Meillä kaikilla on kyky tehdä omat valintamme

 

Älä ole hiljaa, älä jää yksin - hae apua. Tämä opetus annetaan lapselle ja ihmiselle, jotta he tietävät, mitä tehdä, kun he kohtaavat kiusaamisen. Hyvin yksinkertaisia ja selkeitä sanoja, mutta tämän ratkaisun toteuttaminen ja selviytyminen siitä, omana itsenäsi, on vaikeaa - se vaatii erittäin vahvaa henkilöä, todellista tahtoa ja todellista tukea, koska tiedon vastaanottavat ihmiset valitsevat, kiusaamisesta ilmoittaneen ihmisen kohdallaan, minne he ohjaavat huomionsa - joko minne tieto osoittaa tai sen ihmiseen henkilökohtaisesti, jotka ilmaise oman tiedon/avunpyyntöön. Vasta sitten käy selväksi, mikä tie valitaan ja minkälainen tavoite tai jonkan aloitetaan ratkaisemaan.

Ei kovin moni tartu tilaisuuteen seisoa kiusaamiseen liittyvän ympäristössä, kiusaamiseen liittyvien ihmisten edessä - on tosi vaikea olla yksin ja sanoa, että kiusaaminen on jatkunut vuosia ja sitä pidetään normaalina, koska sillä ei enää ymmärretä erottaa kiusaamista ja kunnioitusta ja yhdessäolemisen arvostamista. On vaikea olla kaikkien edessä ja sanoa, että samat ihmiset ovat itse toteuttaneet kiusaamista tai suostuneet siihen. On vaikea sanoa - jotkut teistä ovat osoittanut minulle, että en ole teidän vertaisesi eikä samanarvoinen siellä, missä oikeasti sitä olen.

Minä tein sen – valitsin tilaisuuden puhua siitä, mitä tiedän. Kun olin tehnyt sen, jäin yksin - sanojen kuulijat lähtivät, eikä kukaan heistä valinnut näyttä tukea ja ymmärrystä. Ikään, kuin mitään ei olisi tapahtunut - yksi ihmine vain pysäytti niiden aikansa hetkeksi - he olivat paikalla, kun tapahtui ja sitten jatkoivat sieltä, mihin olivat jääneet.

Tunsin hämmennyksen huminaa sisälläni - sanani virtasivat edelleen sisälläni - puolustin itseäni, todistin sanojeni totuuden ja tiedon, että reagoida on välttämätöntä - se on MEILLE kaikille tärkeää. Tunteiden myrsky merkitsi sitä, että olin tarvinnut todellista huomiota ja kokemusta, minun vieressäni seisovasta toisesta, nähdäkseni, etten ollut yksin - että oli joku muukin, joka oli kokenut ja välittä - mutta sellaisena kuin olin, sellaisena myös jäin - olin yksin.

Minulla on todellisia kokemuksia siitä, millaista on olla lapsi, jota kiusataan - olen kokenut fyysistä ja henkistä väkivaltaa - lyömistä, nimittelyä, huomiotta jättämistä, vähättelyä - itseäni liittyvissä ympäristöissä, myös kotona - ikätovereiden, mutta myös aikuisten toimesta. Olen itsekin ollut kiusaaja. En saanut apua, en saanut tukea - mitä tapahtui, sitä ei kerrottu, sitä ei kerrottu sellaisenaan, sitä sanottiin itse aiheuttamiseksi ja todistettiin, että minulla oli vaatteita, ruokaa ja suojaa - minä oli kiittämätön, jos en arvostanut sitä, mitä minulle tehtiin. Se ei lopettanut kiusaamista tai nimennyt sitä uudelleen - molemmat puolet olivat olemassa. Todellisuuteni on, että olin yksin aiheeni kanssa - se oli elämäni.

Lapsiani on kiusattu - olen seisonut heidän rinnallaan ja tukenut tarvittaessa, silloin ja siellä, missä se oli mahdollista - en ole ollut hiljaa tai mukava - olen selvinnyt saamastani huomiosta. Täytyy rehellisesti myöntää, että olen itse, äidin velvollisuuksia täyttävänä äitinä, aiheuttanut lapsilleni lisää epäoikeudenmukaisia kokemuksia – ei olisi halunnut, mutta se tapahtui, kun puhuin kiusaamisesta.

Kiusaamisesta tiedon jakamisella on ollut seurauksia - tavalla tai toisella lasta on rangaistu, enkä ole ollut hänen luonaan, sillä hetkellä, ottamassa vastuuta teoistani tai kantamassa seurauksia tasa-arvoisemmin kuin lapsi - toinen aikuinen, koulun henkilökunta, ikätoverit - heidän käyttämänsä, kiusaamisen torjunta ratkaisut ja siihen kiinnitetty huomio, ei ole ollut hyvä kokea. Toinen aikuinen ei ole tukenut lasta - hän on ratkaissut lasta, kun ongelma ja hänen ikätoverinsa ovat opettaneet häntä olemaan hiljaa - emme puhu siitä mitä teemme - jos haluat olla ME, olet hiljaa siitä.

Kokemukseni perusteella voin sanoa, että jos kiusaamisen ilmoittamisesta on kulunut kuukausi tai enemmän, vuosi tai enemmän - mutta samat opiskelijat ovat edelleen kiusaajia ja samat opiskelijat kiusaajia, niin tämä on todiste siitä, että aiemmat ratkaisut eivät ole toimineet. Mutta aika ei ole mennyt turhaan - lapset/ihmiset ovat kehittäneet taitojaan - kiusaaminen on muuttunut - sitä tehdään piilossa ja myös sallitun toiminnan puitteissa - se on näkyvissä, mutta naamioituna joksikin arkipäiväiseksi ja rajalliseksi.

Kiusaamisen käsittelyssä pelkkä valvonta ja tiukat säännöt eivät ole ratkaisu ongelman ratkaisemiseen, koska lapsi/ihminen jatkaa sitä, mitä hän tarvitsee sen ongelman, ratkaistakseen ja ilmaistakseen, mikä on hänen sisällään ja hänen edessään. Hän jatkaa, kunnes ei vieläkään ymmärrä, miksi hän sitä tarvitsee, eikä muuta toimivaa ja kätevää ratkaisua ole. Hänen on selviydyttävä siellä, missä hän on yksin - tämä on hänen todellisuutensa.

Sillä hetkellä, kun kerroin lapselleni, joka kiusasi, koska häntä kiusattiin ja joka toivoi, sillä tavoilla, välittävänsä syrjäytymisen hänelle tärkeästä porukasta - että kaikki fyysinen ja henkinen väkivalta on kiellettyä - näin hänen maailmansa romahtavan - minä, hänen äitinsä, kielsin hänelle tarvittava itse puolustusmekanismi - hänellä ei ollut muuta ratkaisua - hän ei tiennyt mitä tehdä ja miten selviytyä - hänen aivonsa olivat oikosulussa - hän tunsi mieletöntä pelkoa eikä ollut valmis keskustelemaan ja purkamaan tarinaansa. Tavallaan hänen elämänsä oli sillä hetkellä ohi - hän koki menetyksen. Hänen täytyi löytää uusi ratkaisu, mutta hän ei tiennyt mitä, miten tai toimiiko se.

Kiusaaminen perustuu huomioimiseen ja sen tarpeeseen. Kiusaaminen osoittaa, että et ole tasa-arvoinen muiden kanssa etkä ole arvokas sinänsä. Ihminen on vähemmän ja väärässä verrattuna muihin. Ollakseen, turvallisesti, yhdessä muiden kanssa, kiusatun/kiusaamista välttelevän tulee valita itselleen tietty rooli ja ilmaista itseään sellaisena - tämä tarkoittaa, että hänen on myös tehtävä sitä, mitä ja olemaan sellainen, minkälainen hän ei ole, miten hän itse ei valitsisi ja se tarkoittaa, että hänellä täytyy piilottaa/ pyyhkiä itsensä pois - hänen täytyy olla sopiva ja oikea niille, jotka kokevat ja katsovat hänet - hän koke sen kiusaamisena, koska pitää sitä pakotettuna.

Kiusaaminen tarkoittaa sitä, että se, pakotettu tai tarpeellinen oleminen eli rooli, ei arvosta ihmistä, vaan vähentää häntä - se ei auta häntä kasvamaan paremmaksi, vaan näyttää hänet vähempänä ja epätasa-arvoisena - se vie vapauden ja rohkeuksen olla oma itsensä - ihmisessä on pelko olla väärässä. Pelon perusteella hän valitsee "mielenkiintoisia" ratkaisuja ja käyttää niitä - tämä luo pohjan tarpeille - jatkuvalle puutteelle turvallisuudelle, rohkeudelle, oikeudelle olla oma itsensä, arvon vahvistukselle - tämä on konkreetisiltä ja näkyvältä ilmaistut huomion tarve, joka vääristyy ajassa - siitä tulee yleinen huomion tarve.

Nostamalla käteni tapaamisen päätyttyä ja puhumalla, täynnä tunteita ja ahdistusta, hieman hämmentyneenä ja liiallisilla suomenkielisillä virheillä, rehellisesti siitä, mitä tiesin kiusaamisesta ja miten se oli vaikuttanut lähiympäristössä ja myös minuun ja ilmoitin avun tarpeesta - olin ottanut itselleni hullun askeleen - minun eri ajat olivat kanssani - olin kiusaamista kokenut ihminen, joka sanoi - kiusaaminen ei ole hyväksyttävää.

Ei ole minun vallassani muuttaa sitä, mitä ei ole valittu muutettavaksi – kiusaamisen todellisia syitä. Mutta minulla oli ja minulla on mahdollisuus tuoda tietoni julkisuuteen - minulla oli ja on mahdollisuus näyttää esimerkkiä lapsilleni - tiedon, että on erittäin tärkeää puhua siitä, mikä on itselleni tärkeää. Minä itse, joka olin pelännyt koko puhumisen ajan ja myös nyt tunnen pelkoa siitä, että minut vaiennetaan tai, että ei saa sanoa tai, et minua ei kuunnella, olin/olen ilmoittanut itselleni - en ole hiljaa enkä pelkää muiden huomiota tai huomiotta jättämistä tai vähentämistä tai hiljaisuutta - tiedän arvoni - kukaan muu ei voi antaa sitä minulle tai ottaa sitä minulta. Mikään rooli ei ole niin arvokas, että suostuisin vähättelemään itseäsi.

Kiusaaminen ei ole kadonnut, sillä nykypäivän ratkaisu opettaa ihmisiä vaihtamaan ihoaan ja valehtelemaan - teot, sanat, itsetunto ja ulkoiset kasvot eivät täsmää - suora kokemus osoittaa, että kiusaamisesta vaikeneminen/ sen vähentäminen on parempi ratkaisu - muussa tapauksessa väärä ja hylkäävä huomio ja välttäminen on taattu. Huonon tunnehygienian ja itsetunnon kanssa kamppailevat eivät pysty selviytymään heihin suoraan vaikuttavasta tiedosta - kiusaaminen ei korista ketään eikä takaa tarvittavaa huomiota - ihminen ei valitse sitä, mikä saa hänet näyttämään muita vähemmän.

Jos ihminen ei ole, ihmisten maailmassa, oikeassa roolissa, niin häntä saa ja on mahdollinen kiusata – niin se on. Ihmiset ja ympäristö päättävät ja näyttävät etukäteen, mitkä ovat oikeat roolit - kotona, ulkona, koulussa, töissä, kylässä, kaupungissa, maalla, maailmassa. On ihmisen henkilökohtainen onnettomuus ja tragedia, jos hän ei saa roolia, joka vapauttaa hänet kiusaamisesta tai hän ei itse osaa/ ei valitse/ ei halua luoda itseään sellaiseksi - se voi onnistua vaihtamalla porukka tai ympäristöä, muuttuneessa maailmassa tai seuraavassa elämässä – mutta ihmisellä täytyy selviytyä siellä, missä hänen todellisuus tapahtuu

Suurin rohkeus ja vapaus on elää aidona ja rehellisenä itsenä - puhua tärkeästä - puhua siitä, mitä voidaan muuttaa. Ymmärtääkseen sen, mitä on muutettava, on otettava vastuu ja puhuttava siitä ja kuunnellaan mitä, miksi ja miten on tehty. Hiljaisuus ei mitätöi tai tee hyväksi sitä, mitä on tehty ja todellisuudessa ei ole ollut hyvää.

