LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

Marianne Umborg settimised - energeetiline päevaraamat

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Lapsuuden maa





Tämän aikana kun olin pieni tyttö, olit minun aurinkoiset kesät Tallinnan lähellä yhden vanhan talon pihalla. Siellä oli metsä, peltoa ja niityt, meri olin ihan vieressä – mutta ei ainoa muuta ihmista – kaupunki oli vielä kaukana – 10km. Mä olin tosi onnellinen ja iloinen – minulla oli oma turvallinen paikka.

Aika lähtii edäisi, minä kasvoin. Kun menin ensimäistä kerta naimisiin täti lahjoiti tämän talon minulle ja mitä minä itse tekin – leikkasin oman lapsuudeni rikki. Virossa oli tullut uusi aika ja enäm ei ollut turvallinen asua metsassa. Meidän pihan ympäri rakennetiin aita – 2m korkea. Minä oli yhdellä puollella, vapaus ja avaruus toisella puolella.



Samaan aikana halusivat myös toiset ihmiset asua siellä missä minä olin. Kaikki paikat mitatiin ja maa leikattiin paloiksi. Uudet talot kasvaisit kuin sienet sateen jälkeen. Rauha ei enää ollut. Polku kotiin ei ollut meidän oma. Ei voinut enää mennä minne vaan – kaikki hyvät siene ja marjan paikat olit toisten pihassa. Minun lapsuudeni oli kadonnut – tämä aika oli ohi.

Mä muutin toisen paikka, missä meillä oli 21 ha maata ja talo oli meidän maan keskellä – että ei joku muu sais tulla ja otta minu vapauteni itsellesi ...


Marianne

02.03.2020.v

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti