Ehkä
Sinulla on vaikea ymmärtää, miksi nimittäin minä teen mitä teen
– teen koska minä olen minä. Olen täällä, mutta en ole täältä.
Olen sieltä, mutta en asuu siellä - olen kahden Maan välillä,
mutta kävelen maan päällä. Kuuntelen ja näen ihmisiä, kuka
kävelevat minun ajassani minun vieressäni.
Toivon,
että ihmiset ei satuttaisi toisiaan sanoilla tai teoilla eikä
piirtaisi rajoja toistensa edessä tai välillä. Haluan ymmärystä,
että joka ihmine on tärkeä ja myös tässä tapauksessa, jos hän
on erilainen, tai hänestä huolimatta hän ei voi käyttä nimeä,
jonka kriterit hän ei täytä.
Haluan
että ihmiset työskentelesivat yhdessä. Tiedän, että olen ylpeä
ihmisistä ja niiden yli, kun ihmiset on kävelennut ympäri Sauvo,
kuuntelenut toisia ja puhunut itse omia tarinoita. Kun jonain päivänä
pöydällä on kirja – ihmisjuttujen kirja – tarinoita ihmisistä
jotka kantoivat Sauvoa sydämessä. Teen ja kävelen tätä polkua,
koska tiedän – sitä tarvitaan tänä – ja pääasia – see on
mahdollista, koska me, Sauvolaiset olemme olemassa.
Voidaan
kyllä sanoa, että on ollut aikoja ja tehty ja on ollut, muutoksia
ei tarvita tai muutokset eivät ole mahdollisia. Haluan, että
henkilo kuka on viellä täällää tänään ei kääntäisi
selkäänsä toiselle eikä astuisi toistesta yli eikä jättäisi
tyhjän oman kotitaloni toivoessa että jokin muu paikka on parempi.
Olen tavannut, olen puhunut, olen kuunnellut ja olen nähnyt –
jokaisella ihmisellä on kirkas valo sisällä – Sinun tarvitsee
vain katsoa ja kunnella.
Me
kirjoitamme itse oman Sauvon-tarinan, mutta se on oikeastaan Suomen
Maan tarina, kun me tällä astumme ja teemme sen, niin muut saavat
voimaa, että astua. Tunnustaan rehellisesti, että kävellessään
tätä tietä, sekä minä että muut, tarvimme muiden tukea –
Sinun, Sinun ja Sinun – Sauvossa asuvien ihmisten tukea – niiltä
joilla Sauvo on sydämessä.
Marianne
Umborg
13.03.2020.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti