LENTON LÄHETETTYJÄ TARINOITA

Marianne Umborg settimised - energeetiline päevaraamat

torstai 13. elokuuta 2020

Suljetut rajat ja syrjäytyneet ihmiset

 


Yksinäinen puu kasvaa avoimella kentällä. Siellä yksin seisoessaan hän on eri aikojen tuulissa kun ihmine, joka Minä Itse-na todistaa elävänsä elämänsä. Puu on yhtä vahva, kuin sitä on sen sydän ja juuret maassa. Puulla ei ole näkyviä seuralaisia tai tukea siellä kentällä. Hän ei ole kasvanut yhdessä eikä ole toisten kanssa. Puu on suuren Maailman sisällä, kaiken kanssa, mutta se on näkyvästi erikseen.

Lintu nokassaan tai tuuli omassa syleilyssä kantoivat siemenen mukanaan ja antoivat sen putota sinne paikkan. Ihmine ihmisten keskuudessa valitsi itse olla Minä Itse. Puu ei voi vaihtaa paikkaa tai siirtyä muualle - hän on ja pysyy siellä, missä hän on. Ihmine voi valita, miten ja millaisena hän elää elämänsä. Hän voi istua huoneessa, lukita itsensä pois maailmasta. Kävellä metsässä, vaella soilla ja vetää hatunsa silmiensä yli. Yrittää pysyä näkymättömänä, hiipiä hiljaa varjoissa. Piirrä rajat muiden ja itsesi eteen ja välille, että olla itselleen näkyvästi erillään.

Ihminen syntyy maan päälle ja kansan sisälle, vanhemmilleen ja naapureiden viereen - hän tulee ihmisten keskelle asumaan. Ihmisellä on yhdessä erilaisia nimiä – hän vastaanottaa kansakunnan valtiolta, syntymäpaikan kotimaastaan ja vanhemmiltaan oman nimen. Nimien mukaan käyvät ihmiset, joilla on sama nimi. Jos kaikilla on sama nimi, silloin he olisivat kuin yhdessä, koska he ovat saman nimen sisällä yhdessä. Mutta vaikka nimet ovat samoja sanoja, ihmiset eivät ole aina yhdessä - se tapahtuu, kun he eivät näe itseään toisessa.

Kun aikakausien tuuli puhaltaa ihmisen yhdestä paikasta toiseen, silloin siellä hän on tulokas, joka tuli. Tämä tulokas ei ole omaa, se on vieras, ja tämä tieto luo rajan ihmisten välille, missä yksi on sisällä ja toinen jätetään ulos. Rajat on ihmisten välillä ja edessä, niitä ei saa eikä ihmiset eivät halua ylittää. Säännöt kulkevat käsi kädessä rajojen kanssa, näkymättömiä ja näkyviä. Nämä näkymättömät rajat on kirjoitettu ajan ja paikan muistoina ihmismuistiksi ja niitä on kaikki vaikeimpia seurata ja vaikea noudattaa. Näiden rikkominen käy usein ilmi silloin, kun vaiheet on jo tehty. Nämä rajat jakaa ihmiset Minä-ksi ja Sinä-ksi - Sinä-t on vieras ja ulkona. Minä-t ovat omia ja heidän kanssa ollaan yhdessä. Nämä ihmisten ja nimien väliset rajat eivät noudata loogisia polkuja tai julkisia karttoja. Näillä rajoilla ihminen merkitsee itsensä, Minä-n rajat suuressa Maailmassa.

Ihmisellä, joka liittyy paikan nimeen, pitäisi olla mahdollisuus olla paikan kanssa yhdessä st samannimisen ja siellä asuvien ihmisten kanssa, mutta hän ei voi sulautua tai olla seurassa, jos nämä näkymättömän ajan rajat ovat edessä ja välillä. Maa ottaa tulokkaan vastaan ja hoitaa hänet. Halutessa olla ihmisten kanssa, mutta saamatta sitä, tulokas loukkaantuu ja luo omat rajansa ja rakentaa seiniä, jonka sisällä asuu Minä Itse-na.

Omien rajojensa sisällä, hän on ulkona ns eikenenkään maassa, mutta hänen asuinpaikassa on historia, jonka sisällä on siellä ollut ihmisten tarinoita. Ne siellä eivät ole tulokkaan alku. Hän on tullut ja astunut taloon, hän on ottanut sen itselleeni. Mutta ihmisten muistoissa on aikoja, jolloin muut asuivat ja olivat vielä siellä. Vaikka tulokas ei ottanut mitään keneltäkään ja hän on siellä, missä hänellä on oikeus olla, ihmiset katsovat häntä tunkeilijana – tämä Maa, mikä oli heidän, koska siellä asui yksi Minä, on nyt otettu pois, koska siellä asuu Sinä.

Kohteliaisuutta on opetettu kotona ja koulussa, hankittu kasvun kautta, mutta nämä ovat hyviä ulkoisia tapoja - se ei ole ihmisen sydän. Ihminen ei tarvitse Sinä-ja, hän tarvitsee toisen itsensä tunteakseen olonsa turvalliseksi. Ihmisen Maailma on kokonainen ja säilynyt, kun siellä jatku tarina ajasta, jonka sisällä hän on tuntenut olevansa kotona. Ihminen ei voi enää olla se kuka hän oli, jos hänellä ei enää ole sitä, mitä hänellä oli - hänen elämänsä ja aikansa löytävät paikan muistojen hyllyltä.

Tulokkaalla ei ole yhteyttä alkuun, koska hän ei ollut silloin, kun oli ... ja tehtiin ... . Hän voisi tulla ja voi olla jonkun muun sijasta, jota ei enää ole. Vaikka ihmine tietää, että lähtevä lähti itse, hänellä on tunne, että tulokas on ottanut poistuneen paikan, ja siksi yksi Minä ei voi enää palata. Ihmisen sisällä on katkeraa kipua, kun hän tajuaa, että hän ei saa takaisin sitä, mitä hänellä ei enää ole. Ihminen ei voi tuoda takaisin aikaansa, joka hänellä on ollut. Ihmisen muistot sisältävät sen, mikä oli ja se ei sulaudu tulokkaan kanssa, vain asettaa rajat ihmisten ja ajan välille ja, jos paikalle jäävät jäljelle nämä Sinä-t, jotka ovat oppinut olemaan ulkopuolella ja erillään, niin he ovat etelleen erillään nimestä ja paikasta. Tulokkaiden aikamuistissa on tieto siitä, että heitä ei otettu Minä-ina vastaan eikä liidetty aikaan ja paikkaan. Heille annettiin avaimet ostettuihin taloihin ja sanottiin Tervetuloa!, mutta ajan sydäntä ei avattu - heidän paikka muistoissa on ajan toisella puolella - oli ennen ja on nyt.

Muistojenajassa pysyvät ihmiset olisivat ikään kuin elossa, asumassa samaan aikaan samassa paikassa. Mennyt Minä-en talot ovat kuin nukketaloja, jotka heräävät eloon pelaajien käsissä. Muistojen kanssa pelaajat liikuttavat ajan tarinaa ja vetämällä verhot eteen, jättävät he Sinä-t, kuin vieraat, niiden taakse - pois heidän elämästään ja paikasta liittyvistä muistoista.



Jos ihmine on olemassa, niin hän on linkki, joka välittää menneisyyden - hän on ajankohtainen yhteys, yhteys menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Kun ihmine antaa eteenpäin, sitten se, joka on läsnä, ottaa ja hoitaa, että jonain päivänä itse siirtää sen eteenpäin - joten aikaa jatkuu, kun ihmiset ovat olemassa. Ihmisella on antaa, koska hän on syntynyt ja elänyt - hänessä ja hänellä on muistoja itsestään ja menneistä ajoista. Jos ihmine ei jaa eteenpäin, linkki katkeaa, koska sitä, mitä ei ole siirretty eteenpäin, ei voida hoitaa tai siirtää eteenpäin. Se on elävien ihmisten velvollisuus ja vastuu - Minä annan oman ajan ja menneisyyten tälle, kuka on olemassa.


Marianne

13.08.2020.a



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti