Hei Sauvolainen! Oletko Sinä yksi niistä, jotka päättävät tehdä? Oletko Sinä yksi niistä, jotka katsovat hiljaisuudessa, kun vieressä tehdään? Oletko Sinä yksi niistä, jotka tuntevat itsensä loukattuiksi ja epäoikeudenmukaisiksi, kun heitä pyydetään lopettamaan tottumasi tekeminen? Oletko Sinä yksi niistä, jotka eivät kunnioita toisen toiveita?
Nykyään elää ja on Sauvossa yksi 9-vuotias poika, kuka on kyllästynyt omasta elämästä. Hän on vakavasti onneton ollakseen oma itsensä, koska hän on see, joka kokee joka päivä kiusaamista ja häirintää, koska hänen nimensä on Hendrik. Se on hänen ainoa nimensä, eikä hän halua eikä ole halunnut muuttaa sitä. Mutta hänen ympärillään on lapsia ja aikuisia, jotka ottivat itse oikeuden ja vaihtoivat hänen nimensä. Nämä ovat kaikki ne ihmiset, jotka ottivat hänen kohdallaan käyttö sanan Henkka ja jättivät pois hänen oikean ja oman nimeni – Hendrik. Näitä ihmisiä on ollut liian paljon yhdessä, epäoikeudenmukainen määrä yhdelle pienelle lapselle.
Tänä syksynä seisoin siinä hetkessä, kun huomasin olevani huono äiti, koska en ollut ymmärtänyt minkälaine Hendrikin arki kodin ulkopuolella on, eli miten hän itse sen kokee. En voinut palata ajassa taaksepäin mitätöimään sitä, mikä oli ollut. Voisin tehdä askeleen ja seisoa poikani viereen ja sanoa ulos - Hendrik on Hendrik.
Tänä syksynä paljastui tuskallinen totuus - 3 vuoden ajan Hendrik on kokenut epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan. Poika menetti Suomeen muuttaessaan oikean nimensä – ihmisten, ajattelemattomasti ja piittaamattomasti, tekemät valinnat, kysymättä, onko tehtäväksi valittu reilua lasta kohtaan ja tarkoittaako tämä valinta hyvää myös hänen mielessään. Aika teki työnsä ja Hendrik uskoi vakavasti, että hänen nimensä - Hendrik - oli ruma ja väärä nimi, koska sitä ei valittu käytettäväksi tässä maassa. Hän hän tottui väärään nimeen, koska hänellä ei ollut vaihtoehtoa - hän pelkäsi, ettei hän onnistuisi muuttama toisten valinta ja ettei häntä kuunnellaan eikä otetaan vakavasti, jos hän kerran oli jo suostunut väärään nimeni kanssa.
Kuukausi sitten ilmoitimme kaikkialle ja kaikille, minne ja kenelle se oli mahdollista, että Hendrikin vakava toive on, että hänen kohdallaan käytettäisiin tästä lähtieen vain oikeaa nimeä - aina ja kaikkien toimesta. Tämä viesti ja pyyntö vastaanotettiin tukevalla, ymmärtäväisellä, mutta myös syyttävällä ja kielteisellä tavalla. Poika on saanut paljon tukea, mutta nykyään on paikkoja, joihin hän ei enää halua mennä, ja ihmisiä, joita hän ei enää halua tavata, koska siellä ja he eivät kunnioita hänen toiveitaan.
Jokaisen lapsen elämässä on yksi paikka, jonne hänen täytyy mennä "töihin". Hän ei voi välttää tätä velvollisuutta eikä siksi saa pysyä erikseen toisista, jotka myös käyvät siellä. Tämä on Sauvon koulu, jossa hän kokee kaikki enemmän epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan. On jokapäiväisiä koulukavereita ja silloin tällöin opettajia, jotka tekevät tätä.
Miten 9-vuotias voi auttaa itseään? Hän kokeilee itse, hän puhuu vanhempiensa kanssa, hän puhuu opettajansa kanssa vanhempiensa tuella. Hendrikin elämä tänään ei ole helppoa, koska oikea nimi unohdetaan edelleen tai valitaan käyttää nimenomaan väärä julkisesti vastahakoisuuden osoittamiseksi. Eilen 4. luokan tyttö sanoi, että Hendrik on väärä nimi eikä hän käytä sitä. Poika on kyllästynyt kouluaikoihinsa, koska hän pyytää useita kertoja päivässä käyttämään oikeaa nimeä, muistuttaa ja korjaa, mutta kokee niin tehdessään olevansa epämukava koulukaveri. Olen väsynyt ja toivoton, koska ei näytä olevan mitään keinoa auttaa häntä siellä, missä hän eniten apua tarvitsee - koton ulkopuolella, muiden lasten ja/tai aikuisten kanssa ollessa.
Eikö oman teon seurauksia todella ymmärretä? Eikö toisen ihmisen toivetta todella kunnioiteta? Miten voi olla, että on olemassa nimiä, joita käytetään oikein, ja toiset, jotka "kielivaikeuksien" tai vuosien tottumusten perusteella osoittautuvat käyttökelvottomiksi? Jos olet yksi niistä, jotka päättävät tehdä niin tai se, jotka katsovat hiljaisuudessa sen tapahtumista, miksi valitset tehdä sen? Jos olet valinnut tehdä tai jatkat tekemistä, tiedä, että tätä valintaa kutsutaan syrjinnäksi.
SYRJINTÄ VOI OLLA RIKOS
Kaikilla ihmisillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Laissa turvatut perusoikeudet koskevat kaikkia Suomessa olevia ihmisiä, ja syrjintä voi olla rikoslain mukaan rangaistava teko.
Syrjintää on, jos henkilöä kohdellaan tietyssä tilanteessa huonommin kuin toisia johtuen yhdestä tai useasta henkilökohtaisesta ominaisuudesta.
Hendrik ja Marianne
Sauvossa 29.10.2021.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti