Tämä tarina on tästä, miksi meidän uusi kotin nykypäivä on
tänän yhtä mielenkiintoinen kuin se on - että ymmärtää miksi
oppimisesta on tullut sota, jossa vanhemasta on tullut tarkastaja ja
lapsesta tarkastettu – nämä ovat rooleja, jotka rikkovat ihmisiä,
jotka tarvitsevat oman vapautensa takaisin.
Aiemmini lapsi kävi koulussa ja vanhempi töissa, molemmilla oli
siellä oma elämänsä, mikä pysyi tasapainossa, koska he saivat
oikean korvauksen omien velvoitteidensa täyttämisen vuoksi – he
saivat sen, mikä piti ja antoi voima, että tehtä mitä oli
tehtävä. Nykyään molemmat ovat suuntautuneet kodiseinien välin
ja nyt tämä mitä pitä tehtää täytyy tehtä siellä, mutta
kotona ei ole sitä, mikä jäi koulun ja työhön – tekemästään
työstä saatavat korvausta tasoitusmaksuna ja siksi jännitteet
kotien sisällä ovat nousussa.
Jos lapsi itse vielä ei tarvitsee oppimista, koska hän vielä ei
ymmärä sen arvoa tänän päivänä, sitten hän tarvitsee omista
tekemisistä maksun, mikä olisi oikuidenmukainen hänen standardien
mukaan. Koulunkäynnin aikana hänet palkitiin ystävien kanssa
olemisella, ulos kotoa, voisi hän olla itse toisella tavalla, mutta
nytt kotona hänen vanhempansa eiväät voi antaa hänelle samaa.
Kotona vanhemmasta tuli tarkastaja, joka tarkastaa lapsen
koulutehtävät ja toiminnan – vanhemalle annetiin vielä yksi
rooli – olla opettaja oikean opettajan sijasta. Mutta tarkastajaa
on tekemästään toiminnasta helppo vihata, koska hän tarkkaillee
ja valvoo, ja vie tässä yhteydessä lapsen vapauden – jos
vanhempi ei seisoisi paikallaan, silloin voisi lapsi tehdä ja olla
kuin hän itse haluaa.
Vanhempi odottaa tulosta ja lisää hallintaa saavuttakseen sen,
mutta lapsi vastustaa sitä – mitä ennemmän vanhempi haluaa
saada, sitä vähemmän lapsi haluaa antaa – lapsi ei voi silloin
luopua omasta jos hän ei saa oikeutta korvausta itsestään –
lapsi suojaa oikeuksiaan hoita itsensä tasapainoa. Vanhemman täytyy
tarkistaa, koska hänessä on pelko - jos hän ei tarkistaa tänä,
hänen on ottetava siittä vastuu myöhemmin ja sitten hän on
syylinen eikä mitään voida muuttaa.
Jos lapsi ei pystty, itselle tärkeässä paikassa, vähentä
tarkastusta, sitten kaikkialla siellä jossa hän voi ilmasta itseään
vapaasti, hän rikkoo rajoja protestina, että todistaa itsellesi ja
muille – hän tekee, koska hän pystyy – valitsemalla tämän
tien, hän ei ole vastuussa tekemästään. Jos lapsi on paikassa,
jossa hänen on noudatettava sääntoja ja annettava tulos, siellä
hänen täytyy kurinalaista itseään ehkä hallitava itseään,
mutta lapsi ei halua riistä itseltään vapautta ja sitten hän
kääntää koko tarinan ylösalasin – lapsi itse tarvii, että
vanhemasta tulee hänen tarkastaja, joille lapsi menettää oman
vapautensa.
Halumata itse oppimistulosta paikassa, missä lapsi tuntee ja tietää,
mitä hänen on tehtävä, hän tarvitsee tarkastajan vältääkseen
vastuun ottamista itsestään, kuka tekisi sen hänen puolesta. Hän
voi protestoida ja osua tarkastajaan, antamaan itsellesi syyn olla
tekemättä ja kasvaa vihaa antaaksesi itsellesi ennemän voimaa.
Tietäen, että hänet tarkastetaan, lapsi ottaa itselle oikeuden
tehdä vain silloin, kuin vanhempi tarkkailee häntä ja olla vapaa
kuin vanhempaa on poissa – näin ollen vanhempi on vastuussa
tuloksesta ja näin ollen on vanhempi itse syyllinen, jos tulosta ei
ole. Lapsi tarvitsee tämän pelin, että testtamalla rajojaan ja
maailmaansa, kasvaa ihmisenä.
Se ei ole helppoa polkua, koska myös vanhempi itse kasvaa tällä
polulla – se on heidän kasvuaan yhdessä. Yhdessä kasvaessaan
rajat asetetaan, mutta ei tehdä lapsen puolesta ja lapselle annetaan
mahdollisuus kohdata omien toimintansa ja laiminlyönneinsä
seuraukset. Tarkastajan– ja tarkastetturooli tarvii täsmälleen
niin kauan, kuin vapautesi palautetaan kun tulos on valmis – lapsi
on loppettanut oppimisen. Tarkastajassa on tarve, että läksyt
täytyy oppia heti, koska vanhempa haluaa olla heti vapaa ja siitä
hän on valmis ottamaan vastuun ja tekemän sen lapsen puolesta.
Lapsi tietää tämän ja hänen tehtävänsä, tarkastetturoolissa,
on pysyä paikallaan ja häiritä vanhempa, kunnes hän tekee sen.
Yhdessäkasvu on sitä, kun ollan lapsen kanssa ja ymmärretään,
että tämän päivän tulos ei lopullinen piste, vaan yksi askel
tiellä, jolla ihminen kasvaa. Tietäen, että rajoitukset on kahlet,
jotka heitetään pois mahdollisimman pian – yhdessäkasvu seuraa
ihmisen kasvua ja tukee lasta siellä missä hän vaikeissa paikoissa
jättäsis opinnot huomiseksi ja jos lapsi itse sais valita, sitä
huomista ei viellä tulis. Oleminen läsnä ja vierekkäin auttaa
lasta itse löytämään ja avamaan ovet, jotka johtavat häntä
eteenpäin.
Lisaksi on tärkeää löytää, mikä on oikea ja tasapainoinen
maksu, sekä lapselle että vanhemmalle tästä, että lapsi oppi
tänä kotona ja vanhempi seuraa hänen opettajana.
Marianne
06.04.2020.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti