Ihmine - ennen kuin nimeät toista ihmistä, pysähdy ja tule alas oman mättään päältä ja astu toisen kenkiinsä. Älä ota toiselta sitä, mikä on hänen - kunnioittaen toisen ihmisen nimeä, Sä et nostaa itsesi hänestä yläpuolelle. Toivon kaikille ihmisille voimaa seistä pää pystyssä ja kantaa ylpeänä nimeä, jonka vanhemmat ovat heille antaneet. Toivon voimia kaikille Henrille, Henrikille ja Hendrikille, ei ole väliä ovatko he olleet täällä tai tulleet tänne ja kenen nimi on vaihdettu Henkkaksi – olla ja elää omalla nimellä Henrina, Henrikina ja Hendrikina.
Tämän päivän Maailmassa älä koskaan sano – "En koskaan ...!" Kukaan ei tiedä huomista etukäteen, ja vaikka eläessä hetkessä, jossa et ajattele huomista aikaa, tulevaisuutesi ei katoa. Katsoessa oman vastasyntynyttä lastaan ja valitsemalla hänelle maailman kauneimman nimen, ylpeät ja onnelliset vanhemmat eivät tiedä etukäteen, kuinka heidän valitsemansa nimi voi siunata tai rangaista lasta hänen matkallaan.
Se, että asutaan tänään siellä missä ollaan, ei tarkoita, että juuri siellä pysytään ikuisesti. Voi olla, että pysytään yhdessä paikassa paikallaan, mutta samalla kohtalon mutkikkaat polut voivat johtaa muualle. Tiet voivat viedä ihmisen kaukaiselle maalle, mutta voivat myös tuoda kaukaisen maan ihmisen lähelle. Ihmisillä on juuret, jotka yhdistävät heidät ajan ja maan aikakauteen, mutta Ajan mittakaavassa on yksi ihminen kun pikku hiukkanen, kuka lähtee ajan tuulissa lentuu.
Se, joka tulee kaukaa tai se, joka menee muualle, ei ole saapuessaan koskaan samanlainen, kuin olijat hänen ympärillä. Hän voi olla heidän kaltainen ja jäädä joukossa huomaamatta, mutta hänen ja muiden välillä on väli välillä. Tulija on se, joka on toisesta paikasta ja ajasta - hänen tarinansa alku ja polut, missä hän on kulkenut, ovat jossain muualla. Vaikka kirjaimet ja ulkonäkö voivat olla samat ja myös yhteisiä piirteitä löytyy, todellisuudessa tulijoiden ja olijoiden Me eivät ole oikeastaan koskaan sama Meitä.
Vaihtamalla paikkaa maan päällä, vaihdetaan aika ja historiaa, koska ihmiset astuvat vanhoista tarinoista ulos, toisten tarinoiden sisälle. Vaihtaessaan oman kodin alhaalla oleva maata, ihmine voi menettää oman nimensä ja sen myötä osan itsestään. Eri paikoissa samat kirjaimet muodostavat vieraita sanoja, joita lukiessaan eivät osataan käännä suuta niin, että voidaan sanoa ne ulos - ne eivät ole omija. Eletään vierekkäin ja puhutaan keskenään, jotenkin täytyy toista ihmistä jo kutsua ja siksi kauempaa tulevien nimet joskus vaihdetaan.
Sen vuoksi, että jäädä, tulijaan täytyy olla sopeuduttava ja oltava hyväksyttävä. Kumpi puoli mukautuu, kuka sopeutuu? Minkä sanan itsesi tai toista merkitsemään valita, joko se, mikä on puhujien suun muotoinen, tai voiko pitää kiinni itsestäsi? Ihminen ei ole se, kuka hän oli, jos hän ei voi olla se, millainen hän oli - hänen on muututtava. Ihmisen nimi on yhteys oman alkuun ja aikaan. Se voi olla voitto, mutta myös tappio, jos eletään oman kodin ulkopuolella toisella nimellä. Se ihmine, joka vaihtaa nimeään päivässä, ei sulaudu yhteen, vaan vaihtaa kuorensa.
Marianne
05.10.2021.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti