Kun
tarinoille annetaan aika ja paikka, silloin tämä mitä kuulet pysyy
– tätä mitä annetaan saa antaa eteenpäin. Emme voi tehtä
toisten puolestasi tätä, mitä vain hän voi lahjoitaa eteenpäin –
miten hän näki ja näkee Maailman. Mitä ihminen ei tee tänä –
hän ei ole osa sitä huomenna.
On
aikaa jakaa, avaa ovet – antaa eteenpäin tätä, mikä on tärkeä
– tarinoita muistojen kautta.
En
osa sanoa tarkalleen, miksi teen kaiken tämän, mitä teen nyt.
Tiedän itsessäni, mitä en ole vielä itse ymmärtänyt. Tämä maa
täällä on vastaanottanut minut ja nyt on minu tapa välittää se
eteenpäin, mitä kasvaa sisälläni.
Jonkin
aikaan sitten etsin vastausta kysymykseen - „Missä on aikan
muistot?” - vastaus tuli - „Kivien sisällä” Tänään asun ja
kävelen kallioilla. Tiedän, että muistot ehkä Aikan tarinat on
kallioiden sisällä minun vieressäni ja jalkani alla. Kivien
sisällä on jäljellä jälkiä ihmisten sydämestä – se on AIKAN
ääni
Kun
maailma vastaa hiljaisuudessa olen monta kertaa ajatellut, että
seison nyt paikalla ja odotan siihen asti, kunnes Maailma itse ota
askel – kun ihmiset itse haluvat, sitten he tulevat ja tekevät.
Sitten sisäinen vahvuuteni kasvaa ja otan sen askeleen eteenpäin,
koska näen uuta oven edessäni joka aukeaa kosketettaessa. Menen
ulos ihmisteen eteen ja puhun, otan kynän ja kirjoudan ulos – teen
uuden askeleen koska minä olen avoin ...
Marianne
04.03.2020.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti