LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Kenen kädessä on itseäsi tarkistaessa avain ihmisen vapauteen




Estäminen ihmisessä tarkoittaa sanaa PYSÄYTYS ihmisen sisällä - nämä ovat kieltoja ja komentoja, jotka johtuvat ihmisen omasta tarkastuksen käytöstä - täytyy/ ei saa suorittaa - tämä on automaattinen reaktio. Aika on kulunut, joten ihminen ei enää muista tai ymmärä siitä, mikä oli hänen alkuperäisen tavoitteensa - päätöksen - miksi, milloin ja mitä varten se tehtiin. Jokaisen tällaisen päätöksen takana on tavoite, joka perustuu tarpeeseen tuntea tunne - välttää ei-toivotut kokemukset, että saada sen mitä halutaan. Ajan myötä esteista on tullut pysyviä, ne alkavat automaattisesti ja siirtyvät alueille, jotka eivät liity tarkoitukseen - niistä on tullut kokonaisuuden normatiivinen käyttäytyminen ja juuri tästä syntyy sarja toistuvia kuvioita ihmisen elämässä. Toisto on tapa, kuinka ns ratkaista aiheesi oppitulla tavalla tekemättä mitään muutoksia, koska pysyvää muutosta ei synty kunnes kuvio toistuu.


Ihmiset tekevät elämässään usein päätöksiä, että olla erilainen, saada jotain tai pitää jotain pois itsestään. Tavoitteensa saavuttamiseksi hänen on tehtävä jotain erilaista, ja voidakseen tehdä ja kyetäkseen tekemään sen, ihminen alkaa tarkasta itseään - kieltää ja sallia sen, mitä hän voi ja mitä ei voi tehdä, pitää pysähtyy tai tehdä - niin hänestä tulee itsetarkkailija - päätöksentekijä oikeasta ja vääristä teoista, olemisesta ja omasta vapaudesta.

Tarkastamalla itseäsi täytyy ihmisen ei halua sitä, mitä hän muuten itselleesi tekisi, olisi tai valitsi - ihminen haluaa, mutta ei voi, koska hän itse on niin päättänyt. Tarkastusta tarvitaan sen vuoksi, että kieltää itselleeni itsensä halut, koska antamalla itselleesi haluttu ihminen etsisi ratkaisuja, miten saada ja antaa itsellesi se, mikä ei ole hänelle, hänen omien päätöstensä mukaan, hyvä. Ihmisen harkitsemattomat valinnat ja päätökset voivat johtaa tilanteeseen, jossa hän tuntee tunteita, joita hän ei halua tuntea - nämä ovat hetkiä, jolloin hän tuntee itsensä vuoksi itsensä huonosti. Mitä kaikkea ihminen ei ajattele itsestään, eikä tunne itsessään, kun hän ymmärtä, että hän itse ei pystynyt tarkistamaan itseään kunnolla ja riittävän voimakkaasti, eikä näin ollen kuunnellut itseään, ja kuvio toistui.

Ihmisen täytyy tarkastaa itseän, koska hän tietää, että muuten hän tekisi tai valitseisi toisin, koska kun hän olisi vapaa, hän valitsisi sillä hetkellä, kun olisi ja antaisi itselleen sitä mitä halusi - ei rajoittaisi itseään eikä katsoisi tai ajattelisi huomistaan, koska hän on ja jos hänellä tällä hetkellä on tarve tai hän ei tarvii, sitten niin se on. Mutta ihminen tietää, että jos hän ei tee tai ei ole tänään, sitten sitä, mitä hän halusi tai hän itse olisi, hänellä huomenna ei olisi. Siksi hän on päättänyt, ettei hänellä ole milloin tahansa vapautta valita vapaasti, ja niin hän harkitsee askeleensa sen mukaan, kuinka oikea tai väärä se oman tavoitteensa saavuttamiseksi on.

Itseäsi tarkistaessa ei tunne ihminen itseään olemaan vapaa, koska hän muotoilee ja viljelee itseäsi ja tekee sen piiskalla ja evästeellä. Pelkäämällä, että hän ei onnistu, ihmine kieltää itselleen enemmän kuin tarvitse ja näkemällä itsesi onnistuneeksi tai lohdutusta tarvitsevana, hän palkitsee itsensä ylimääräisellä, että sitten hetki myöhemmin, syyllisyytä tunteessa, otta sen takaisi ja ensi kerralla anta vielä vähemmän – ihminen itse ylläpitää itsessäsi tasapainoa mittaamalla itsensä omilla pelkoillaan, valitsemalla oikean ja väärän sekä sallitun ja kielletyn välillä.

Ihmine ottaa oman tarkastustoimistonsa vakavasti, joten ei ole jäljellä oleva vapaus oikeasti kuin vapaus ja siksi ihminen yrittää pettää itsensä ja astua ulos itserajoittavista kehyksistä. Ihmisen sisällä on vastakkaintaistelua - ohjaajaa vastaan kapinoitsia. Ihminen vakuuttaa itsensä ja perustelee itselleen, miksi kieltää tai miksi sallia ja sen seurauksena ihminen ei edes tiedä, millainen hän itse on ja mitä hän itse haluaa paikassa ja hetkessä, jossa hän voi yksinkertaisesti ollan itsensä ja valita itselleen vapaasti.

Tarkastamine pitää ihmistä nälkäisenä jonkun perän - ihminen itse ei salli itselleen sitä, mitä hän muuten haluaisi kokea ja juuri siksi, väsynenä tai tunteiteen sisällä olevana, hän lyö kädellään ja antaa itsellesi luvan - ota ja saa sitten. Tarkastuksesta pääsemällä ensimmäisenä asiana hän sammuttaa oman janon ja nälään, sitten hän tuntee syyllisyytä, että hän on ollut heikko ja samalla hän pelkää, koska toistamalla, oman kuvion uudestaan valitsemalla, hän ei onnistunut - hän ei näe toista, muuttunutta tietä itsensä edessä. Itse asiassa ihminen ei kävele muita polkuja, että etsiä muutoksia, koska hänellä on jo polku jalkojensa alla ja kohde silmiensä edessä, mitä hän kävelee kieltämällä itsensä ja sallimalla itselleen. Tämä tie on kuin jatkuva keskustelu, jossa oikea ja väärä punnitaan ja uusia argumentteja tuodaan esille, miksi sanoa itsellesi opittu pysähtyy tai miksi sallia.

Ihmisellä on kaikesta huolimatta tarve haluta ja tehdä itselleen sitä, mikä ei aina ole hyvä hänelle - olla ja tehdä sen, jolla on seurauksia, koska yhä uudelleen hänen elämässään on paikkoja, joissa hän tuntee tunteita, joiten sisällä ja edessä ei ole lainkaan hyvä olla. Ihmine on jälleen samassa hetkessä, joka kerran oli jo poissa - se oli paikka hänen elämässään, missä hän lupasi itselleen, ettei sitä enää tapahdu - hänen ei enää tarvitse kokea tunteita, jonka sisällä itsenään ollessa, hän ei selvinyt itsensä kanssa. Tällaisten toistojen välttämiseksi ihmine tarkistaa itsensä, että voidaan tehdä muutoksia - rikkoaksesi toistuvan kuvion.

Paikat, joissa ihminen on valinnut tunteilla, ovat hetkiä, joissa toistojen aikana hänen on nyt tarkistettava itseään - siellä hänen on kyetävä itse valitsemaan, haluaako hän tuntea st hän voi tuntea tai hän ei halua tuntea st hän ei voi tuntea. Siellä ihminen yrittää ensin hallita itseään ja vasta sitten sallia tai kieltää itsensä tekemästä mieluummin, koska hän on kokenut, että hänen vapaat valintansa eivät aina ole oikein hänelle. Ihminen hallitsee itseään, koska haluaa tuntea toisen tunteen itsessään - tunteen, jota hän tarvitsee itsessään sillä hetkellä ja jotta tämä onnistuisi, ihmisen on kyettävä alistumaan itsehallintoon.

Itsehillinnässä ihminen kulkee merkittyä polkua - hän menee sinne, missä hän ei tee sitä, mitä ei tule tehdä, ja hän menee sinne, missä hän tekee sen, mitä pitää tehdä. Ihmine etsii tapa olla oikea ja toimiva, jotta hän voisi päästä ratkaisuun. Jos ihminen onnistuu, hän välttää kaiken vaarallisen, mutta jos yksi tai useampi niin kutsuttuja kiellettyjä tunteita kiehu rajojen yli ja osuu kanteen, niin hän emotionaalisen energian avulla purkaa kaiken, mikä on kertynyt häneen. Ihmine lopulta tekee mitä haluaa, koska hän oikeasti haluaa tehdä sen, ja tekee niin pitkalta, kunnes hän on kiehutanut itsensä ulos ja/ tai ottanut itsensä hallintaan.

Emotionaalisesta sodankäynnistä johtuva emotionaalinen väsymys on emotionaalinen kylmyys itsessään - sen kanssa oleminen ja siitä ulos pääsy vie elävää energiaa, ja siksi ihminen välttää niitä ihmisiä ja tilanteita, jotka voivat johtaa kuvion toistumiseen. Mutta ihmisen polku on mielenkiintoisella huumorilla, koska sen, mitä hän ei halua kokea, hän saa silti, ja jos hän kieltäytyy ja protestoi, hän saa kaksinkertaisen kasan ja lisäyksillä.

Kuka tosiasiallisesti hallitsee ketä, jotta ihmine saisi silti tarvittavan oppitunnin - tekeekö hän sen itse tai iso peli nimeltä Elämä. Se vaikuttaa todennäköisemmältä, koska voi olla, että se on Elämä, mutta itse asiassa se on ihminen itse, koska hänen valitsemansa vaiheet ovat ne, jotka johtavat kuvioiden toistumiseen hänessä. Ihmine Itse on oman Elämänsä Kirjoittaja, koska hän itse tarvitsee kaiken tämän omalla kasvumatkallaan. Ihmisen valitsetavat valinnat riippuvat siitä, mitä päämäärää kohti hän kulkee - kysymys on, mitä henkilö itse haluaa saavuttaa, koska ainoa ero on siinä, onko hänen tavoitteensa tarpellinen tunne tai yksinkertainen ääretön vapauden tila, jossa kaikki on mahdollista – tekeekö ihmine saadakseen st tekee tuloksen tähden tai ihmine tekee, koska hän haluaa tehdä ja kokea jokaisen elämän hetken.

Ihmine tuntee, että hänen on hallittava itseään, mutta todellisuudessa hänen on vapautettava itsensä vaatimuksesta hillitä itseään - "En voi, koska en halua! Haluan olla heti, ilman vaihtoja, st haluan saada ehkä jo ollessa saanut, ei kasvaa itse eteenpäin saavutamalla halutun!” Niin kauan kuin ihmisellä on usko, että Maailma on hänen tunteidensa tekijä ja muut ovat täällä häntä varten, on Maailman kädessä avain ihmisen vapauteen. Niin kauan kuin ihminen eksy tunteisiinsa ja toistaa ne, st hänen on tehtävä sen, mitä hän ei halua tehdä - kasvaa itse omien oppituntien kautta – on ihmine menettänyt oman vapautensa. Ihminen itse näyttää itselleni tietä vapauteen silloin, kuin hän toista kuvion - mutta niin kauan kuin hänelle näyttää olevan, että tämä toiminta vie häneltä vapauden, sitten ihminen vielä oppii, kuinka hän itse on vastuussa suorittamistaan askeleistä ja niiden seurauksista.

Niin kauan kuin joku muu on ihmisen tunteiden tekijä, ihmine ei ymmärrä miksi hän käyttäytyy ja tekee niin kuin hän teke sen. Se olisi kun joku toinen painasi nappia ja ihmine reagoi. Niin kauan kuin ihmine pitää jotakuta toista syylliseksi, hän ei ymmärrä, että kuvio on hänen sisällä oleva, hänen itsetarkastuksen seurauksena oppittu käyttäytymisensä, jota hän itse seuraa - se on hänen oma piirustuksensa ja askel siihen. Mutta silti ihmiselle näyttää siltä, että joku muu vetää lankoja ja hän liikkuu näiden vetojen mukaisesti - hän ei tekisi eikä olisi, jos ei olisi sitä toista. Mutta todellisuudessa ihmistä liikuttavat omat tunteensa – hän itse tuntee pelko tunteaa oman tunteen, ja niinpä hän kieltää sen itselleen, mutta jos hän tuntee halua tuntea sen, sitten hän haluaa sen tunteen - se on hänen hallintaansa hänen toimissaan väärän tuloksen välttämiseksi - olla tuntematta ei-toivotun tunteen kokemusta itsestään ja sen kanssa menestymällä, saavuttaa haluttu tunne, eli vapauden - paikan, jossa hänen ei enää tarvitse tarkista itseään.

Ihmine on vapaa, jos tunteet eivät sido häntä ja hänen tarve metsästä tai välttä niitä, luo tarvetta tarkasta itsesi. Vapaudessa - "Minä olen, koska olen olemassa" – itsetarkastessa - „Minä olen olemassa, koska tahdon, että saisin olla st tuntea.” Se on näkökulman kysymys, alkaako vapaus tarvittavasta tunteesta vai onko se oikeasti koko ajan, täällä ja nyt, jokaisessa Elämän hetkessä, ihmisessä ja hänen polulla olemassa.

Ihminen on se, mitä on ja tapahtuu tässä ja nyt – siellä, siinä tulevana hetkenä, hän ei ole vielä ollut, koska hän ei pystyy vartioimaan oma tulevaisuuta etukäteen. Ihminen on täällä ja nyt vapaa, koska hän vielä kävelee, oma tietä, kohti seuraavaa hetkeä ja tällä polulla kaikki on mahdollista - tämä täällä on hänen elämä itsenä - vapaana Sieluna.


Marianne

19.05.2020.a



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti