Yhden Maan ja Ilman lapset kutsuvat itseään eri nimillä ja luovat itselleen erinimisiä kattoja, jonka alle eri näkökulmista katsottuna pystyä ajamaan omaa linjaansa ja tehdä se sen saman yhden ja saman Maan ja Ilman puolesta, varten ja vuoksi. Jokaisen nimen takana on oletettavasti parempi sisältö kuin toisilla. Jokaisen tavoitteen sanotaan olevan jalompi ja kauniimpi kuin toisilla. Yhden ja saman Maan ja Ilman sisällä ovat erilaiset yhdet, joita vastassa ovat nuot toiset, jotka katsovat erilaiselta, koska uskovat ja näkevät eri tavalla - ja näin se on jokaiselta toiselta puolelta katsottuna.
Jos jonkun toisen nimi on hetkellä tärkeämpi, koska siihen kiinnitetään enemmän huomiota, silloin varjossa olevan nimen takana olevat eivät ole onnellisia, koska he eivät pääse sinne, missä muut ovat, koska ne toiset ovat siellä edessä - ovat ottaneet heidän paikkansa. Jotain on muutettava jossain, jotain on jossain tehtävä toisin, että parempi voittaisi, kauniimpi voisi loistaa ja oikeampi tavoite antaisi halutun. Tätä varten täytyy jonkun jossain pysähtyä. Tätä varten täytyy jokun jossain pysähtä.
Vaikea on löytää yhteistä lähtökohtaa eri nimille. Tahto on pakottaa joku muu muuttumaan, ja niin kiinnitetään huomiota siihen, mitä tämän toinen ei pitäisi enää tehdä, että kaikkien silmien alla, kaikkien yhteinen huomio voisi estää tämän toisen. Tämä on voimankäyttö, koska se, joka on kaikkien silmissä, niin sanottu paha, ei halua näyttää tai nähdä itseään sellaisena - hän etsii ja käyttää mahdollisuuksiaan astua sormella osoittajaille ja hävetettyn katsojaille vastaan. Tulee näkyvä ja näkymätön sota, koska niin kauan kuin jonkun henkilökohtaiset tunteet ovat vaarassa, joku, toisen puolen voittamalla, häviää. Tässä tilanteessa ei ole yhteistyötä eikä muutokset ole pysyviä.
Sodassa kaikki osapuolet ovat toiminnassa ja jotain tapahtuu koko ajan, mutta Maa ja Ilma liikkuvat yhtä paljon, kuin yhteillä on voimaa siirtää toisia eteenpäin tai taaksepäin. Se on kuin keinulla keinuminen. Kun keinu liikkuu käyttämällä voimaa yhdelle puolelle, se siirtyy toiselle puolelle laskeutuessaan. Kaikki osapuolet työskentelevät ahkerasti - keinu heiluu jatkuvasti edestakaisin. Keinulla keinujat eivät voi tulla alas, että kävellä maan päällä tiellä, joka veisi heidät todella eteenpäin.
Mitä vaikeampa työtä tehdään saadaksesi itsellesi haluamasi - pysäyttääksesi toisen liikkeen tai liikuttaaksesi toisen edestä - sitä kovemmin keinu heiluu. Jossain vaiheessa ihmisten on lopetettava itsensä heiluttaminen, mutta sitä ei voida silti tehdä, sillä tulossa keinusta alas ja seisomaan paikallaan merkitsisi luopumista ja toiset saisivat oman tahtonsa. Tällä tavalla keinu heilahtaa kasvavalla nopeudella ja lopulta se lentää akselin yli. Kuka vielä pystyy, se pitää kiinni, kenellä ei ole voima siihen, se kaatuu ja saavunut sekannuksessa on uuden polun alku tai pystyy nopeamini reagoiva pyydä huomio itsellesi.
Ihmiset tarvitsevat erilaisia nimiä, koska he kaikki tarvitsevat huomiota - „Älä katso minua niin, millaisena en halua nähdä itseäni, koska sitten katson itseäni niin ja sitten olen olemassa sellaisena. Katso minua niin, millaisena haluan nähdä itseni, sitten näen itseni sellaisena. Katso Minun Maailmaani - anna minulle oma huomiosi, niin minulla on se jonka kanssa todistaa, että minun Maailmani on oikea - se on olemassa, koska Sinä näet sen ja olet kanssani siinä. Jos en saa huomiota, ei ole olemassa sitä Maailmaa, jonka sisällä uskoin itseni olevan.”
Keskittyminen siihen, mitä ei voi muuttaa, on vihan kasvun paikka, koska muutos vaatii voimaa, koska jotenkin on pystyttävä estämään toisia, että saada ne muuttumaan. Mutta, miten saavuttaa Maan ja Ilman muutosta ilman komentoa muuttuaa ja kuinka luopua huomiosta omalle säteilevälle Minälle? Etsimmekö sitä, mitä ei voi muuttaa, tai miten löytää ratkaisu? Kuinka löytää yhteinen paikka, mistä mennä yhdessä yhteiselle tielle? Voisiko ratkaisu olla jatka vapaalla virtauksella, jossa ei rikota tai vaadita, vaan käytetään mahdollisuuksia ja tarvittaessa muutetaan näkökulmaa - ohjataan huomionsa radan luomiseen ja aloitetaan sen kulkemista? Miksi odottaa, sen parempaa ja oikeampaa, huomiseen asti, kun jo tänään jokaisella on mahdollisuus tehdä se, mitä voidaan tehdä jo tänään - ei kuulostavilla sanoilla ja kuvilla, vaan todella – tekemalla omia tekosia.
Marianne
30.09.2020.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti