Ihmiset tapasivat ihmisiä

Yhdella kaunilla lauantaipäivänä istuin kodini rappusilla ja olin vaan onnellinen. Olin onnellinen olemassaolostani ja koska ihmiset olivat Maailmassa olemassa ja minun olemassaolollani oli ollut merkitys - ihmiset olivat tavanneet ihmisiä. Aloitaessa yhden matkan, oli ollut ihmisissä ajan myötä kasvanut este ihmisten edessä, mutta matkalla päivästä toiseen tuli muutos.

Ihminen kasvaa ajan mitta ison ajan sisällä. Eilen, päivä, kuukausi, kymmenen vuotta sitten, ei ollut olemassa kaikkea siitä, mikä on tänään - ihmine kasvoi ja kasvaa uusien mahdollisuuksien avulla. Korona keväällä näytti, et ei mitään vaihtoehtoa mennä eteenpäin, ei ole enä jäljellä – piti pysähtyä, että odottaa. Viiva vedettiin kaikkeen sen päälle, mikä oli tavallista ihmisille.

Silloinkin, kun tuntuu, että enää ei ole tai ei voi tehdä mitään, oli ja on edelleen mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja rakastaa ihmisiä. Vaikka joskus se on vaikeaa, koska jokainen ihminen on yksinkertaisesti ihminen kaikella, mikä hänessä on ja melko usein ihminen tietää varmasti, että hänessä olemassa olevat tunteet tulevat ja kasvavat juuri kun toinen ihmine on olemassa.

Istuessa portailla ja vain ollessa, tunsin sisällä, että olen iloinen voidessani olla ihminen, koska rakastan Sinua Ihmine, joka asut tässä suuressa Suomessa ja juuri täällä, minun Sauvos, naapurina. Turvallinen ja jokapäiväistä toimintaa siinä päivänä avasi ihmiset. Suomalaiselle niin ominainen ja lähellä sydäntä oleva toiminta, kuten se on Kirppis, rikkoi Koronan pelon - ihmiset iloitsivat ihmisistä ja ihmisten pelosta tuli toive siitä, että useampia ihmisiä tulisi avoimille pihoille ja puutarhoille - ihmine oli ja on tervetullut tapaamaan ihmistä.

Marianne 

29.06.2020.a