Marianne

13.09.2024.a

Pieni on usein isompi, kuin iso sitä on

 

Perniönseudun Lehti n7, 16.2.2023 - teksti ilman toimittajan saksia

https://pernionseudunlehti.fi/pieni-on-usein-isompi-kuin-iso-sita-on

Muutama vuosi sitten muutimme tälle puolelle merta. Yksi ensimmäisistä asioista, joita meidän piti tehdä, oli tilata sanomalehti postilaatikkoon. Olen tottunut jo pienestä asti, että postilaatikko ei odota minua tyhjänä - kohtaan sen, mitä minulle lähetetään, enkä tunne itseäni yksinäiseksi. En lähetä itselleni kortteja tai kirjeitä, kuin yksi lastenkirjan hahmo, vaan tilan sanomalehtiä.

Valitsimme paikallislehden, että pysyy ajan tasalla siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Iso päivälehti olisi ollut liian iso - kyllä siihen mahtuu enemmän ja se ilmestyy useammin, mutta sinne laitetaan liian paljon sitä, mitä tapahtuu kaukana tai saa nähdä ja kuulla myös muualla.

Olen kasvanut kotimaani median sisällä - tottunut tuttuihin. Postilaatikosta otettu uusi sanomalehti tuntui aluksi oudolta - oli sivuja, oli sanoja, oli kuvia, mutta se ei ollut sitä - jotain tärkeää puuttui. Sivut olivat täynnä tekstiä, mutta usein ne eivät koskettaneet, koska yhteen, nelisivuiseen sanomalehteen, piti mahtua useiden kuntien tarinat ja tiedot. Haettiin tasapainoa eri sidosryhmien välillä - jokaiselle jotakin – niin paljon kuin mahtui.

Ajan myötä sanomalehden saapumiseen ei liittynyt enää jännitystä, eikä sivun kääntäminen ollut miellyttävä löytömatka. Tottumuksesta jatkoimme kuitenkin tilaamista, sillä paperi kelpasi tulen tekoon ja sitä voitiin käyttää apuvälineenä maalauksessa tai tapetoinnissa. Kun kerta toisensa jälkeen sanat ja kuvat, jotka eivät koskettaneet, tuijottivat minua takaisin, olin valmis sanomaan ei - mutta päätöstä viivästytti tieto, että sitten joutuisin kohtaamaan tyhjän postilaatikon.

Muutimme muutama kuukausi sitten asuinpaikkaamme ja valitsimme, muuttuneen osoitteen lisäksi, myös uuden sanomalehden postilaatikon. Ihan kuin olisin tullut kotiin - torstai on nyt odotettu päivä, sillä jo aikaisin aamulla postilaatikkoon laitetaan ihmisille tarkoitettu sanomalehti - saan osan ja olen osa. Perniönseudun Lehti - puhuu minulle ja koskettaa minua - koen, että tämä sanomalehti on tarkoitettu minulle, koska asun täällä ja kuljen samoja polkuja ja sovin samojen rivien väliin.

Kuitenkin on jo kaikki sanomalehdet kirjoitettu jollekin. Mutta, mitä kattavampi sanomalehden tulee olla, sitä näkyvämpiä siinä olevien tarinoiden ja kuvien tulee olla. Sitäkin enemmän näiden sivujen väliltä löytyy sitä, mikä myy - paljon väriä ja suuria tunteita. Mutta se, mikä on kirjoitettu ja maalattu sanoilla suureksi, ei aina tarkoita arvoa - sydämen koskettamista sydämellä. Sellaiset sanomalehdet valitaan kurkistamaan siihen, missä ei voi olla osallinen tai katsomaan sivusta, jotta oma elämäntilanne unohtuisi. Tällaisen sanomalehden avulla huoneeseen tulevat ne tärkeät ja kuuluisat ihmiset, joista puhutaan kaikkialla - halutessa, jokainen tietää ja näkee heidän elämänsä pienimmätkin yksityiskohdat.

Tarinat ihmisistä, jotka elävät elämänsä jatkuvassa valokeilassa, eivät tarkoita, että tunteisiimme ja tietäisimme niitä ihmisiä todella - emme tapaa heitä, koska he elävät elämänsä jossain muualla. Ja jos he eivät tarvitse sitä huomiota, joka myy, he eivät halua, että heitä katsotaan ja heistä puhutaan. Silloin he haluavat rauhaa ja oikeutta itselleen - sellaiselle itselle, jota ei tunneta tai tiedetä.

Selannut kiiltävän ja syntisen paperimaailman läpi, astumme ulos ovistamme ja tapaamme heidät, jotka todella asuvat vieressämme. Tapaamme, koska olemme osa tätä maailmaa, jota voi koskettaa kädellä ja nähdä omin silmin. Perniönseudun Lehti jakaa tarinoita täynnä aitoa arkea. Joka torstai ilmestyvä sanomalehti kirjoittaa seudun ihmisten elämästä ja olemisesta sellaisena, kuin se on ja tapahtuu. Ei lisätä värejä tai käännetään kulmia, myydäkseen paremmin, ihmisiä arvostetaan sellaisena kuin he ovat. Tästä syystä olen onnellinen ja kiitollinen, että olen löytänyt, postilaatikosta, maailman, joka on paljon arvokampi ja isompi, kuin se suuri, joka jää kodin rajojen ulkopuolelle.

Marianne 

16.02.2023.a

Menneisyyden jälkiä

 

Jos näet, kuulet tai koet jotain tai jotakuta ja reagoit sitä vastaan, koska se mikä oli tai on, on jollain tavalla väärin - niin pysähdy ja kysy itseltäsi, onko se, mikä oli tai on väärin, hengenvaarallista. 

Päätös - väärä - laukaisee itsepuolustusreaktion. Väärä tarkoitta, että täytyy löydä ratkaisu, mitten paeta tai selvitytyä. Myös toisten ihmisten tai maailman pelastaminen eli asioiden järjestykseen laittaminen on itse asiassa itsesi pelastaminen. Myös itsensä ja maailman kontrolli on ollut selvitytymisen kannalta välttämätöntä toimintaa. Kerran - jossain, se oli välttämätöntä, mutta nykyään tämä päätös on usein ylivoimainen ja liiallinene - teet liikaa itsellesi ja muille ja elät itse oma elämääsi vaikeaksi.

Siksi, jos joku tai jokin on tai tekee jotain sinun mielestäsi väärin ja Sinusta tuntuu, että Sinun TÄYTYY tehdä jotain sen muuttamiseksi - katso sitä, mikä tai kuka on väärä ja kysy itseltäsi - Onko se minulle hengenvaarallinen? Tarkoittaako tämän tai tuon olemassaolo tällä tavalla vaaraa minulle? 

Kun vastaat rehellisesti, huomaat, että melko usein Sinun ei todellakaan tarvitse reagoida tavalliseen tapaan tai ollenkaan - ei tarvitse kiirehtiä tekemään jotain eikä vastaamaan millään tavalla - TÄYTYY olemaan. Maailma ei lopu tähän paikkaan, eikä Sinulle tapahdu mitään, kun se mikä on, on olemassa sellaisena, kuin se on. Toki voi olla seurauksia, jotka koskevat myös Sinua, mutta usein ne eivät tarkoita sitä, että Sinun elämäsi olisi vaarassa.

Vastaus kysymykseen auttaa muuttamaan näkökulmaa - heräät - näet ja tunnet, että olit ylireagoiva. Ahdistus laantuu ja pakko katoaa, koska ei ollut eikä ole tarvetta muuttaa tai poistaa "väärää" - elämäsi ei ole eikä ollut vaarassa. Suoritit itsellesi antamaasi tehtävää - se oli tiedostamatonta käskyä, joka aktivoitui omasta ajastaan peräisin olevasta jäljestä - traumaattinen muisto.

Marianne

15.02.2023.a

Vuorottelevat numerot

Ikä on numero, mutta siitä ei pitäisi tehdä numero. Ihmisen ikä on hänen kokemustensa matka. Elämässäsi eläminen on tärkeää 🎂😊✨ 

Marianne

10.09.2022.a

Please

 

The expression and solution of faith is war.

People who believe in their faith are fighting for the right and against the wrong.

Please -

wake up from your faith,

when with one's faith

you carrying anger within yourself,

when with one's faith

you see enemies inside the world.

Please, wake up,

if you feel the need

that which is wrong

must be crushed

and who is wrong

must be killed.

Please,

wake up from your faith -

open your heart - listen, look and feel with your heart.

Marianne

01.03.2022.a

Antakaa minulle Maailma

 

Ihmisten teot, joiden tarkoituksena on muuttaa Maailmaa, ovat yritys auttaa itseään.

Marianne

28.01.2022.a

Ajan tarinan jäljissä

 

Luomisen ilosta ja halusta laittaa itsesi koetuksiin, aloitin TikTok -issa puuhamista eli julkaisema tarinoita videoiden muodossa.

 https://www.tiktok.com/@mariannearkeum/video/7057449934433438981?is_from_webapp=1&sender_device=pc&web_id7056021535606408710

Marianne

26.01.2022.a

Minä olen olemassa - este tai vapaus

 

Ihmistä estää, näkemästä valinnanvapautta, itsensä kokeminen - Minä olen olemassa. Ihmisen valinnanvapaus on tiedossa – Minä olen olemassa.

Marianne

25.01.2022.a

Seurausten maut

 

Ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja, on vain erilaisia ratkaisuja. Vasta jälkeenpäin, kokeessaan seurauksia, ihminen arvioi itsensä sen mukaan, tuntuivatpa ne huonoilta tai hyviltä kokea.

Marianne

22.01.2022.a

Olemassa oleva

 

On olemassa se, mitä on olemassa, mutta ihminen elää, toimii ja reagoi ikään, kuin olisi olemassa myös kaikki se, mitä ei enää ole tai ei ole vielä ja kaikki se, mitä hän osa kuvitella.

Marianne

20.01.2022.a

Huumori pitää terveenä

 

Marianne

19.01.2022.a

Smetanakakulla maustetut sunnuntai

50 g voita

4 munaa

2 dl sokeria

500 g smetanaa

2,5 dl maissijauhoja (vehnäjauhoja)

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3 ruokalusikallista kaakaota

Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa munat sokerin kanssa valkoiseksi vaahdoksi. Lisä vaahdon joukkoon smetana ja sitten haalea voi. Lisää seokseen hyvin sekoitetut jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Jaa taikina puoliksi tai 1/3 ja 2/3. Lisää kaakao toiselle puolelle tai 1/3 taikinalle. Voitele sopiva uunivuoka voilla ja nosta sitten yksi kauhallinen yhdestä taikinan puolesta vuoan keskelle. Laita eri seokset vuorotellen, päällekkäin, muotin keskelle. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja paista 35 minuuttia. Kypsennysaika voi vaihdella uunin ominaisuuksien mukaan.

Vaikka Internetistä löytynyt resepti suositteli maissijauhojen käyttöä, soveltui myös vehnäjauho sen puutteen vuoksi. Maissijauhoilla tulos olisi varmasti ollut aurinkoisempi. Kun lisäsin kaakaon, sen taikinan osan koostumus muuttui jostain syystä ja vaikka nostin taikinoita kerroksittain ja ympyrät näkyvät päällä, niin 2/3 alaosasta tuli tasaisesti ruskea. Laskin määriä 1,5 kertaa ja käytin 28 cm muotoa. Kakku kypsyi kuohkeaksi, mutta vajosi jäähtyessään. Lisäämällä määriä pidennin paistoaikaa lähes tuntiin.

Kakku maistui perheelle - pehmeä ja miellyttävä.

Marianne

16.01.2022.a 

Kansalaisella on velvollisuus valita

 

Tähän päivään asti olen ollut velvollisuudentuntoinen kansalainen ja aina käynyt äänestämässä. Olen tehnyt sitä sekä Virossa että Suomessa. Uudet vaalit ovat edessä, mutta tänään tein päätöksen, että en äänestä näissä vaaleissa. Miksi?

Kun olin pieni tyttö, tykkäsin käydä vaaleissa äitini kanssa. Se päivä oli erityinen ja juhlava, koska sillä oli puhtaasti pragmaattinen merkitys - vaalipäivä merkitsi hyvää saamista - nakit, rahkapatukat, säilykeruokaa, kirjoja, appelsiineja ja ym. Lapsia lasketti myös, koska hyvä jaettiin sielujen mukaan.

Tuolloin, Viron sosialistinen nevostotasavallassa ehkä suuressa ja ystävällisessä Neuvostoliitossa, ei ollut isossa mittakaavassa eroa, kenelle äiti antoi äänensä - se meni puolueelle - se oli yksi ja ainoa. Tietysti sait näyttämölle valitut henkilökohtaisten etujen ja vastuun osalliseksi, mutta se oli heidän työnsä ja osallistumisestaan maksettu korvaus. Kaikkialla jaettiin tietoa, että puolue tietää, kehittää, kasvattaa, opettaa jne - ihmisen päätöksistä eikä vapauksista ei ollut puhetta, koska ihminen ei olllut luotettava - hän voisi ja olikin virheellinen. Aika on vierähtänyt mereen, maa on vaihtunut kodin alla ja ihmisillä on enemmän oikeuksia ilmaista julkisesti omia mielipiteitään ja näkemyksiään, mutta tänäänkin, jos menisin oman ääntä antamaan, se menisi puolueen omistukseen.

Usein poliittisten puolueiden on vaikea päästä yhteisymmärrykseen ja sopia, koska näkökulmat, nimistä ja periaatteista lähtien, ovat tarkoituksella erilaisia, mutta yhdestä asiasta vallitsee tänään vahva yksimielisyys - tulevat alueen vaalit ovat tärkeitä kaikille - valtiolle, kunnille ja kansalle. Varmasti jokainen valinta on jollain tavalla tärkeä, koska se on yhteinen päätös. Minulla on ääni ja ollessa osa, haluan myös päättää, mutta... .

Kansalaisena tiedän, että jokainen ääni on tärkeä ja jokaisen panos on oleellinen, mutta valinnan tekeminen tarkoittaisi jonkun suosimista ja hänen pitämistä parempana. Se tarkoittaa ääneni antamista henkilölle, jonka tekoja ja toimintaan arvostan ja jonka tuloksia haluan nähdä ja kokea tulevaisuudessa. Se on järkevä ja kestävä idea – tukea ihmistä, mutta tähän on piilotettu yksi - mutta - en tiedä yhtään ehdolla olevan, poliittisen uran valinnut ihmisen, minkäänlaista ihmiskasvoista poliittista tekoa. Miten et tiedä?

Tule äänestämään! - Painettujen kasvojen ja sanojen iso määrä pitäisi tehdä valinnasta helppoa, mutta ne eivät todellakaan tee sitä. Jälleen kerranon on julkiseilla paikoilla, juuri ehdolla olleista poliitikoista, kuvia, ja tie löydävät meidän postilaatikkoon värikkäät paraatikuvat ja sivut, joissa on kaikenlaisia mielenkiintoisia lausuntoja ja lupauksia jakavia sanoja. Pahoittelut, mutta tämä on poliittinen maailma, joka elää ja toimitta jossain muualla, ei siellä, missä minä olen. Kyllä, on totta, että koen erilaisten valintojen seurauksia, mutta nämä eivät ole ihmiskasvoiset vaan poliittisia seurauksia.

Kävellen Internetin avaruudessa, katson televiso ja koen isossa Maailmassa, kuinka poliitikot ja niin sanotut tavalliset ihmiset elävät eri laatikoissa. Poliitikot ovat niitä, jotka keskenään ollessaan riitelevät, kehuvat itseään ja maalaavat toisia epäilyksen tai epäonnistumisen vivahteella - itsensä erilainen näyttäminen on velvollisuus ja välttämättömyys. Poliitikkona oleminen on valinnan tehneen ihmisen roolia ja poliittinen maisema yksi iso näyttämö, jonne ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa - äänensä antaneet ihmiset seisovat tämän näyttämön edessä, katsovat poliittisia taisteluita ja maksavat omista taskusta kiinni, niin sanottuja yhteistyösopimuksien, seurausten laskut.

Tavallisena ihmisenä kuljen omia polkuja pitkin, mutta velvollisuudentunteesta haluaisin tehdä valintani - antaa ääneni hyvän tai paremman elämän puolesta, mikä tarjoa tarpeellista tukea ja mahdollisuuksia kaikille. Haluan ottaa vastuun kodinpaikan hoitamisesta ja palvelujen saatavuudesta, mutta en halua valita sanoja, koska niitä voidaan vaihtaa, muuttaa, värittää, poistaa ja unohtaa. Koska en kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen, en käy poliittisilla näyttämöillä tai kulissien takana, enkä siksi tapaa poliitikon roolissa olevia. Ihmisten laatikoissa poliitikko ei pelaa poliitikkona, ja jos en tunne tai tiedä häntä ihmisenä, minulle ei ole jo oikeasti väliä, kenen nimen taakse vetää ristiä, joten ei ole mitään järkeä tuhlata kynää tai viettää, itseäni ja vaalilautakunnan, aikaa.

Poliittinen ura on ihmisen oma valinta ja työ. Saadakseen työhön hänen on läpäistävä kokeet, tehdä testejä ja osallistuttava haastatteluihin - jos hän onnistuu ja sopii, paikka on hänen ja sen kanssa tule työhön liittyvät vastuut ja hänen panoksestaan saamansa palkka. Tiettyyn työhön palkattu henkilö on vastuussa työnantajaan edessä. Poliitikko on se, kuka tarvitse äänestäjää, koska jokainen annettu ääni nostaa hänet, paremmuusjärjestyksessä, korkeammalle. Vaikka kunta, valtio tai puolue maksaa poliitikolle palkkaa, hänen todellinen työnantajansa on äänestäjä.

En halua äänestää vain siksi, että poliitikko on olemassa. Vaikka vaihtoehtoja on monta, koska ihmisiä on enemmän kuin voittajaien paikkoja, haluan äänestää sen ihmisen puolesta, joka olisi myös minun ääneni, mutta poliitikko ottaa antaman äänen kun yhden numeron ja se ei ole enää minun ääneni - siitä tulee yksi poliittisen puolueen ääni, jonka vastassa on toiset, omalle ääniä keränneet puolueet.

Äänensä avulla huipulle nousseet poliitikot ovat puolueiden äänen kantajia ja päätösten toteuttajia. Se, mitä poliittisella näyttämöllä valitaan tehtäväksi ja päätetään, on poliittista valtataistelua - oman tahdon toteuttamista omien päämääriensä vuoksi. Poliitikko ei puhu ihmisen kanssa vaan äänestäjälle. Poliitikko ei vastaa äänestäjän kysymykseen ihmisenä, vaan puolueena, ja vaikka hänen sanojensa mukaan kaikki puolueet työskentelevät jokaiselle, rivien välistä voi lukea - Teemme omamme puolesta.

Juuri täältä kasvaa tahto valita Ihminen, ei kirkkain poliitikko tai lupaavin poliittinen alusta, koska puolue on keinotekoisesti luotu ero päästäkseen valtaan - tehtävänä jatkaa valittua suuntaa ja puolustaa alustaansa eli poliittisia uskomuksia. Poliitikko ei voi vastata ihmisenä, koska hän on poliittisessa roolissaan puolueen työkalu, jolla on puolueen periaatteet ja suunta - hän myy puolueensa ja mainostaa sitä itsensä kanssa. Poliittinen mainonta on maailmankatsomuksen myyntiä - valitut sanojen ja ajatusten yritys koskettaa tunteita, että herätä fiiliksiä. Monipuoliset mainoskasvot ovat yritys tavoittaa mahdollisimman monta eri yleisöä.

Poliitikko vaihtaa itsesi, eläessään henkilökohtaista elämäänsä, ihmiseksi, eikä sen aikana se pitäisi vaikuta äänestäjiin, mitä hän todella ajattelee tai haluaa ihmisenä tai millaisena valitse olla omalla vapaa-ajalla. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että poliitikon inhimillisestä puolesta tulee kritiikiksi, esteeksi tai menestykseksi. Poliitikko jättää usein jälkensä sillä, kuinka väärä tai oikea hän, ollessaan poliitikon, ihmisenä on. Tämän mukaan hän saa tunnustusta tai hänen voidaan rangaista, koska juuri henkilökohtaiset - inhimilliset toimintat - ovat ne, jotka lisäävät tai vähentävät puolueen kannatusta ja voivat olla jopa hallituksen vaihton syy. On myös mahdollista, että lopuksi, vääristä ihmisteoista, puolue vaihtaa poliitikkon toiseen vastaan tai heittää pois riveistään

Poliittiseen puolueeseen kuuluminen on mahdollisuus tulla yhteisten resurssien käyttäjäksi. Se on laatikko, jonne kuuluminen tuo huomion ja mahdollisuuden, käyttämällä enemmän, luoda enemmän, kuin ihminen yksin voi omistamalla omia omaisuutta ja mahdollisuuksia. Yhdessä työskentelemällä päästään pidemmälle, saavutetaan enemmän ja nähdään maailmaa eri näkökulmista yhteen – kokonaisuutena. Mutta onnistunut politiikka tarkoittaa ennen kaikkea omaa puoluetta - sen voimaa ja kykyä ja tästä syystä työtä nimenomaan oman vallan ylläpitämiseksi, että säilyttää pääsyn yhteiseen omaisuuteen. Näin ollen, huolimatta kuluneista vuosista ja vaihtunut maasta, puolueen merkitys on edelleen suurempi kuin ihmisen.

Vaalit ovat tulossa, koska laki ja säännöt ovat sellaisia, että täytyy olla valitut ja äänestäjät ja tällä tavalla muiden joukosta valitut, joilla on oikeus äänestää kaikkien puolesta. Näin ollen myös minun puolestani, vaikka en äänestäisikään. Annetun ääneni ei olisi minun oma, koska valitut eivät lähde yhteistyötä tekemään, vaan omasta puol(u)esta kiinni pitämään. Tästä syystä en aio äänestää, koska en halua antaa ääntäni poliitikon kautta puolueelle, vaan henkilölle, jolla on, myös vallassa ollessaan, omien valintojensa, tekojen ja päätöstensä tekemisen aikana, ihmine etusiijalla. Koska jokaisella kansallaisella on velvollisuus valita, minä teen valintani - minä ei valitse yhtä puolta kokonaisuudesta, koska se kasvattaisi ihmisten välistä kuilua.

Marianne

11.01.2022.a

Uuden ajan alku

Uusi vuosi tuli

ja laskeutui maahan –

ajalla, millä tervehdys oli sanottu,

valkoinen hiljaisuus toi rauhan.

Marianne

1.1.22

Hyvää Joulua!

 

Marianne 

24.12.2021.a

Sauvo joulutarinan matkassa

 

Marianne

21.12.2021.a

Kun yksi paranee, kaikki paranevat

 

Me kaikki osaamme luetella, ihmiskunnan historiasta, ne kansat ja heimot, jotka ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuutta. Eri aikoja on kulunut, ja siellä, missä aiemmin tehtiin ja koettiin, näyttää olevan Maan päällä rauhaa. Se on näennäinen pinta, koska rauhaa ei ole tehty - Ihmissielut eivät ole löytäneet rauhaa. Ei ole rauhassa olemista, koska kansakunta muistaa. Ei ole unohdettu, vaikka ei tehty nykypäivässä oleville. Ollessa kansa eli ME, tehtiin kaikille, jotka kuuluvat siihen nimeen - eilen, tänään ja myös huomenna.

Kansan muistossa hehkuvat hiilet, jotka eivät sammu, sillä kansakunta ei anna entisen vaipua unohduksiin. Tarinat siirtyvät sukupolvelta toiselle – menneisyydellä ja nykyisyydellä on ja tulevaisuudessa tulee olemaan - yhteinen muisti. Kansa kärsi epäoikeudenmukaisuudesta ja menetti – kärsimyksiä ei ole korvattu. Jos jossain oli kerran joku, joka sanoisi - "Olen pahoillani" - se ei ratkaise tarinaa. Menneisyyttä ei voi mitätöidä, menehtyneitä ei saada takaisin, ja kokemukset jäivät muistoihin, varoituksena, jäljelle.

Kansa on nimi ja sydämen tunne, mutta kokivat todelliset ihmiset, joita kosketeltiin. Joten täytyy ymmärtää Ihmistä, ei kansakuntaa. Koska tekijät olivat myös kansan edustajia, yksittäinen Ihmine seisoisi kun koko kansan edessä ja muut häntä vastaan. Kuinka olla niin suuri löytääksesi voimaa olla suurempi kuin kansakunta - otettaan oman kansasi avuksi. Mutta se, joka teki, oli ihmine, ei kansakunta. Todelliset ihmiset tekivät aitoille ihmisille. Satuttaminen oli rangaistus väärästä nimestä - oikeus toimia tuli vahvemmasta nimestä.

Kansa on kuin lauma ja valitun käytöksen varjo - se on oikeutus olemiselle, perustelu tehdylle valinnalle. Seisomalla yksin, kansakuntaa vastaan, ihmisellä ei ole mahdollisuuksia, koska tasapaino ei ole paikallaan. Hän, joka piiloutuu kansan taakse, tuntee olevansa suojattu, koska hän on yksi monista - toiset tekivät samoin, toiset ovat myös - yhdessä ollessaan oltaan paljon, eikä kukaan seiso yksin - yhdessä ollessa ei jätetä ketään erilleen, eikä yhdelle kiinnitetään huomiota - ihmiset eivät yksin ole vastuussa yhteisistä teoista.

Kun yhdet menivät toisiaan vastaan, sillä Ihminen katosi - jäivät jälkeen he – lauma. Joten tekemiset eivät ollut väärin, sillä ei ollut ketään, joku olisi katsonut kasvoista kasvoihin - ei ollut ketään, koska ei ollut Ihmistä. Lauma on nimetön ja kasvoton. Lauma on paljon, sen kanssa voi tapahtua ja tehdä - yksin tai muutama (-kymmenet, -sataa, -tuhannet) eivät ole montaa. Lauma ei ole tappio, koska se on kuin esine.

Ollaan piilossa kansan taakse, mutta todellisuudessa yksi ihminen teki toiselle ihmiselle. Ihmine on se, kenella täytyy ottaa vastuu - OMAn tekoon tekemisestä. Ihmine kantaa lauman nimeä, mutta hän itse ei ole lauma. Sen ymmärtämisessä, että ollaan tehtyy väärin, ollaan valinnut väärin, on häpeää ja kieltämistä – oltaan näkyvä ja alasti. Tule itseoikeutusta ja kamppailua - ollakseen oikeassa, koska ollaan LAUMAN JÄSEN - eli ihminen ikään kuin itse kun ei tehnyt siksi, että ME teimme - se on yhtä hyvä kuin kukaan muu olisi tehnyt, ja siten ihmine itse on vapaa vastuusta.

Kun ihminen tuntee todellisen kosketuksen, hän tajuaa olevansa yksi ja erillään - hän sai osuman. Lauma ei suojele tai myönnä koskemattomuutta - jokaisen on maksettava omasta todellisesta teostaan. Ihmine ei saa vapautta, kun ihmine ei ota vastuuta. Ihminen muistaa, että säilyttää sen mikä oli. Ihmine kääntyy, omissa tarinoissa, takaisin, pitämään aikaa – hän odottaa Ihmisen paluuta. Ihminen tarvitsee odottajan, jotta hän voisi palata, kun hän on valmiina - joku on joka muistaa ja vapauttaa hänet - velka saa maksettu. Tarina palaa alkuun - ihminen kohtaa ihmisen - ihminen kohtaa itsensä - ihmine edustaa kansakuntaa, mutta ottaa vastuun itsestään - ihminen vapauttaa ihmisen. Ihminen avautuu Ihmiselle ja elää oman ajan tarinansa läpi - yksi paranee, kaikki paranevat.

Lauman jäsen on valittu rooli ja ylpeys - oltaan ja saadan osa - kaikesta hyvästä, mutta myös pahasta. Voi olla lauma ja lauman jäsen, mutta aikojen tiellä jokainen seisoo omillaan ja maksaa omien tekojen edestään. Jokaisella lauman jäsenellä on omat kasvot ja nimi - hän ei katoa aikojen tiellä. Kansan "parantaessa" voidaan ja saadaan tehdä konstellaatio - jokaiselle annetaan oman paikka aikojen tiellä. Ihmine, joka on tänään, ei saa tuomita sitä, mikä oli eilen - hän voi seisoa paikallaan ja antaa luvan menneisyydellä mennä, hyväksyä sen, mikä on - aikaa, jossa ei ole.

Marianne

16.11.2021.a

ANTAKE NIMENI TAKAISIN - SYRJINTÄ VOI OLLA RIKOS

Hei Sauvolainen! Oletko Sinä yksi niistä, jotka päättävät tehdä? Oletko Sinä yksi niistä, jotka katsovat hiljaisuudessa, kun vieressä tehdään? Oletko Sinä yksi niistä, jotka tuntevat itsensä loukattuiksi ja epäoikeudenmukaisiksi, kun heitä pyydetään lopettamaan tottumasi tekeminen? Oletko Sinä yksi niistä, jotka eivät kunnioita toisen toiveita?

Nykyään elää ja on Sauvossa yksi 9-vuotias poika, kuka on kyllästynyt omasta elämästä. Hän on vakavasti onneton ollakseen oma itsensä, koska hän on see, joka kokee joka päivä kiusaamista ja häirintää, koska hänen nimensä on Hendrik. Se on hänen ainoa nimensä, eikä hän halua eikä ole halunnut muuttaa sitä. Mutta hänen ympärillään on lapsia ja aikuisia, jotka ottivat itse oikeuden ja vaihtoivat hänen nimensä. Nämä ovat kaikki ne ihmiset, jotka ottivat hänen kohdallaan käyttö sanan Henkka ja jättivät pois hänen oikean ja oman nimeni – Hendrik. Näitä ihmisiä on ollut liian paljon yhdessä, epäoikeudenmukainen määrä yhdelle pienelle lapselle.

Tänä syksynä seisoin siinä hetkessä, kun huomasin olevani huono äiti, koska en ollut ymmärtänyt minkälaine Hendrikin arki kodin ulkopuolella on, eli miten hän itse sen kokee. En voinut palata ajassa taaksepäin mitätöimään sitä, mikä oli ollut. Voisin tehdä askeleen ja seisoa poikani viereen ja sanoa ulos - Hendrik on Hendrik.

Tänä syksynä paljastui tuskallinen totuus - 3 vuoden ajan Hendrik on kokenut epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan. Poika menetti Suomeen muuttaessaan oikean nimensä – ihmisten, ajattelemattomasti ja piittaamattomasti, tekemät valinnat, kysymättä, onko tehtäväksi valittu reilua lasta kohtaan ja tarkoittaako tämä valinta hyvää myös hänen mielessään. Aika teki työnsä ja Hendrik uskoi vakavasti, että hänen nimensä - Hendrik - oli ruma ja väärä nimi, koska sitä ei valittu käytettäväksi tässä maassa. Hän hän tottui väärään nimeen, koska hänellä ei ollut vaihtoehtoa - hän pelkäsi, ettei hän onnistuisi muuttama toisten valinta ja ettei häntä kuunnellaan eikä otetaan vakavasti, jos hän kerran oli jo suostunut väärään nimeni kanssa.

Kuukausi sitten ilmoitimme kaikkialle ja kaikille, minne ja kenelle se oli mahdollista, että Hendrikin vakava toive on, että hänen kohdallaan käytettäisiin tästä lähtieen vain oikeaa nimeä - aina ja kaikkien toimesta. Tämä viesti ja pyyntö vastaanotettiin tukevalla, ymmärtäväisellä, mutta myös syyttävällä ja kielteisellä tavalla. Poika on saanut paljon tukea, mutta nykyään on paikkoja, joihin hän ei enää halua mennä, ja ihmisiä, joita hän ei enää halua tavata, koska siellä ja he eivät kunnioita hänen toiveitaan.

Jokaisen lapsen elämässä on yksi paikka, jonne hänen täytyy mennä "töihin". Hän ei voi välttää tätä velvollisuutta eikä siksi saa pysyä erikseen toisista, jotka myös käyvät siellä. Tämä on Sauvon koulu, jossa hän kokee kaikki enemmän epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan. On jokapäiväisiä koulukavereita ja silloin tällöin opettajia, jotka tekevät tätä.

Miten 9-vuotias voi auttaa itseään? Hän kokeilee itse, hän puhuu vanhempiensa kanssa, hän puhuu opettajansa kanssa vanhempiensa tuella. Hendrikin elämä tänään ei ole helppoa, koska oikea nimi unohdetaan edelleen tai valitaan käyttää nimenomaan väärä julkisesti vastahakoisuuden osoittamiseksi. Eilen 4. luokan tyttö sanoi, että Hendrik on väärä nimi eikä hän käytä sitä. Poika on kyllästynyt kouluaikoihinsa, koska hän pyytää useita kertoja päivässä käyttämään oikeaa nimeä, muistuttaa ja korjaa, mutta kokee niin tehdessään olevansa epämukava koulukaveri. Olen väsynyt ja toivoton, koska ei näytä olevan mitään keinoa auttaa häntä siellä, missä hän eniten apua tarvitsee - koton ulkopuolella, muiden lasten ja/tai aikuisten kanssa ollessa.

Eikö oman teon seurauksia todella ymmärretä? Eikö toisen ihmisen toivetta todella kunnioiteta? Miten voi olla, että on olemassa nimiä, joita käytetään oikein, ja toiset, jotka "kielivaikeuksien" tai vuosien tottumusten perusteella osoittautuvat käyttökelvottomiksi? Jos olet yksi niistä, jotka päättävät tehdä niin tai se, jotka katsovat hiljaisuudessa sen tapahtumista, miksi valitset tehdä sen? Jos olet valinnut tehdä tai jatkat tekemistä, tiedä, että tätä valintaa kutsutaan syrjinnäksi.

SYRJINTÄ VOI OLLA RIKOS

Kaikilla ihmisillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Laissa turvatut perusoikeudet koskevat kaikkia Suomessa olevia ihmisiä, ja syrjintä voi olla rikoslain mukaan rangaistava teko.

Syrjintää on, jos henkilöä kohdellaan tietyssä tilanteessa huonommin kuin toisia johtuen yhdestä tai useasta henkilökohtaisesta ominaisuudesta.

Hendrik ja Marianne

Sauvossa 29.10.2021.v