Estäminen
ihmisessä tarkoittaa sanaa PYSÄYTYS ihmisen sisällä - nämä ovat
kieltoja ja komentoja, jotka johtuvat ihmisen omasta tarkastuksen
käytöstä - täytyy/ ei saa suorittaa - tämä on automaattinen
reaktio. Aika on kulunut, joten ihminen ei enää muista tai ymmärä
siitä, mikä oli hänen alkuperäisen tavoitteensa - päätöksen -
miksi, milloin ja mitä varten se tehtiin. Jokaisen tällaisen
päätöksen takana on tavoite, joka perustuu tarpeeseen tuntea tunne
- välttää ei-toivotut kokemukset, että saada sen mitä halutaan.
Ajan myötä esteista on tullut pysyviä, ne alkavat automaattisesti
ja siirtyvät alueille, jotka eivät liity tarkoitukseen - niistä on
tullut kokonaisuuden normatiivinen käyttäytyminen ja juuri tästä
syntyy sarja toistuvia kuvioita
ihmisen elämässä. Toisto on tapa, kuinka ns ratkaista aiheesi
oppitulla tavalla tekemättä mitään muutoksia, koska pysyvää
muutosta ei synty kunnes kuvio toistuu.
Ihmiset
tekevät elämässään usein päätöksiä, että olla erilainen,
saada jotain tai pitää jotain pois itsestään. Tavoitteensa
saavuttamiseksi hänen on tehtävä jotain erilaista, ja voidakseen
tehdä ja kyetäkseen tekemään sen, ihminen alkaa tarkasta itseään
- kieltää ja sallia sen, mitä hän voi ja mitä ei voi tehdä,
pitää pysähtyy tai tehdä - niin hänestä tulee itsetarkkailija -
päätöksentekijä oikeasta ja vääristä teoista, olemisesta ja
omasta vapaudesta.
Tarkastamalla
itseäsi täytyy ihmisen ei halua sitä, mitä hän muuten itselleesi
tekisi, olisi tai valitsi - ihminen haluaa, mutta ei voi, koska hän
itse on niin päättänyt. Tarkastusta tarvitaan sen vuoksi, että
kieltää itselleeni itsensä halut, koska antamalla itselleesi
haluttu ihminen etsisi ratkaisuja, miten saada ja antaa itsellesi se,
mikä ei ole hänelle, hänen omien päätöstensä mukaan, hyvä.
Ihmisen harkitsemattomat valinnat ja päätökset voivat johtaa
tilanteeseen, jossa hän tuntee tunteita, joita hän ei halua tuntea
- nämä ovat hetkiä, jolloin hän tuntee itsensä vuoksi itsensä
huonosti. Mitä kaikkea ihminen ei ajattele itsestään, eikä tunne
itsessään, kun hän ymmärtä, että hän itse ei pystynyt
tarkistamaan itseään kunnolla ja riittävän voimakkaasti, eikä
näin ollen kuunnellut itseään, ja kuvio
toistui.
Ihmisen
täytyy tarkastaa itseän, koska hän tietää, että muuten hän
tekisi tai valitseisi toisin, koska kun hän olisi vapaa, hän
valitsisi sillä hetkellä, kun olisi ja antaisi itselleen sitä mitä
halusi - ei rajoittaisi itseään eikä katsoisi tai ajattelisi
huomistaan, koska hän on ja jos hänellä tällä hetkellä on tarve
tai hän ei tarvii, sitten niin se on. Mutta ihminen tietää, että
jos hän ei tee tai ei ole tänään, sitten sitä, mitä hän halusi
tai hän itse olisi, hänellä huomenna ei olisi. Siksi hän on
päättänyt, ettei hänellä ole milloin tahansa vapautta valita
vapaasti, ja niin hän harkitsee askeleensa sen mukaan, kuinka oikea
tai väärä se oman tavoitteensa saavuttamiseksi on.
Itseäsi
tarkistaessa ei tunne ihminen itseään olemaan vapaa, koska hän
muotoilee ja viljelee itseäsi ja tekee sen piiskalla ja evästeellä.
Pelkäämällä, että hän ei onnistu, ihmine kieltää itselleen
enemmän kuin tarvitse ja näkemällä itsesi onnistuneeksi tai
lohdutusta tarvitsevana, hän palkitsee itsensä ylimääräisellä,
että sitten hetki myöhemmin, syyllisyytä tunteessa, otta sen
takaisi ja ensi kerralla anta vielä vähemmän – ihminen itse
ylläpitää itsessäsi tasapainoa mittaamalla itsensä omilla
pelkoillaan, valitsemalla oikean ja väärän sekä sallitun ja
kielletyn välillä.
Ihmine
ottaa oman tarkastustoimistonsa vakavasti, joten ei ole jäljellä
oleva vapaus oikeasti kuin vapaus ja siksi ihminen yrittää pettää
itsensä ja astua ulos itserajoittavista kehyksistä. Ihmisen sisällä
on vastakkaintaistelua
- ohjaajaa vastaan kapinoitsia. Ihminen vakuuttaa itsensä ja
perustelee itselleen, miksi kieltää tai miksi sallia ja sen
seurauksena ihminen ei edes tiedä, millainen hän itse on ja mitä
hän itse haluaa paikassa ja hetkessä, jossa hän voi
yksinkertaisesti ollan itsensä ja valita itselleen vapaasti.
Tarkastamine
pitää ihmistä nälkäisenä jonkun perän - ihminen itse ei salli
itselleen sitä, mitä hän muuten haluaisi kokea ja juuri siksi,
väsynenä tai tunteiteen sisällä olevana, hän lyö kädellään
ja antaa itsellesi luvan - ota ja saa sitten. Tarkastuksesta
pääsemällä ensimmäisenä asiana hän sammuttaa oman janon ja
nälään, sitten hän tuntee syyllisyytä, että hän on ollut
heikko ja samalla hän pelkää, koska toistamalla, oman kuvion
uudestaan valitsemalla, hän ei onnistunut - hän ei näe toista,
muuttunutta tietä itsensä edessä. Itse asiassa ihminen ei kävele
muita polkuja, että etsiä muutoksia, koska hänellä on jo polku
jalkojensa alla ja kohde silmiensä edessä, mitä hän kävelee
kieltämällä itsensä ja sallimalla itselleen. Tämä tie on kuin
jatkuva keskustelu, jossa oikea ja väärä punnitaan ja uusia
argumentteja tuodaan esille, miksi sanoa itsellesi opittu pysähtyy
tai miksi sallia.
Ihmisellä
on kaikesta huolimatta tarve haluta ja tehdä itselleen sitä, mikä
ei aina ole hyvä hänelle - olla ja tehdä sen, jolla on seurauksia,
koska yhä uudelleen hänen elämässään on paikkoja, joissa hän
tuntee tunteita, joiten sisällä ja edessä ei ole lainkaan hyvä
olla. Ihmine on jälleen samassa hetkessä, joka kerran oli jo poissa
- se oli paikka hänen elämässään, missä hän lupasi itselleen,
ettei sitä enää tapahdu - hänen ei enää tarvitse kokea
tunteita, jonka sisällä itsenään ollessa, hän ei selvinyt
itsensä kanssa. Tällaisten toistojen välttämiseksi ihmine
tarkistaa itsensä, että voidaan tehdä muutoksia - rikkoaksesi
toistuvan kuvion.
Paikat,
joissa ihminen on valinnut tunteilla, ovat hetkiä, joissa toistojen
aikana hänen on nyt tarkistettava itseään - siellä hänen on
kyetävä itse valitsemaan, haluaako hän tuntea st hän voi tuntea
tai hän ei halua tuntea st hän ei voi tuntea. Siellä ihminen
yrittää ensin hallita itseään ja vasta sitten sallia tai kieltää
itsensä tekemästä mieluummin, koska hän on kokenut, että hänen
vapaat valintansa eivät aina ole oikein hänelle. Ihminen hallitsee
itseään, koska haluaa tuntea toisen tunteen itsessään - tunteen,
jota hän tarvitsee itsessään sillä hetkellä ja jotta tämä
onnistuisi, ihmisen on kyettävä alistumaan itsehallintoon.
Itsehillinnässä
ihminen kulkee merkittyä polkua - hän menee sinne, missä hän ei
tee sitä, mitä ei tule tehdä, ja hän menee sinne, missä hän
tekee sen, mitä pitää tehdä. Ihmine etsii tapa olla oikea ja
toimiva, jotta hän voisi päästä ratkaisuun. Jos ihminen onnistuu,
hän välttää kaiken vaarallisen, mutta jos yksi tai useampi niin
kutsuttuja kiellettyjä tunteita kiehu rajojen yli ja osuu kanteen,
niin hän emotionaalisen energian avulla purkaa kaiken, mikä on
kertynyt häneen. Ihmine lopulta tekee mitä haluaa, koska hän
oikeasti haluaa tehdä sen, ja tekee niin pitkalta, kunnes hän on
kiehutanut itsensä ulos ja/ tai ottanut itsensä hallintaan.
Emotionaalisesta
sodankäynnistä johtuva emotionaalinen väsymys on emotionaalinen
kylmyys itsessään - sen kanssa oleminen ja siitä ulos pääsy vie
elävää energiaa, ja siksi ihminen välttää niitä ihmisiä ja
tilanteita, jotka voivat johtaa kuvion toistumiseen. Mutta ihmisen
polku on mielenkiintoisella huumorilla, koska sen, mitä hän ei
halua kokea, hän saa silti, ja jos hän kieltäytyy ja protestoi,
hän saa kaksinkertaisen kasan ja lisäyksillä.
Kuka
tosiasiallisesti hallitsee ketä, jotta ihmine saisi silti
tarvittavan oppitunnin - tekeekö hän sen itse tai iso peli nimeltä
Elämä. Se vaikuttaa todennäköisemmältä, koska voi olla, että
se on Elämä, mutta itse asiassa se on ihminen itse, koska hänen
valitsemansa vaiheet ovat ne, jotka johtavat kuvioiden toistumiseen
hänessä. Ihmine Itse on oman Elämänsä Kirjoittaja, koska hän
itse tarvitsee kaiken tämän omalla kasvumatkallaan. Ihmisen
valitsetavat valinnat riippuvat siitä, mitä päämäärää kohti
hän kulkee - kysymys on, mitä henkilö itse haluaa saavuttaa, koska
ainoa ero on siinä, onko hänen tavoitteensa tarpellinen tunne tai
yksinkertainen ääretön vapauden tila, jossa kaikki on mahdollista
– tekeekö ihmine saadakseen st tekee tuloksen tähden tai ihmine
tekee, koska hän haluaa tehdä ja kokea jokaisen elämän hetken.
Ihmine
tuntee, että hänen on hallittava itseään, mutta todellisuudessa
hänen on vapautettava itsensä vaatimuksesta hillitä itseään -
"En voi, koska en halua! Haluan olla heti, ilman vaihtoja, st
haluan saada ehkä jo ollessa saanut, ei kasvaa itse eteenpäin
saavutamalla halutun!” Niin kauan kuin ihmisellä on usko, että
Maailma on hänen tunteidensa tekijä ja muut ovat täällä häntä
varten, on Maailman kädessä avain ihmisen vapauteen. Niin kauan
kuin ihminen eksy tunteisiinsa ja toistaa ne, st hänen on tehtävä
sen, mitä hän ei halua tehdä - kasvaa itse omien oppituntien
kautta – on ihmine menettänyt oman vapautensa. Ihminen itse
näyttää itselleni tietä vapauteen silloin, kuin hän toista
kuvion - mutta niin kauan kuin hänelle näyttää olevan, että tämä
toiminta vie häneltä vapauden, sitten ihminen vielä oppii, kuinka
hän itse on vastuussa suorittamistaan askeleistä ja niiden
seurauksista.
Niin
kauan kuin joku muu on ihmisen tunteiden tekijä, ihmine ei ymmärrä
miksi hän käyttäytyy ja tekee niin kuin hän teke sen. Se olisi
kun
joku toinen painasi
nappia ja ihmine reagoi. Niin kauan kuin ihmine pitää jotakuta
toista syylliseksi, hän ei ymmärrä, että kuvio on hänen sisällä
oleva, hänen itsetarkastuksen seurauksena oppittu käyttäytymisensä,
jota hän itse seuraa - se on hänen oma piirustuksensa ja askel
siihen. Mutta silti ihmiselle näyttää siltä, että joku muu vetää
lankoja ja hän liikkuu näiden vetojen mukaisesti - hän ei tekisi
eikä olisi, jos ei olisi sitä toista. Mutta todellisuudessa ihmistä
liikuttavat omat tunteensa – hän itse tuntee pelko tunteaa oman
tunteen, ja niinpä hän kieltää sen itselleen, mutta jos hän
tuntee halua tuntea sen, sitten hän haluaa sen tunteen - se on hänen
hallintaansa hänen toimissaan väärän tuloksen välttämiseksi -
olla tuntematta ei-toivotun tunteen kokemusta itsestään ja sen
kanssa menestymällä, saavuttaa haluttu tunne, eli vapauden -
paikan, jossa hänen ei enää tarvitse tarkista itseään.
Ihmine
on vapaa, jos tunteet eivät sido häntä ja hänen tarve metsästä
tai välttä niitä, luo tarvetta tarkasta itsesi. Vapaudessa - "Minä
olen, koska olen olemassa" – itsetarkastessa - „Minä olen
olemassa, koska tahdon, että saisin olla st tuntea.” Se on
näkökulman kysymys, alkaako vapaus tarvittavasta tunteesta vai onko
se oikeasti koko ajan, täällä ja nyt, jokaisessa Elämän
hetkessä, ihmisessä ja hänen polulla olemassa.
Ihminen
on se, mitä on ja tapahtuu tässä ja nyt – siellä, siinä
tulevana hetkenä, hän ei ole vielä ollut, koska hän ei pystyy
vartioimaan oma tulevaisuuta etukäteen.
Ihminen on täällä ja nyt vapaa, koska hän vielä kävelee, oma
tietä, kohti seuraavaa hetkeä ja tällä polulla kaikki on
mahdollista - tämä täällä on hänen elämä itsenä - vapaana
Sieluna.
Marianne
19.05.2020.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti