Julkistettu 10.03.2020.v "Kunnallislehti"
Muistamme ihmiset tarinoiden
kautta – eri aikakausien tarinoista, mitä ihmiset avaamalla
itsensä ovat jakaneet muiden kanssa – värillisiä, tuoksuvia ja
eläviä tarinoita.
Sanat lentävät avaruudessa, ne
kantavat merkitystä sinällään ja niillä on sisältö. Tyhjät ja
ontot sanat putoavat sirpaleiksi. Täydet sanat vievät menneisyyttä
eteenpäin – luoden yhteyden eilisen ja huomisen välille. Nämä
ovat ihmisten elämänmakuisia tarinoita – meitän aikamme
tarinoita.
Aika oli eilen, on tänään ja
tulee jälleen huomenna – se ei pysy paikallaan, se näyttää
katoavan ikuisuuksiin. Emme voi pitää sitä, ovet sulkeutuvat ajan
myötä – voimme muistaa – ihmisten jakamat tarinat sisällämme
– voimme siirtää ne eteenpäin. Voimme kuunnella, kun aikamme on
olla. Voimme jakaa, kun vielä on aikamme olla.
Voit kysyä MIKSI on tärkeää
jakaa ja kuunnella tarinoita. Ellemme jaa tarinaamme, emmekä
kuuntele toisimme, silloin emme ole yhteydessä toisiimme – emmekä
ota vastuuta maasta jolla kävelemme. Ihminen on hiukkanen, joka
lähtee lentoon ajan tuulessa – välitettyjä tarinoita ovat
juuret, jotka sitovat meidän maahan. Oman
tarinan kertominen on sen sanomista – „Minä näytän Sinulle
kuinka minä näin ja näen Maailman.” Jokainen ihminen on tärkeä,
vain hän saa lahjoitaa toiselle tämän palasen joka yhdistää
ajat.
Voimme jakaa tarinamme, koska
meillä on se mahdollisuus – olemme täällä tänään, tässä
paikassa ja nyt. Meillä on vastuu, kunnioitus ja rakkaus niiden
edessä jotka olivat ja on.
Marianne
09.03.2020.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti