksia ja
oppetuksia, kuinka oppia olemaan ja muotoilemaan itseäsi, että
kasvattaa itsestä Nainen - käytä mekkoja ja omia hiuksia koruna,
olla seksikäs, mystinen, luova ja kirkas jumalatar. Menemme, luemme
ja yritämme -yhdellä onnistuu se hiukan enemmän, toisella jonkin
verrän vähemmän. Käytämme ulkoisia rekvisiittoja, joiten peiliin
katsottaessa on muistutettava meitä siitä, keitä olemme –
Nainen. Se on kaunis ulkoinen Maailma, mutta kehomme puhuvat toista
kieltä, emmekä osaa lukea niitä. Emme voi aina olla naisena elävä
nainen, koska emme luo itseämme Naisena - me luomme itsemme
Miehiksi. (Miehet luovat itsensä, äidin ja naisen puuttuessa,
Naiseksi)
Kun kävelemme ajan myötä, tapahtuvat meidän ruumiissamme,
pinnalla ja pinnan alla, muutokset. Muutokset eivät ole
yksiselitteisiä, että jos sattuu jossain, tai jokin on kolhiutunut,
turvonnut jne, niin se on täsmälleen sama kehon molemmilla
puolilla. Se voidaan tuntea molemmilta puolilta, mutta yhden puolen
ilmenemismuodot ovat vahvistettuja ja näkyvämpiä.
Ihminen on kokonaisuus, hän on yksi energia, joka kantaa kahden
osapuolen nimeä - vasen ja oikea, mies ja nainen, plus ja miinus -
minkä nimen valitsetkin, idea on edelleen yksi - kaksi nimeä, jotka
pitävät tasapainon ihmisen sisällä. Joskus näyttää siltä,
että yhtä on enemmän ja toista vähemmän. Sen näyttää olevan
ennemmän, joka on yli ja vähemmän sitä, mitä puuttuu. Mutta
todellisuudessa sitä on enemmän, mikä on näkyvästi vähemmän,
koska tämä energia vahvistuu ja antaa oman osuuden toiselle – luo
lisaksi tämän nimen, minkä, ihmisen sisäisen päätöksen mukaan,
hän tarvitsee enemmän, että hän sais ratkaista tehtävän. Saa
osumann ja satuttaa tämä puoli, joka on kuin poissa kotoa, koska se
on siirtynyt toiselle puolelle. Tämä energia vie tasapainon ja se
tarvitsee ratkaisun, koska itse asiassa hän on omalla paikallaan ja
läsnä myös toisessa paikassa.
Jotta suojella itsesi Maailman edestä ja sen sisalla ja seisoo
itsensä puolesta, nainen tarvitsee toisinaan ylimääräistä
miesvoimaa ja meidän naispuoli antaa oman osuutensa sille. Mutta
joskus oleminen miehen energiassa muuttuu käsittämättömästi
jokapäiväiseksi, kävelemme sillä, koska meille näyttää siltä,
että ilman sitä on mahdotonta selviytyä siitä, mitä elämässämme
muuten tapahtuu, mutta samalla kehon vasen puoli luokaanttuu - hän
tarvitsee ymmärrystä ja antaa meille signaalin - „Huomaa mitä
Sinä teet!” Miksi meidän on oltava miehen energiassa? Miksi me,
naisena eläessä, tunnemme, että meidän on kannettava mihen
ruolia?
Meidän maskuliinisen puolemme ei tarvitse kyetä tekemään enemmän,
kun hänen tehtävänsä on - tasapainottaa Naista. Naisen kehon
energian ei tarvitse kyetä luomaan naista mieheksi, koska hän on
naisen energia. Jos meidän maskuliinisen puolemme on oltava isompi
ja se tarvitsee enemmän, sitten se näkyy vasemmalla puolella, mikä
heijastaa meille kehon parempaa puolta. Tässä tapauksessa, uskoen,
että vasen on heikompi, lisätään siihen niin sanoakseni
ulkoisesti, mutta oikeastaan mikään ei ole missään liiallinen tai
puuttuva - kysymys on vain energian nimistä ja siitä lähtevistä
tehtävistä, jonka me itse alitajuisesti tai tietoisesti olemme
päättaneet kyetä tekemään ja suorittamaan. Tiedämmekö itsemme
millaisena ja jota varten me itse oikeasti luomme itsemme?
Olemmeko me itse, kuin kokonaisuus st seisomme itsena tai pelamme
omalle sielullesi välttämätömän puuttuvan osan - valitsemalla
roolin, jota emme tunne omassa elämässämme - täytämme aukon
jokapäiväisessä elämässämme. Täytämme sen paikan, mitä
odotamme muilta olemassaolomme vastaan. Haluamme olla ennen
ulkoisesti ja vasta sitten uskomme, että voimme olla sisäisesti -
ulkoisen puutteen vuoksi olemme nälkäisiä, jota sammutamme
antamalla itsellemme kyseisen nimen energian itsestäni – jos me ei
saa ulkopuolelta, sitten yritämme antaa sen itsellemme, korvamme
sen, mutta teemme sen tekemällä liikaa itsellesi.
Mikä tämä on, mitä me sitten yleensä kaipaamme – se on isän
ja miehen ehkä Miehen energia meidän vieressämme. Isä oli mies
nimeltä isä tai ehkä häntä ei ollut olemassa ollenkaan. Mies
kantoi miehen nimeä tai häntä ehkä ei ollut olemassa ollenkaan.
Äiti ei voinut ottaa isän roolia, koska hän on nainen ja hän ei
ollut itse kokonaisuutena, kun hänen isansä ei ollut Isä ja lapsen
isä ei ollut Mies hänen vierellään. Se on meidän sisäinen
nälkämme oma toisen puuttuvan puolen perään, jos me olemme
Nainen, niin meidän toinen puoli pitäisi olla mies ja miehellä
tulisi oman olemassaolonsa todisteena olla näkyvästi meidän
ulkopuolellamme, jotta me saisimme itse nähdää hänen seisovan
vieressämme ja tunteaa itsemme kokonaisuutena.
Miehiä ja isiä on meidän elämässämme olemassa, mutta
täydellisyys on harvinaista, tunteet ja mielenkiintoiset käänteet
ihmisten elämässä ottavat tai heikentävät sitä laatua, joka
näyttää olevan olemassa. Se on meidän valinta – „Ensin minun
täytyy saada, vasta sitten olen” tai „Minulla on, koska olen –
minä olen kokonaisuus Naisena”. Tämä on vaikea polku, koska
olemme jo varhaisesta iästä lähtien oppineet lohduttamaan,
suojelemaan ja huolehtimaan itseämme tämän puolesta ja vastaan
sitä, mitä meille annetaan vähemmän kuin tarvitsemme tai mitä
meillä jätetään kokonaan pois - me olemme itsellemme äiteinä,
isinä ja miehinä – me valitsemme itsesi, itsensä vuoksi,
pelamaan toista roolia, että tuntea olevansa rakastettu ja hoidettu.
Annamme itsellemme tarvittavan huomion, jota emme ole saaneet ehkä
toisin sanoen koemme vastattuja tunteita - kasvaessa itsenämme, me
menestymme heijastuen Maailmaan.
Kuinka saavuttaa kokonaisuus, jos Maailma ei ollut oikeaan aikaan
aina läsnä tai oli, mutta ei tehnyt sitä oikein. Me opimme, että
emme itse ole kokonaisia ilman näitä muita. Me tarvitsemme niitä,
koska me koemme että he puuttuvat, koska heidän tehtävänä oli/
on antaa meille sitä, mitä emme pystyneet antamaan itsellemme yksin
- toinen fyysinen henkilö, joka oikein läsnä ollessaan luo meidät
kokonaan. Tällä tavoin olemme yrittäneet, läpi ajan, antaa
itsellemme sen, mitä äitimme, isämme ja miehemme olisivat, meidän
uskomuksessamme kauniissa ja täysin oikeassa Maailmassa antaneet
meille itse. Olemme pelanneet omalla energialla - olemme nimittäneet,
tuskallisen kaipauksen puutteen tämän nimellä, mitä olemme omalla
tiellä vierellämme tarvinnut. Emme ole aina luoneet itsemme
naisiksi, koska olemme yrittäneet luoda itsemme äiteinä, isinä
tai miehinä. Näin reagoimme alitajuisesti paikoissa, joissa
tunnemme puutteen ulkoisesta kosketuksesta ja siellä annamme
sisäiselle itsellemme tarvitsemamme isän, äidin tai miehen ja
siinä tapauksessa meillä itsellään, itsesämme, itseäsi ehkä
naista on vähemmän ja ja toista puolta enemmän. Jos meidän
energiamme kantaa toista nimeä, silloin se ei ole kuin meidän, vain
se kuuluu siihen, jonka kosketusta me kaipaamme tuntea itsessämme.
Mitä meidän kehomme kertovat meille? Keitä me kannamme mukanamme?
Keita me tarvitsemme, että olla se, kuka haluamme olla? Miksi vain
se ihmine, jolla on se nimi meistä puuttuvan osan voi meille antaa?
Ihmine, jolla on tämä nimi, on olemassa tai on ollut osa meidän
elämästä – olemme ollut sidottua, mutta hän ei luo meitä
Naisena tai muuta meidän energiaamme toisen nimiseksi. Me teemme sen
itse, korvaamme sen, mitä emme saaneet Maailmalta, itsellämme - me
yksinkertaisesti nimeämme energiamme uudelleen ja luomme
epätasapainon itsessämme ja se, mikä on meidän sisällämme, on
näkyvissä ulkopuolelta – meidän kehomme kertovat meidän
tarinamme.
Marianne
24.04.2020.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti