LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Kokien itsensä toisten kautta, määräväksi tulee olemaan huomion laatu




kääntänyt tulkki

Terve, olen tänään erilainen! Mutta minkälainen? Ihmisenä haluan uuden mahdollisuuden, suorittaen toistoja, koska siellä kuuluu sana JÄLLEEN ja huomaan, että joku, joka on jo poissa, kävele taas rinnallani. Kuinka voinkin olla joku muu, jos olleiden hetkien ja muistojen jälkiä on tallella minussa, muistissani ja Maailmassani? Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutten en voi tai en osa, koska tunteet, jotka ovat heränneet sisälläni tai jotka olen herättänyt muissa, ovat jo läsnä myös uudessa alussa.

Kun astun Maailmaan, tavoitteenaan kokea itseäni muiden kautta, menen metsästämään muiden ihmisten huomiota. Huomion, jonka saan maailmalta ja joka täyttäisi minut. Tunnen olevani joko tyytyväinen tai koen tyytymättömyyttä, jos tavoitteeni saada tarvitsemani huomiota epäonnistuu. Astuessani Maailmaan toivon muiden haluavaan ja kykenevään kokea minut, että sitä kautta voisin totea voivani henkisesti hyvin.

Aloittaessa matkaani määränpäähän alitajunnassani on muistoja, mistä paikoista voisin saada tarvitsemani huomion. Niissä kohdissa suorittaisin juuri mainitut toistot. Se on kuin itselleni luvatun odotuksen täyttyminen. Menen saamaan, mutta minulla puuttuu kontrolli, joten en voi saada ehkä tarvitsemani tulosta ja päinvastoin, voin jäädä kokonaan ilman. Tunnen tyytymättömyyttä, joka kääntyy läsnä olevia vastaan, jotka eivät antaneet minulle tarvitsemani tunnetta - he eivät nähneet minua oikein.

Uskon, että aidon huomion kato on Maailman vastaus minulle. Se on Maailman reaktio ja sillä tiedolla minun on tultava toimeen. Tyydyn epäriittävään huomioon ja totean, etten minä vaan voi muuttaa ja hallita Maailma.

Kävellen päämäärään kohti, en ole vapaa yksinkertaisiin kokemuksiin, koska en halua kokea em tietämättömyyttä, vaan haluan tulla täytetyksi. Tietyt paikat, hetket ja ihmiset antavat minulle sen tunteen. Katson ihmisiä Maailmassani vain antajina. Jos en saanut mitä tarvitsin, he ovat jättäneet omansa antamatta. He olisivat voineet antaa ja minulla olisi ja on mahdollisuus saada. Haluan sitä ehdottomasti kokea! Sen menettäminen tarkoitta, että olisin voinut saada jotain erilaista. Eikö paitsi jääminen tarkoittaa, että olisin voinut saada, jos jotain olisi ollut toisin.
Polullani on kohtia, joissa minä vain olen olemisen takia. Siellä on liipaisimiksi muut ihmiset ja jossain vaiheessa muistini herää aikoja sitten tyydyttämättä jäänyt huomiontarpeesta. Muistan, että juuri niistä paikoista voin saada toivomani ja tunnen tarvetta lopultakin saada kiinni tämä kaipaamani huomio. Sellainen käytäntö muuttuu tottumukseksi ja tavoitteeksi. Kohdassa, jossa koen JÄLLEEN-toiston, koen uudelleen toteamuksen, että silloin minä olisin voinut saada jotain, joka jäi saamatta olosuhteista johtuen. En toiminut silloin oikein, odotin vaan muuten sen päättyvän toisin. Toistojaksot toteutuvat paikoissa, jossa minä ja muut olemme yhdessä - ME. Juuri siellä uskon, että minulla on oikeus vastaanottaa ja toisten velvollisuus on antaa minulle tarvitsemani. Olemme ME, joten jos toiset haluavat itsellensä hyvän olon, heidän on annettava minulle, jotta minunkin olisi hyvä olla. Haluan saada, koska minulla on oikeus tuntea oloni hyväksi! Haluan hallita maailmaa, hallitsemaksi itseäni.

Kun astun Maailmaan, kokeaksesi itsesi muiden kautta, saamasi huomion laatu on ratkaiseva tekijä valinnoissasi - menetkö, teetkö, oletko tai sitten et tee mitään. Ihmisiin, joiden antamansa huomion laatu on epävakaa (olen voinut heidän kanssansa sekä hyvin että huonosti), suhtaudun epäluuloisesti ja itseäni suojelevasti. Välttelen heitä niin paljon, kuin mahdollista ja heitä kohdaten olen heille täysin lukossa. En luota heihin, koska olen kokenut, että vastausta ei ehkä tule ja minulla jää tarvitsemani saamatta. Jos olen kokenut pettymyksen, en halua palata takaisin tähän samaan paikkaan. Jos kuitenkin on pakko palata, olen valppaana ja valmis puolustautumaan. En halua kokea antajia, koska näen heidät vihollisina. Haluan ensin saada, sitten vasta antaa takaisin eli tehdä vaihtokauppaa. Uhmaukseni takia en luo ME-issä hyvän olon tunnetta, koska en vain halua antaa sitä toisille. En anna sitä myös itselleni, jotta myös minulla ei ole hyvä olla ME-issä.

Kun astun Maailman tarkoituksella saada huomiota sisälläni olevan tyytymättömyyteni täyttämiseksi, etsin toistoja, antaakseni itselleni mahdollisuuden täyttää tyhjyyttäni. Tarvitsen oikeita vastauksia Maailmalta, toisin sanoen toistoja. Toistoissa saan kokemuksen aidosta huomiosta juuri silloin, kun joudun pärjäämään itseäni kanssa ja hetkinä, jolloin en voi tai en osaa pois toistohetkestä, toisenlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Jos olisi mahdollista, ohittaisin tai poistaisin ei-toivotut toistot kokonaan, koska toistoissa koen taas kerran itseäni - sama tunne nousee taas esiin samoissa toistoissa. Uskon, että jos toiset tekisivät jotain toisin, minulla olisi erilainen kokemus itsestäni. Uskon, että kyky saada toinen tekemään asiat eri tavalla on avainratkaisu ongelmiini. Uskon, että toistot päättyvät toisin toisten ihmisten toimiessa toisin ja minä saan silloin tarvitsemani. En päästä irti tarpeistani, vaan odotan niiden tyydyttämistä. Haluan toisen olevan avain, mutta toinen onkin heijastus, joka avaa oven sisälläni olevaan Maailmaan, jonka läpi kulkemisen ratkaisu piilee sisälläni, eikä missään muualla.

Toisto on menneisyydessä tapahtuneen heijastus. Miten astun ulos peilistä? Milloin olen valmis kokemaan itseäni ja suorittaman pieniä askeleita muuttaakseni toistoja? Entä jos minä menisin kokemaan Maailmaa ilman arvosteluja, odottamatta vastauksia ja ilman halua tai tarvetta sitä muuttaa? Miltä tuntuisi antaa itselleni uusi näkökulma - tarpeen sijasta löytyisi sisälläni mahdollisuudet ...


Marianne


29. 01 2020.a



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti