Aikojen sisällä on tarinoita Naisista ja Miehistä, joiden alku on kirjoitettu kirkon kirjoihin ja/ tai perheen raamattuihin. Heillä kaikilla on ollut oma alkumerkki - nimi ja numero. Heidän jälkeen jäi hiljaisuus - aikoja lopettavia numeroita ei seurannut, joten nämä tarinat jäivät kesken. Numeroita ei voitu kirjoittaa muistiin, koska niitä ei tiedetty – Naiset ja Miehet olivat kadonneet matkallaan - ihmisillä, joilla ei ollut nimeä, ei ollut annettu nimetetyt paikka. Ajan tiellä on edelleen, ajassa kadotetut nimeillä, meneillään olevia tarinoita - ilman nimeä jätetyt on jumissa omissa ajoissa, koska jossain jotain on jäänyt kesken. Maa kantaa ja välittää näiden Miesten ja Naisten tarinoita - ihmiset, jotka asuvat näissä paikoissa, näyttelevät vielä keskeillä olevissa tarinoissa, toistavat uudestaan ja uudestaan, että yhdellä kerralla kuitenkin ymmärretään katsoa, mistä tarinassa on kyse – eikä kiirehditään tuntemaan.
Gertrudin tarina
Sina olit ja Sinulla oli ollut, mutta yhden aikana Sinä ei enää ollut kukaan. Sinä olit Nainen, joka tuotiin metsästyssaalisena toisaalta mukaan. Selän taakse, saavuttamattomalle etäisyyden, jäivät nimi ja perheen tuki. Sinut otettiin ja lapset syntyivät - pojat kelpaisivat - heidät otettiin ja vietiin pois. Tytärtä ei tullut - ei jäänyt ketään, joka olisi hyväilyt Sinun sielua. Oli ollut ja enää ei ollut - Sinulle ei annetut paikkaa. Sinusta ei jäänyt eläviä muistoja, kiveä tai paikkaa jäljelle - Sinä et asunut täällä omalla nimelläsi. Sinun elämästäsi ei jäänyt jälkeä jälkeäkään. Kuitenkin polut ja Sinusta syntyneet pojat jäivät - veri oli ollut ja oli, sen myötä Sinun tarinasi välitettiin ajassa eteenpäin.
Elävä tarina oli ajan sisällä jäljellä, mutta sillä ei ollut alkua. Energia ilman kokonaisuutta ei voinut virrata vapaasti. Ilman Sinun nimeä ja Sinulle paikkaa antamatta oli tarina keskeneräinen. Sinä pysyisit varjoissa – Sinä ei saanut lähteä. Olit jossain ja kaikkialla - olemassa olematta, olit maan päällä ja tuulessa olemassa.
Sinä et tarvitse Miestä eikä hänen nimeään. Sinä olet Äiti ja Sinä tiedät kuka on Sinun ensimmäinen poika. Mene seisomaan hänen selän taakse. Ota sisään oma paikkasi. Sano, Aikojen tiellä, oma nimesi ja Sinusta tulee näkyväksi. Yhdistämällä itsesi yhteiseen energiaverkkoon, energia löytää nyt tiensä, ja virtaamalla Sinun läpi, se pääsee Sinun tarinasi alkuun - ympyrä luodaan.
Omalla paikalla seisoessa sytytät Sielunvalon. Menneisyydessä Sinä et saanut sitä, mitä tarvitsit. Sinä seisoit omassa paikassa ja sellainen oli Sinun tarinasi - Sinä annoit oman osasi. Sitä ymmärtäessä hyväksyt oman elämäsi - Sinä olet maksanut sen edestä - nyt Sinulla on mahdollisuus siirtyä eteenpäin.
Sinä tapaat Miestä ja teidän yhteisiä poikia. Ymmärrät, että jokaisella on omassa elämässäsi oma osa ja tehtävät. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää elävällä hetkellä ja tuntuu läpi tunteita. Mies hoitaa Sinua näin kuin hän oman elämän aikana ei tehnyt ja hän kumartuu Sinun edessä. Pojat pitävät Sinua hellästi, nostavat Sinut valtaistuimelle ja levittävät kauniin ja lämpimän viitan hartioille. Sinä olet osa ja Sinä olet hoidettu. Mielesi pehmenee, sydämesi avautuu ihmisille ja maailmalle. Arvostamalla elämääsi mahdollisuutena lupaat itsellesi tehdä rauhan itsesi kanssa.
Mutta ennen kuin jatkat oma matka, Sinulla on yksi tehtävä. Oman ajassa Sinä käytit aikanaan vahvoja sanoja - väen sanoja. Sinä sanoit - sanoit sanat - Sinut tullaan noutamaan takaisin ja Sinun edestään kostetaan. Tämä ajatus ja halu oli lohdutuksesi ja tukikohtasi, joka auttoi pysymään jaloillasi ja oli valonsäde pimeydessä. Kehosi oltii otettu, henkesi murskattu - sanojen voima oli ainoa lohdutus loputtomassa tuskassa ja epäoikeudenmukaisuudessa. Sinussa oli halu kuulla oma nimesi. Vihasit niitä, jotka käyttivät Sinua, mutta et nähnyt Sinua. Käytit vihan ja vihaisten sanojen voimaa - kostit omalla tavallasi. Mutta vapautta ei tullut. Lähdit, mutta et voinut lähteä - olit sidottu - sanat sitoivat Sinut maahan.
Maa kantaa sanoilla kylvetyn pelon - „Muukalainen tulee aseella oikeutta luomaa - sen edestä, joka on tuotu tänne väkisin ja valheella, kostetaan - omasi otetaan takaisin.” Omassa ajassa Sinun sanat kylvivät pelkoa - pelkoa saapuneita edessään - muukalainen merkitsi vaaraa. Tämä pelko on kestänyt ajoista aikoihin, se oli viesti, joka välitettiin sukupolvelta toiselle - "Ole valppaana, suojele itseäsi - muukalainen on vihollinen - hän kostaa vanhempiensa teoista."
Ei kukaan tullut koskaan Sinua hakemaan. Sinä odotit edelleen, että joku tulisi, löytäisi Sinut ja ottaisi Sinusta selvää, sanoisi Sinun nimesi ja lopetais meneillään olevan tarinaan - että Sinun nimeäsi seurasivat kirjassa Sinun ajan päättymisnumerot. Nämä numerot on kirjoitettu aikojen kirjoihin - ne olivat siellä jo silloin, kun lähdit tielle - ne tulivat näkyviin hetkessa, kun astuit - ylitit rajan.
Nyt, omalla paikallasi, seisoessa Miehen vieressä ja Poikien takana - annat oman sanat vapaaksi - Sinä et tarvitse niitä enää - Sinussa ei ole enää vihaa - Sinulla ei ole enää vihollista. Maa ei enää säilytä menneisyyden tarinaa - sitä ei enää tarvita - pelko liukenee ja tulokas on Ihminen.
Sinä hengität ulos ja tunnet olosi vapautuneeksi - hyväksymällä elämäsi olet vapauttanut itsesi. Lopulta olet taas joku - Sinulla on nimi - olet Gertrud W. Aikojen tiellä on Sinulla oman paikkasi olemassa ja Sinä voit nyt siirtyä eteenpäin. Tuuli vie Sinut mukanasi ja Maa hengittää ulos, kun Maan yli lentäessä lentät avaruuden - Alkuunsa Lähteellä odottaa seuraavan tarinan alkuu ...
Marianne
09.08.2021.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti