Kiitos auttajille, jotka auttoivat! Nyt on mainoksia jaettu tänne ja
toiselle puolelle kunnan raja, mutta jakamista on edelleen. Ajon
ajaessani olin yllättynyt, kuinka vähän on näitä paikkoja
jäljellä, mihin jättää sanat - uutiset, tiedotukset, ilmoitukset
- muille ihmisille lukea. Tästä menetetyn ajan kosketuksesta syntyi
tarina -
Missä ovat nämä sanat, jotka tänään kirjoitetaan ihmiseltä
ihmiselle - ne luodaan ilmaa. Tänä on sanoilla kiire, he lentävät
näkymättömästi ilmassa yhdestä pisteestä toiseen ja on yhdessä
paikassa ollessa, itse asiassa, kun kaikkialla. Sanat lyhenevät ja
yhdistyvät, että äla kirjoitettuna säästää aikaa, että see,
mitä halutaan sanoa muille, saapuisi perille ennen kuin kuuntelija
tai katsoja menettäisi kiinnostuksensa ja kääntyy toiseen.
Sanotut sanat ja kirjoitetut sanat on jo menetetty aika, koska se,
mikä minuutti tai tunti sitten, painamalla näppäimiä, lennettiin
avaruuteen, on jo historiaa. Näillä sanoilla on kasa toisia sanoja
jo päällä ja jos ihmine sillä hetkellä katsoisi toisaalle tai
hän oli poissa, silloin näitä sanoja ei olisi kun ollut olemassa.
Myös minä muistan maitolaituri tien varrella - jotkut niistä ovat
edelleen olemassa. Nämä ovat virstanpylväitä ajan sisällä,
joista on tullut, uusilla vaatteilla, katseenvangitsijoita.
Ilmoitustaulut, missä kylien ja ihmisten tarinat olivat päällä,
on ajan myötä kadonnut – kuten myös kyläkaupat, kyläkoulut,
kyläkirjastot, kylän postitoimistot ja niin edelleen.
Missä ovat tänä kylien sydämet? Missä on se kohta, joka
merkitsee kylän sydäntä? Kylteillä olevat sanat merkitsevät
kylien alkua ja loppua - ajat kylästä läpi tai vahingossa ohi eikä
ole tavannut kylää. Missä on edelleen olemassa se mahdollisuus,
että menet ja saat, kylän sydämessä ollessa, olla kylän kanssa
...
Marianne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti