Menneisyyden tarinan tausta

Menneisyyden päätokset ovat edelleen elossa, ihmiset pelavat toistuvien kuvioiden avulla, että löytäes tarinan alkuu ja kävellessä tarinassa eteenpäin, löydä ratkaisu vanhan tarinan päätumiseen – odotukset ja päätokset – rauha tulee sydämeen ja kun aistit rauhoittuvat saapuu, yhdessä uuden alu kanssa, selkeys, koska aikakausien tarinaa ei tarvitse enää pitää hengissä ...

Aikojen takana,

aikan sissällä,

asui ja oli kerran mies,

joka hallitsi,

koska maan omisti.

Mies löysi naisen

sai itselleen poikaansa,

mutta aikojen tuuli

heidät erotti.

Miehellä oli nimi ja hänellä oli maa.

Miehellä oli, mutta ei ollut poika,

maa oli ilman perillistä -

ei ollut ketään oikealla nimellä,

kenelle se välitää.

Mies ei koskan saanut selville,

miksi nainen ei tullut takaisin

eikää hänelle jäänyt poikaa.

Miehen tuskallinen sydämeni jäätyi

ja mies oman Maailmani

itse sulki itseesi -

hän oli omistaja,

sillä vain hänellä oli nimi.

Aikojen korusta yksi linkki katkesi,

ellei mies ottanut oman paikka

eikä pitänyt sohihtua kädessään -

hän ei välitänyt olemassa olevaa.

Tässä paikassa ja maan päällä

vanhat asukat pitäivät oman itselleeni.

Tulokkat voisivat tulla,

he saivat luvan käyttää,

mutta maa ei ollut heidän

ja nimi ei voinut olla heidän omansaa -

etäisyys vedettiin ihmisten välillä.

Tajusin kuvioiden taikuuta,

kun katsoin ylös polulta

ja sirpalet yhdeksi kuvaksi yhdistin.

Tajusin että olin ollut

vain yksi näyttelijä esituksessä

Kuvion katsoessa ja aikoijen sisällä

läpi tarinoiden takaisin kävelesin,

mennisyyden itse läpi eläisin -

avaimet olivat Isä ja Poika – Mies.

Kokkoja maahan sytytin,

jäätä sulauttamalla maan heräsin,

vaimo pojan kanssa

kotiin takaisin johtaisin.

Nimet ovat sanoja tarroissa,

että erotta ja tekemällä niin

väärin tai oikein osoittaa -

kaikkien nimiensä takana

ihminen on Ihminen.

Maata voidaan kirjeillä ja rekistereillä

pitää omaksi,

mutta oikeasti on merkitystä,

kuka todella rakasta tätä Maata,

jossa kävelee ja asuu.

Se nimen saa omistaa,

kuka oma Maata

oman sydämessä kantaa

ja on ottanut vastuu siittä -

se, mikä on täällä tänään,

se oli siellä eilen

ja siirettiin eteenpäin.

Se, mikä on täällä tänään,

sen ihminen joka rakasta maataan välitää.

Mies on soihtu kantaja -

yksi linkki aikojen korussa -

Maailman on hänen suojelussa.

Marianne

23.03.2020.v