LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

Marianne Umborg settimised - energeetiline päevaraamat

lauantai 21. marraskuuta 2020

Eniten myyvät rikkinäisten ihmisten tarinat

 


Maailman myydyin artikkeli on tarina rikkinäisestä ihmisestä. Värikkäiden sanomalehtien ja aikakauslehtien kannet ovat täynnä rikki olleiten tai edeleen olevien tarinoita - jotkut ovat onnistuneesti parantaneet itseään, mutta toiset ovat uppoaneet pohjaan. Luet, kuuntelet ja näet tämän suuren maailman - maailma on rikki, koska sen sisällä olevat ihmiset ovat rikki. Maailmaa parannetaan ja ihmiset yrittävät parantaa itseään omilla taidoillaan ja muiden avulla. Vallitsee yksimielisyys siitä, että tarvitaan enemmän tukea, huomiota ja resursseja, koska apu ja tukea tarvitsevia on yhä enemmän. Menestyksen tarinoista ovat lehdet täynnä, mutta ihmisten jokapäiväisessä elämässä on vähemmän onnellisia loppuja. Ratkaisua etsitään tarinoiden päälispinnalle. Etsitään ratkaisu siihen Mikä On, ei sitä Miksi On.

Rikkinäisten ihmisten tarinoiden takana on tunteita. Tunne, se on yksinkertainen sana, mutta monimutkainen Maa ja Ilm. Tunteet ovat kaikkialla, ja juuri sieltä alkavat pienten ihmisten sisään suljettu ja suuria ihmisiä lähettävät tuskalliset kuviot. Ihmisen kasvun alulla ei ole vielä ja aina taitoa tuntea. Ihmine tuntee, mutta hän ei osa sanoa mitä, koska hänellä ei ole sanaa, jonka merkitys antaisi selittävän ja ratkaisevan vastauksen. Ihmine etsii ratkaisua siihen, mitä hänelle tapahtuu ja hän löytää sen iän ja mahdollisuuksien mukaan.

Kun pieni ihminen näyttää oman tunteen ulospäin, hän pyytää apua. Mutta ihmisen puolesta ulospäin näytetty ja eletty tunne saa takaiskun. Kokemalla nämä vastaukset ihminen oppii - hänellä ei ole aina aikaa, paikkaa tai oikeutta oppia tuntemaan omia tunteitaan. Kaikilla on maailmassa kiire. Jokainen elää elämäänsä omilla taidoillaan, kyvyillään ja resursseillaan. Useimmilla ihmisillä näyttää aika loppumaan juuri silloin, kun tunteen tunteminen tapahtuu. Kenellä on todella aikaa odottaa ja olla läsnä, tuntematta omia tunteita vastaan sen aikan, jolloin toine ihmine tuntee?

Oman tunnet tunteva ihmine saa vastauksen - „Lopeta älä! Muuta oma tunnettasi! Mikä sinua vaivaa? Sinulla on jo tämä tai se! Olit itse jo tämä ja se! Katso, mitä sinä teit! Katso, millainen sinä olet!” Tunneta tuntiessaan ihmine saa itsesi osuvan arvion. Hävittäjän ja voittajan pelistä hän vie mukanaan tiedon, että voittajan tunne on tärkeämpi - voittajan tunteet ovat oikeat ja kauniimmat kuin häviäjän tuska. Pieni ihminen tarvitsee, että sillä hetkellä, kun hänen sisällä oleva tunne on edelleen nimeton ja merkityksetön, ollaan hänen ulkopuolella hänen puolestaan olemassa. Ihmisen on tiedettävä, että hänet on pidetty ja että hänen varten on olemassa turvallinen paikka ja aika.

Se on pelottava hetki, kun tunne on olemassa, mutta täytyy pystyä olemaan ikään kuin sitä ei olisi. Ihmine oppii piilottamaan, korvaamaan tai "poistamaan" tunteen itsessään. Ihminen kasvaa ja käyttää samaa ratkaisua - piilottaa, poistaa, korvaa, mutta se ei menetä hänen oman tarinansa alkua - hänen tunteensa. Hetket toistuvat auttamaan ratkaisun löytämisessä - tunteet nousevat ja ihminen reagoi ja maailma reagoi vastaa. Saman tarinan puitteissa ratkaistaan samanaikaisesti eri tarinoita - osapuolten itsensä tarinoita. Jokainen tekee tämän oman tunteenmättän päältä, puolustamalla itseään ja suojautumalla muilta ja muita vastaan.

Ihmisen tie, takaisin oman tunteen, on vaikea, koska ihmine puolusta itsesi. Ihmine ei enä uskalla olla avoin ja alasti toisten edessä. Hän ei usko, että hänen varten on aikaa ja ymmärrystä. Ihmisellä on arvio kun hän tunsi ja hän muistaa, että toisen ihmisen tunne, mikä on tärkeämpää ja oikeampaa, tule hänen aikansa edessä. Toisten reaktio hänen tunteeseen voi koskettaa ihmistä niin tuskallisesti, että hän ja hänen maailmansa pudovat rikki. Puolustamalla itseään etsiessään ratkaisua, ihminen antaa vastauksia, että lopettaa se, Mikä On päälispinnalla tapahtumassa, mutta ei siksi, Miksi tarina hänessä olemassa On.

Marianne

21.11.2020.a


tiistai 3. marraskuuta 2020

Kiusaaja ja kiusattu ovat saman ihmisen kaksi eri kasvoa - Kaksiteräinen miekka

 

yhden ja saman puun

Kiusaaja ja kiusattu ovat tuskallisen menetyksen kokeneen ihmisen kaksi eri kasvoa - miekka kahdella terällä. Jos on mielenkiintoisen mielenkiintoinen mahdollisuus, tästä ihmisestä tulee kiusaaja ja menettämällä ns hyvät mahdollisuudet hänestä tulee kiusattu. Hänelle „sopivana” aikana hän voi ja saa vaihtaa paikkaa, ja hänestä voi tulla oman tarinansa vastakohta.

Se tuntuu uskomattomalta tai mahdottomalta hyväksyä, mutta on - minä, kiusattu, katsoin rehellisesti itseni sisälle. Voidaan ja saadaan väittää, että kiusaamisen kokemisen jälkeen ihmine ei halua tehdä samaa toiselle ja miten on mahdollista, että vahvemmasta kiusaajasta tulee heikompi ja kiusattu. Kyllä se on noin, katso ympäri Maailman ja se kaikki on siellä. Kiusaajasta ei tule mahdollisuuksen olemassaoloon kiusaajan omien arvojen ja/ tai itsehillinnän takia. Kiusaajasta tulee kiusattu, kun hänen valta-asemansa katoaa ja hän jää häviölle. Mutta ehkä yhdestä ei tullut toista, kun se ei ollut hänen kokemuksensa.

Kuinka nähdä, minkalaisesta ihmislapsesta voi tulla (tai jo on) kiusaaja tai kiusattu? Tällainen ihmine ei pysty, toisen vieressä, selviytymään toiselle osaksi saavan huomion kanssa. Hänen tunteet kasvavat toisen voitolla tai saamalla, toisen ilosta itsestään sen hetkellä, kun ihmine tuntee menettävänsä, koska hän menettää hyvän tunteen tuntemisen. Tälle lapselle tulos tulee tärkeämmäksi kuin peli - hän pelaa voittaakseen, mutta ei halua pelata, jos hän tietää etukäteen, ettei hänellä ole mahdollisuuta voitta.

Voitto on vahvistus lapselle tiedosta, että hän saa onnistuneen tuloksen, koska se on olemassa häntä varten, jos hän vain astuu ja tekee - voitto on hänen, koska hän on olemassa. Siksi hänen on vaikea olla muiden kanssa vertailussa-arvioinnissa, koska siellä on paljon muuttujia ja lopputulosta ei tunneta. Siellä hänen täytyy tehdä, vaikka hän pelkää tai tiedä jo oman menetyksen etukäteen. Pakotettu tunne - Minun täytty! - satuttaa ja auttaakseen itseään ihminen tarvitsee vihaa ja se kasvaa toisten vastaan.

Niin kauan kuin ihminen selviytyy itse, eli positiiviset ja negatiiviset kokemukset ovat tasapainossa tai hyvä on ennemän, hän ei ota seuraavaa askelta. Kuitenkin, kun negatiiviset kokemukset ovat yleisiä, hänessä kasvaa tarve suojata itseään. Mitä hän teke? Paikoissa, joissa muut ovat hänen vieressään ja ystävät, vanhemmat, opettajat arvostavat häntä muihin verrattuna, hän valitsee itsepuolustukseen puolen. Kun hän on yli toisten ja vahvempi, hän aloita kiusaamisen, valitsee sen toisen, jota hän voi muuttaa omalla käytöksellään - estää toista olemasta tai tekemästä, ettei toinen saisi olla sellainen kuin se itse halusi olla. Jos hän jää alle ja ei sovi, hän erottaa itsesi toistesta tai myy itsensä toistelle. Hän on, mutta hänen kun ei olisi tai hän on kaikessa ja kaikkialla - se aiheuttaa epämukavuutta toisille ja he kääntyvät pois hänestä tai hänen vastaan.

Voitto eli hyvä huomio on kuin polkupyörä, joka joskus kuuluu yhdelle, mutta ei toiselle, vaikka se todella haluaisi sitä. Toisen voitto ei ollut eikä saa olla ihmisen, koska hänen askeleensa eivät johtaneet häntä siihen. Toisen voittoa ei saa ottaa itsellesi. Ihmine on hoidettu - hän saa sen, mikä on hänen ja mitä hän todella tarvitsee. Paradoksina on, että hetki sitten, kun ihmine kirjoitti tämän kuvion itsesi sisälle, häneltä puuttui täysin se, mikä hänelle oli elintärkeää sillä hetkellä. Ihminen menetti Maailman, joka oli ollut hänelle turvallinen paikka. Päätös, joka muutti hänen Maailma, ei ollut hänen tekemä. Myöhemmät menetykset ovat sen hetken toistumia.


kaksi eri näkökulma

Kuinka auttaa ja tukea? Valitse hetki, jolloin on ollut - ihmine on tuntenut epäoikeudenmukaisuutta - hän menetti, kun toinen voitti. Ole läsnä ja toisen vieressä, että luomalla turvallisemman tilan, olisi ihmisellä olemassa paikka, missä hän sais tuntea omia tunteita. Kun tunteet ovat haihtuneet, saa rauhassa puhua ja kuunnella.

Auttaaksesi saa sanoa, että hänellä on oikeus tuntea KAIKKI tunteensa, mitä hän tuntee ja, että kaikki se, mitä ja kuinka hän tuntee, on oikea - hän voi tuntea oman tunteen, eikä se tee hänestä pahempaa eikä ruma. Voidaan kysyä, haluako hän sanoa jotain voittajalle. Onko hänessä sanoja, joita hän ei ole uskaltanut-osannut lausua. Kun sanat tulevat syvältä, ne avaavat tien takaisin ihmislapsen tuskaan, josta ihminen suojaa itseään. Viha ja kateus ovat yhden tunteen (jota hän ei pystyy-saa läpi tuntaa) vaihto toisen tunnteen vastaan (sen, mitä hän tarvitsee selviytyäkseen). Se on ihmisen apua ja tukea itselleen - itseään puolustava ihmine on kekseliäin ja vahvin, koska hän käyttää kaikkia käytettävissä olevia resursseja konkreettisen ja näkyvän tuloksen saavuttamiseksi, sillä muuten hän menettää kadonneen ikuisesti - hänen pelkonsa toteutuu. Ihmisen sisällä on päätös, joka tehtiin ajat sitten - „Ei ole ketään muuta olemassa, Minä Itse pitää suojata itsestä!” - ja hän teke sen joka kerta uudestaan.

Tunteen tuntessa, sen itsestä vapauttamalla, saa otta vastaa tiedo - „Minulla ei ole tarvetta itsesi puolustaa – minä olen hoidettu” ja ihmisessä on tieto siitä, että kun aivan uusi hetki tulee, jossa on halu ja tarve suojata itseään, sitten hän voi valita tehdä sen tiedolla, joka on nyt olemassa, olla toistamatta ajan toistoa, valitsemalla olevassa hetkessä tietoisesti toimiva ratkaisu.

Aikana, jolloin ihmine tuntee olevansa jäänyt yksin - hänestä tuntuu, ettei kukaan ole olemassa hänen puolestaan - hän itse on kadoksissa, hän on tunnee. Sinä saat olla olemassa ihmisen varteen, koska Sinä olet olemassa. Sano ihimiselle - „Näen Sinut ja tunteen Sinussa - te ette ole yksi. Sinun tunne on Sinun valitsemasi vaihtoehto kuinka suojella itseäsi!”


Marianne

03.11.2020.a



keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Maailma elää kuin minua ei olisi - tarina loukkaantuneesta ihmislapsesta

 


Paikoissa, joissa huomiota jaetaan st siellä on mahdollista sitä saada, mutta myös menettää, siellä ihminen valitsee joskus vihan ja joskus kateuden. Hän vihaa ja kadehtii noit muita, jotka ovat hänen vierellään ja saavat itsenä ollessa itselleen hyvä huomioa. Kun ihminen tarvitsee huomiota löytääkseen itsensä, positiivisen huomion valo auttaa häntä kasvamaan ja kokeilemaan elämää ja olemista itseään. Huomio antaa rohkeutta olla oma itsensä. Ne muut, jotka saavat hyvä huomiota, ovat onnistuneita esimerkkejä, mahdollisia tapoja menestyä. Kiusaus ja pelko - „Seuraa polkua, ole sama, saat saman tuloksen!”

Ihminen itse ei osa vielä olla hän itse, eikä hän ehkä halua olla sellainen kuin muut ovat, mutta hän ei vielä tiedä, miten valita olla, että olla itsensä. Ihmisessä on pelko siitä, että hän ei onnistu eikä saa tarvitsemaansa valoa. Muiden vieressä, verrattuna seisomalla, hän tuntee vihaa saadakseen voimaa itselleen ja ollakseen siellä, missä hänen on oltava. Hän tuntee kateuden, joka kätkee menetyksen tuskan - muiden oleminen ei ole hänen kokemuksensa.

Ihmislapselle on tärkeää, mikä ja miten on tänään, koska tällä hän on, elää ja tuntee. Se, mikä tulee huomenna, on vielä kaukana, eikä sitä ole vielä olemassa. Ihmine menee ja työntää toista tai heittää sanan toiselle, antaakseen itselleen tiedon - ”Olen suojellut itseäni!” Ei ole väliä, että se ei ollut rehellinen toisen edessä ja hänen vastaan, eikä kaunis teko. Kun ihmisen sielussa on kipua, hän seisoo itsensä puolesta, koska jos kukaan muu ei suojaa tai huolehdi hänestä, hän tekee sen itse ja täsmälleen niin kuin hän osa sen tehdää.

Yhden ihmislapsen elämää vaikeuttaa se, että hän toistaa jo löydetyt ratkaisu myös myöhemmin - eri ikäisinä eri aikoina, kun hän on samanlaisessa tilanteessa. Häneen sisälle tallennetut tunteiten toisto vie hänet takaisin tuohon aikaan ja ikään, jolloin hän löysi itselleen tukevan ratkaisun. Se lähetää hänen takaisi päiväkotin, lastentarhaan, kouluun, sisaruksiin aikaan, sijaisvanhempien saapumishetkeen jne. Ihmine olisi ikään kuin juuttunut aikansa yhteen päähän - haluton päästämään irti omasta muistista, pitämällä entisten ja käyttämällä löydettyä ratkaisua. Ihminen ei kysy itseltään, miksi hän tekee niin, kun hän kokee itsensä tunteena, hän käynnisty ja tekee.

Ihminen tuntee itseän pahalta ja hän reagoi, että eliminoi vertailun toiseen. Hän ei halua katsoa muiden rohkeutta, kykyä olla Minä Itse itsenä. Ihmine haluaa estää toista näkyvillä olemasta. Hän haluaa lopettaa toisen olemisen ja päättää tehdä sen pelottelemalla tai väkisin, koska silloin hänellä ei ole enää mahdollisuutta katsoa itseään vierestä ja hän voi edelleen olla rauhallinen, koska hänellä on vielä aikaa olla. Jos joku muu hänen vieressään saa valoa, niin sillä hetkellä aika loppuu - toisella on, mutta ihminen jäi ilman.

Ihmistä, joka käyttäytyy tällä tavalla, kutsutaan kiusaajaksi. Mutta paradoksi on, että kiusaaja ei olisi aloitanut sitä, ellei hän olisi tuntenut, että hänelle itselleen tehdään epäoikeudenmukaisuutta. Muiden yhdessä ollessa, missä hänelle tarpeellista jaetaan kaikkien välillä, hän uskoo, että saadakseen sen, mitä tarvitsee, hänen on taisteltava itsensä puolesta. Kyse ei ole siitä, että kiusaaja menettää tarvitsemansa, vaan, että hän oli itsellen tärkeällä hetkellä jo kerran menettänyt sen. Hän menettää menetetyn menetyksen, joka ei ole vieläkään ohi, koska hän ei ole kokenut sitä - hän välttää oman ensimmäisen tunteensa ja siksi hän on vaihtanut yhten oman tunteen toiseen tunteseen. Voi kyllä kertoa lapselle tai itsellesi, että hallitse itseäsi tai älä käytäyty, mutta ratkaisemattomat tarinat ovat kuin syviä suonsilmäkeitä, jotka imevät niin suuren tai pienen ihmisen itseni sisälle ja ihmine tuntee kokonaan ja hän reagoi, itsepuolustukseksi Maailman päälle, astuessa sen vastaan.

Aivan kuten kaikenlaisista jokapäiväisistä asioista tulee tapa, niin toistuvista tunnekytkimistä tulee tapa - ihmisen käyttäytymisen kuvio. Kuvioista tulee jälleen niin sanottuja jokapäiväisiä asioita ja toiset samankaltaiset tarinat kasvavat naamiointipukuina niihin päälle. Ihmisen teot määräävät hänelle osaksi saavan huomion + tai – merkin ja hän itse ei enä muista, miksi, mikä ja milloin oli alku – hän on sen unohtanut, mutta hän muistaa entisen päätöksensä - hänen on puolustettava itseään ja hän tekee sen.


Marianne

28.10.2020.a



Minä olen kokenut, mitä tarkoittaa olla kiusattu

 


Hei, minä olen ollut kiusattu. Minun 49 vuoden aikana minua kiusattiin 9 vuotta koulussa ja 1 vuosi töissä. Olen kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa - hakkaamista, loukkaavia sanoja, halveksivia katseita, näkymättömyyttä, hajottamista ja eri nimien „kantamista”. On ollut pelkoa ja haluttomuutta olla Minä.

Ihmistä saa toimimaan muita ihmisiä vastaan niitä tekoja, jota ei voida enää mitätöidä, koska ne jättävät tuskallisia muistoja arpina ihmisiin, itsepuolustus - tarve suojata itseään. Kirjoitan siksi, että mä en puolusta kiusaajan tekoja, mutta suojelemalla toista ihmista, suojellan itseäni. Kirjoitan osoittaakseni, miksi kiusaaja kiusaa ja miksi hänen toimintansa kieltäminen ei tuota pysyvää hyötyä - emme ratkaise oikeasti tämän ihmislapsen ongelmaa. Emme mitätöi hänen tukahdutetun tunteensa tehtävää - kiellämme häntä, eri syistä, olemasta itsensä, ja näin tehdessään hän ei voi pitää tai puolustaa itseään.

Minua kiusattiin, koska olin minä. En voinut enkä osannut olla joku muu. Siksi, että suojella itseään minä itse pidin itseni erillään muista. Minulla ei ollut olemassa sitä aikaa, missä toisten kanssa kokeilla, kuinka olla mina toisella tavalla, koska minä jo olin – minua kiusatti. Toiset olivat päättäneet tehdä niin. Ei ollut väliä minkälainen olin sisällä tai kuinka hiljainen olin ulkona – minä koin pelkoa. Minun kehoni reagoi jo ennen kuin jotain oli olemassa, joten en uskaltanut kohdata tai katsoa silmiin, koska tulos oli tiedossa - minä olin jo edelleen minä.

Minä itse en voinut valita itselleni paikkaa tai aikaa, jossa minun piti olla. Sen päättivät muut ja ikä. Minun oli oltava ja pysytävä hengissä. Ollakseni oma itseni tarvitsin aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Suojelin itseäni, koska tarvitsin turvallisuuden ja huolen tunteen. Halusin itselleni oikeudenmukaisuutta sellaisen olemassaoloon, kun sen hetkellä itse osasin olla. Mitä enemmän lähdin Maailmaan edestä pois, sitä enemmän Maailma tuli minun perässä ja tunsin sen kosketuksen - tunsin omia tunteitani, jotka ei mennyt pois ja minä itse en osannut päästä pois niistä. Toiset olivat kiinnostuneita siitä, mitä tein, että jos tehtiin, mitä tapahtuisi seuraavaksi - se oli peli minun kanssani. Minä en kaivanut, minä elin sen kanssa, koska se oli osa jokapäiväisestä elämästä ollessa minä.

Tarvitsin itselleni huomiota, että löytää itseni ja oppia tuntemaan itseni. Minä vältin huomiota, jotta ei kokisi oma elämäni elämistä. Minulle jäi luonto ja kirjat, koska sillä ei ollut väliä minkalainen olin. Uskoin, että tilanteen ratkaisemiseksi minun oli oltava erilainen eli joku muu, mutta en tiennyt, että minulla oli vapaus olla oma itseni, mutta voisin valita toisen tavan minkälaine olla. Olin hommassa itsepuolustukseni kanssa, eikä siellä ollut paikkaa tai aikaa kokeilla, kuinka minä itsenä olen. Yritin olla muiden kaltainen tai poistua heidän tieltä.

Minä en ollut sellainen erovaisuus, joka olisi voinut loistaa taidoillani ja tietämykselläni siitä, että saamani huomio olisi ollut kilpailukykyinen. Minä olin se ero, kenen kanssa toiset eivät halunneet olla samanlaiset. Toisissa oli pelkoa tai ehkä epämukavuutta siitä, että heitä nähdään samoina yhdessä ollessa - joten minut pidettiin poissa ja työnnettiin pois, jätteti näkyvästi ulos. Minulle kiinnitettiin huomiota, jonka tarkoitus oli, että minä olen ruma ja oman itsensä olemisen syystä ulkopuolella.

Tunsin kykenemättömänä olemaan sama kuin ne, joita ei kiusattu, koska en ollut samanlainen. Uskoin olevani syyllinen tapahtumaan, koska minä olin minä. Opettajat-kasvattajat eivät antaneet, minulle mielessäni, positiivista huomiota, koska minä olin ongelma - olin se, joka paljasti toisten olevan pahoja. Oli hiljaisuus ja huomiotta jättäminen. Olemassa oleva ohitettiin, koska jos sitä ei nähtyy, sitä ei ollut olemassa. Näin ollen, jos minua ei olisi ollut, silloin näin ei olisi ollut.

Ihmislapsi ei ole helppo tai miellyttävä, jos hänen kanssan liittyvät aiheet, jotka eivät helpota olemista hänen kanssaan. „Sinä olet paha! Älä tee! Älä toimi!” - mutta, miten olla, jos jo kerran oltaan. Kuinka löytää erilaista itseäsi, kun saamasi huomio on negatiivisella merkillä. Itsellesi tarvittavan positiivisen huomion puute herättää uhmaa ja pakottaa puolustautumaan. Täytty taistella niitä vastaan, jotka tekevät liikaa ja ovat epäoikeudenmukaisia - huomiota jakelijoille, jotka nimittävät että yhdet on hyviä ja kauniita, mutta toiset pahoja ja rumia. Huomiojakelijoita ei vastustetta, koska se tuntuu turhalta, jotta niin saavat osuman ne, ketkä on sen saman huomion näkökentässä, mutta eroavat toisistaan – ne kenella on mahdollisuus otta toiselta älä ja joiden verrattuna voidaan toisen nimetä toisen nimellä.

Kiusaaja ja kiusattu ovat saman pelin kaksi puolta - jos ei olisi yhtä, ei olisi toista. Molemmat ihmislapset välttävät sellaista huomiota, joka erottaa heidät muista - tekee heistä pahempia tai rumempia, he molemmat tarvitsevat itselleeni lujaa ja jatkuvaa huomiota, mistä heidän ei tarvitse taistella ja jonka valossa he tuntisivat olonsa turvalliseksi, että uskaltasivat olla Minä Itse, että avautua ja oppia tuntemaan millaista on olla ja elää oma elämä todella itsenään ja että he tiesivät - heilla on aika - olla.


Marianne

28.10.2020.a

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Olemassa olematta olemassa ollessa - Ulkopuolelta syntyneet lapset



 

Koeputkessa hedelmöitetyt, luovuttajan avulla saadut tai adoptoidut lapset ovat niitä lapsia, joita jossain ei tunnistettu, on annettu tai eliminoitu pois - heille ei annettu oman aikanaan omassa järjestelmässä heille kuuluvia paikkoja. Nämä lapset ovat olleet olemassa ikään kuin heitä ei olisi koskaan ollut. Aikojen yli ne tulevat takaisin ja ottavat vastaa heille oikeutetun paikan ja saavat olla osa järjestelmästä – he ovat näkyväinä ja nimeillä olemassa.

Heidän vanhempansa ehkä eivät saa fyysisesti lapsia, mutta he voivat hyväksyä lapsensa, joka kuuluu heidän järjestelmäänsä ja jotka on vastaanotettava julkisesti ja kenelle täytyy antaa näkyvästi oman paikkansa. Ulkopuolelta syntyneet lapset ovat oppitunteja itsellesi ja vanhemmille – se on mahdollisuus palauttaa tasapaino järjestelmässä.


Marianne

11.10.2020.a



keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Jos toiset muuttuisivat tai muuttaisivat, silloin minun ei pitäisi ...



 

Yhden Maan ja Ilman lapset kutsuvat itseään eri nimillä ja luovat itselleen erinimisiä kattoja, jonka alle eri näkökulmista katsottuna pystyä ajamaan omaa linjaansa ja tehdä se sen saman yhden ja saman Maan ja Ilman puolesta, varten ja vuoksi. Jokaisen nimen takana on oletettavasti parempi sisältö kuin toisilla. Jokaisen tavoitteen sanotaan olevan jalompi ja kauniimpi kuin toisilla. Yhden ja saman Maan ja Ilman sisällä ovat erilaiset yhdet, joita vastassa ovat nuot toiset, jotka katsovat erilaiselta, koska uskovat ja näkevät eri tavalla - ja näin se on jokaiselta toiselta puolelta katsottuna.

Jos jonkun toisen nimi on hetkellä tärkeämpi, koska siihen kiinnitetään enemmän huomiota, silloin varjossa olevan nimen takana olevat eivät ole onnellisia, koska he eivät pääse sinne, missä muut ovat, koska ne toiset ovat siellä edessä - ovat ottaneet heidän paikkansa. Jotain on muutettava jossain, jotain on jossain tehtävä toisin, että parempi voittaisi, kauniimpi voisi loistaa ja oikeampi tavoite antaisi halutun. Tätä varten täytyy jonkun jossain pysähtyä. Tätä varten täytyy jokun jossain pysähtä.

Vaikea on löytää yhteistä lähtökohtaa eri nimille. Tahto on pakottaa joku muu muuttumaan, ja niin kiinnitetään huomiota siihen, mitä tämän toinen ei pitäisi enää tehdä, että kaikkien silmien alla, kaikkien yhteinen huomio voisi estää tämän toisen. Tämä on voimankäyttö, koska se, joka on kaikkien silmissä, niin sanottu paha, ei halua näyttää tai nähdä itseään sellaisena - hän etsii ja käyttää mahdollisuuksiaan astua sormella osoittajaille ja hävetettyn katsojaille vastaan. Tulee näkyvä ja näkymätön sota, koska niin kauan kuin jonkun henkilökohtaiset tunteet ovat vaarassa, joku, toisen puolen voittamalla, häviää. Tässä tilanteessa ei ole yhteistyötä eikä muutokset ole pysyviä.

Sodassa kaikki osapuolet ovat toiminnassa ja jotain tapahtuu koko ajan, mutta Maa ja Ilma liikkuvat yhtä paljon, kuin yhteillä on voimaa siirtää toisia eteenpäin tai taaksepäin. Se on kuin keinulla keinuminen. Kun keinu liikkuu käyttämällä voimaa yhdelle puolelle, se siirtyy toiselle puolelle laskeutuessaan. Kaikki osapuolet työskentelevät ahkerasti - keinu heiluu jatkuvasti edestakaisin. Keinulla keinujat eivät voi tulla alas, että kävellä maan päällä tiellä, joka veisi heidät todella eteenpäin.

Mitä vaikeampa työtä tehdään saadaksesi itsellesi haluamasi - pysäyttääksesi toisen liikkeen tai liikuttaaksesi toisen edestä - sitä kovemmin keinu heiluu. Jossain vaiheessa ihmisten on lopetettava itsensä heiluttaminen, mutta sitä ei voida silti tehdä, sillä tulossa keinusta alas ja seisomaan paikallaan merkitsisi luopumista ja toiset saisivat oman tahtonsa. Tällä tavalla keinu heilahtaa kasvavalla nopeudella ja lopulta se lentää akselin yli. Kuka vielä pystyy, se pitää kiinni, kenellä ei ole voima siihen, se kaatuu ja saavunut sekannuksessa on uuden polun alku tai pystyy nopeamini reagoiva pyydä huomio itsellesi.

Ihmiset tarvitsevat erilaisia nimiä, koska he kaikki tarvitsevat huomiota - „Älä katso minua niin, millaisena en halua nähdä itseäni, koska sitten katson itseäni niin ja sitten olen olemassa sellaisena. Katso minua niin, millaisena haluan nähdä itseni, sitten näen itseni sellaisena. Katso Minun Maailmaani - anna minulle oma huomiosi, niin minulla on se jonka kanssa todistaa, että minun Maailmani on oikea - se on olemassa, koska Sinä näet sen ja olet kanssani siinä. Jos en saa huomiota, ei ole olemassa sitä Maailmaa, jonka sisällä uskoin itseni olevan.”

Keskittyminen siihen, mitä ei voi muuttaa, on vihan kasvun paikka, koska muutos vaatii voimaa, koska jotenkin on pystyttävä estämään toisia, että saada ne muuttumaan. Mutta, miten saavuttaa Maan ja Ilman muutosta ilman komentoa muuttuaa ja kuinka luopua huomiosta omalle säteilevälle Minälle? Etsimmekö sitä, mitä ei voi muuttaa, tai miten löytää ratkaisu? Kuinka löytää yhteinen paikka, mistä mennä yhdessä yhteiselle tielle? Voisiko ratkaisu olla jatka vapaalla virtauksella, jossa ei rikota tai vaadita, vaan käytetään mahdollisuuksia ja tarvittaessa muutetaan näkökulmaa - ohjataan huomionsa radan luomiseen ja aloitetaan sen kulkemista? Miksi odottaa, sen parempaa ja oikeampaa, huomiseen asti, kun jo tänään jokaisella on mahdollisuus tehdä se, mitä voidaan tehdä jo tänään - ei kuulostavilla sanoilla ja kuvilla, vaan todella – tekemalla omia tekosia.


Marianne

30.09.2020.a

tiistai 15. syyskuuta 2020

Mene tekemään työtä itsesi kanssa yhdessä itsesi

 




Ihmine ei löytää oman tietänsä, jos hän ei ole vielä löytänyt itseänsä. Alusta alkaen hän on yrittänyt - mikä, miten ja millaisena hän on, kun hän on. Ihmisen ympärillä on pysyviä rajoja ja jäykkiä kehyksiä - nämä ovat säännöt siitä, mitä ja miten voidaan ja täytyy tehdä - se on ihmisen kasvatus. Mutta, käveleekö ja kokeako ihminen tästä syystä, että hän kasvaa muiden puolesta ja jälkeen tai itsenään itselleen?

Säännöt ovat kuin avainsanoja, joita on noudatettava ja kyettävä saavuttamaan. Kehys on paikka, johon täytyy ehdottomasti astua ja vielä itsesi sisälle saapumatta astutaan yhdestä kivestä toiseen. Itsesi edessä silmät suljettuina ollan matkalla yhdestä pisteestä toiseen, näkemättä sitä, mitä ja miten tehdään - ei ollan itsensä kanssa, koska vapautta olla oma itsensä on vaikea sovittaa sääntöjen kehykseen.

Kuinka ihminen voi sijoittaa itsensä kehysten ja rajojen väliin tietämättä, millainen hän itse on? Hänen täytyy pystyä olemaan, mutta hänellä ei ole aikaa oppia tuntemaan itseään - aika siirtyy eteenpäin vielä ennen, kuin hän saapuu, koska kasvattajat pitävät vauhtia. Jokaisella on säädetyt aikamäärä - pyrkimys saavuttaa tavoite. Yhden ihmisen kasvatus on ennalta määrättyjen tietojen, taitojen, osaamisen jne itsesi sisälle pakkaus. Kukaan ei kysy, onko tämä kaikki tarpeellista kasvattavalle esineelle. Ihmisen täytyy kasvaa itsestä eteen, hänen on tehtävä se vielä ennen kuin hän ymmärtää ja tunnustaa sen tarpeen itselleeni.

Vapauden tunne katoaa pois. Jalat tottuvat kävelemään, kädet tekemään, keho pysymään paikallaan, aivot pakolliseen oppimiseen - mieli on vapaa, mieli haluaa lentää, että tehdää kaiken sen, mitä ei ole eikä koe. Vapaus olla itsesi on rajojen ulkopuolella, seistessä erillään. Ja sitten, tällaisessa paikassa, kaaos syntyy ihmisen sisällä, koska hän haluaa oman elämänsä sekaannuksessa aiheuttaa räjähdyksen, että tehdää oman elämästäsi kaaoksen - rikkoa rajoja, purkaa kehyksiä ja luoda, käymällä läpi kaaoksen, itsellesi vapaus. Mutta hetkellä, kun ihminen on kaaoksessa, hän itse kylvää kaaosta - ja sitten kysytään, miksi ihmine juo alkoholia,  liioittelee ruoan kanssa, kiitää, tupakoi, kuluttaa, leikkaa tai tatuoi itsesi.

Tämä on petollinen illuusio, näennäinen itsellesi vapaudeen myöntämisen mahdollisuus. Se on ihmisen valta itseään ja omaa elämää kohtaan. Uskomus – „Minä pystyn antamaan itselleni paikan ja hetken, jolloin voin lentää vapauteen - suoraan ja tuskallisesti seinää vasten, että hajottamalla nykyisen, vaihtaa hetki, joka näyttää ikuiselta, toista vastaan niin, että sitä mitä on, ei enää olisi. Että tätä Minä, jota on kasvatettu, ei olisi enää olemassa!”

Kaaos on tunteiden myrsky ihmisessä. Se on joukko tunteita, jotka eivät ole päässyt irti ja ulos, vaan on jumissa opittujen rajojen takana ja paikalleen asetettu kehysten sisällä. Ihmisellä on huono olla itsesi sisällään, hän on vanki omien tunteiden käsissä. Tunteet ovat ihmisen itsepuolustuksen mekanismi, paras itse valitsema ratkaisu käyttöhetkellä. Tunteet tulevat ja ovat, mutta ei enää lähtee pois, kun he jo kerran ovat asettunut paikoilleen.

Sinä, joka seisot varpaillasi oman kuiluun reunalla tai etsit tasapainoa köydellä etkä uskalla hengittää edessä oleva hetkeä odottamassa. Tahdot ottaa seuraavan, ensimmäisen askeleen päästäksesi vapauteen - Sinulla on mahdollisuus, kuinka Sinä itse saat auttaa itseäsi. Ota musiikki yhdessä ja mene tanssimaan luontoon. Liiku aivan kuten Sinä juuri tällä hetkellä haluat - vapaasti ja luovasti. Kuuntele itseäsi, luonnon ääniä ja musiikkia. Luo liikkumalla yhteys itsesi ja maailman kanssa. Kuuntele sykettäsi ja tanssi omalla tavallasi - luo yhteys itsesi kanssa. Elää läpi ja itsestä ulos omat tunteet. Nimeä tunteet nimellä.

Tunteiden energia on voima, joka on virtaanut ja kuplinut Sinun sisälläsi ilman ohjausta. Kasvamista kokemalla, et ole kuunnellut itseäsi, etkä ole vielä ottanut vastuuta itsesi kasvamisesta. Sinä et ole oppinut hallitsemaan omia energioita, Sinä olet syntynyt kehyksien sisälle ja olet siirtynyt yhdessä sääntöjen ja muiden sanojen kanssa. Tanssi nyt omaa tanssiasi, se on Sinun oma äänesi ja sanasi - mene ja luo itse - mene ja työskentele itsesi kanssa ollessasi itsesi kanssa.

Meidän 18 vuotias poika oli äskettäin kuin irti maasta, hän oli lennossa. Hän ei ollut siellä, missä hän käveli ja oli, vain hän oli siellä, mihin aistit olivat vieneet hänet – sinne hetken, jota ei ollut vielä saapunut - pois sieltä paikasta missä hän oli. Hän käveli kaaoksessa ja etsi pysähdystä, että saavuta itsensä, itsensä sisällä - hän loi tämän hetken itselleen – hän teki risteyksessä kolarin. Auto on vapauden symboli. Sen kanssa voidaan ajaa paikasta toiseen. Sitä saa tehdä paremmaksi ja muuttaa sitä toiveidesi mukaan - luoda itsesi ulkopuolella itsesta. Tänään on auto hieman rikki, nyt on aika pysähtyä.

Poika pelkäsi sanoja, pelkäsi mitä minä äitinä sanon hänelle. Sanoin, ettei hän pääse aikaisemmin ratin taakse, ellei ole mennyt ja kävellyt maan päällä - on niittänyt pihan. Sanoin, ettei hän pääse aikaisemmin ratin taakse, ellei hän ole ottanut itsellesi hetken ja mennyt ja tanssinut - liikkunut ajassa ja itsessään – saapunut itsensä sisälle perille. Tanssinut oman tanssin, antanut itselleen mahdollisuuden astua omien tunteiteen sisälle ja niistä läpi kävellessä ulos. Ollut maan kanssa, itsensä kanssa ja luonut itse itsensä.


Marianne

15.09.2020.a