Tehdään vielä yksi kierros - se on elinikäiseen liikunnan tapa

 

Tämän vuoden toukokuussa Sauvossa sijaitsevan Tammireitteihin kuuluvan Liivalanlenkin, joka tarjoaa kaikille mahdollisuuden kävellä ja viettää jokapäiväistä laatuaika itsellesi, viereen asennettiin neljä nimettyä penkkiä. Marianne Umborg, jonka idea aloitti tämän tarinan, sanoi tuolloin, että vielä kaksi penkkiä ovat valmiina ja niille olivat valittu jo omat paikat, mutta silti ei kuka saanut mennä ja niiden päällä istua, koska ne odottivat asennuksen lupaa.

Kun Marianne Umborg keväällä sanoi, että nyt penkit ovat tulossa, sillä hän halusi kuulla ehdotuksia, kuka voisit olla ne sauvolaiset, kenelle penkit voitaisiin omistaa. Hänelle lähetettiin muun muassa sen miehen nimi, joka oli tosi monta kertaa jättänyt jälkensä Sauvon teille - Valdemar Järvinen. Koska kyseessä oli urheilija ja urheilun tiedetään yhdistävän, Marianne Umborg ajatteli, että toinen penkki voitaisiin omistaa Karunaan liittyvälle urheilijalle. Hän kääntyi ehdotuksellaan Karuna Urheiljat ry: n puoleen ja keskustelun jälkeen he esittivät Armas Laaksosen nimen. Ja niin on tulevaisuudessa Liivalanlenkilla melkein vierekkäin kaksi suurisydämistä ja aktiivista miestä, joiden jäljet ovat edelleen Sauvossa ja Karunassa näkyvissä.

Pieni kilpailu voisi sopia myös kahdelle urheilun harrastavalle miehelle. Liivalanlenkin Liikuntatempauksen idea syntyi tästä ajatuksesta ja urheilutapahtuma pidettiin 10.7 Sauvossa, Bar Mansikan ja Ravintola Tallin yhteispihalla. Sinä päivänä miehille osoitetut penkit tuotiin paikan päälle ja tehtiin kaikkien nähtäväksi. Miesten penkkien viereen asetettiin tuoli - ainoalle elossa olevalle Liivalanlenkin penkin omistajalle, 90-vuotiaalle Ilmi Lustille.

Penkkien avajaisissa istuivat isiensä penkeillä Marjaleena Ruohonen, Armas Laaksosen tytär, ja Marja Kastel, Valdemar Järvisen tytär. Molemmat muistuttivat isää omilla sanoilla. Ilmi Lustilla oli hänen kanssaani kolme polve jälkeläisiä, ja hänen vanhin poikansa Klaus Höglund kertoi, äidin tuolin vieressä, äitinsä tarinan. Puhelujen jälkeen penkillä istuneet jatkoivat keskustelua pidempään, heillä oli yhteisiä aikoja ja nimiä, jotka voitiin muistaa yhdessä.

Samaan aikaan urheilulliset sauvolaiset valmistautuivat ja olivat valmiita lähtemään 5,4 km pitkälle Liivalanlenkille, asettamaan uutta Sauvon ennätystä. Tämän kilpailun vahvuus oli joukkueessa, koska jokainen kierros oli tärkeä. Kaikkien joukkueen jäsenten suorittamat kierrokset laskettiin yhteen ja se oli heidän yhteinen tulos. Kilpailu kesti tunnin ja 23 minuuttia. Siihen aikaan 12 joukkuetta, joissa 26 kilpailijaa, kenestä vanhin oli 77-vuotias ja nuorin 3 kuukautta, suoritti yhteensä 69 kierrosta eli 372,6 km.

Kaikki kilpailijat pääsivät menestyksekkäästi takaisin alkuun eli heidän kierros laskettiin. Oli niitä, jotka onnistuivat käymään läpi yhden tai kaksi kierrosta, mutta tosi monet tekivät huomattavan tuloksen 4 tai 5 kierroksella eli kilpailivat kilpailun alusta loppuun asti. Keli oli lauantaina äärimmäisen vaikea eikä suosinut lenkillä olijoita ja paremman yhteisen tuloksen nimellä tehtiin paljon työtä - kukaan ei antanut periksi, kaikki tekivät parhaansa. 

Kilpailijat saivat arvokkaan vastaanoton uuen Sauvon-Karunan -urheilijoiden historiaan kirjatusta suorituksesta. Sauvon pienemmät ja suuremmat yritykset olivat täyttäneet 13 ämpäriä erilaisilla palkinnoilla ja ne jaettiin tulosten ja kilpailussa osallistumisen mukaan. Koska Liivalanlenkin Liikuntatempauksessa oli paikalla ja vierekkäin kaksi penkkiä, päivä loppui kiitäessä. Hyviä sanoja kerrottiin Pertti Huuhkalle, joka antoi penkkien materiaalin ja jonka äitini, Tyyne Huuhkan, penkki löytyy lenkin vierestä, samoin Indrek Umborgille, joka teki penkit valmiiksi ja Marianne Umborgille, joka oli ideoiden äiti ja on ollut liikkeellepaneva voima.

Sauvon urheilullinen henki on elossa - Valdemar Järvisen ja Armas Laaksosen puolesta jätetyt jäljissä on edelleen kävelijöitä, juoksijoita, pyöräilijöitä ja kun kerran tule see aika, milloin tielaitokselta on saatu lupa, sillä penkit odottavat Saustilantien varrella Liivalanlenkilla olijoita ja he saavat istua penkeillä ja lukea miesten tarinoita - eri ajat tulevat yhteen ja ovat hetken yhdessä.

Marianne Umborg

12.07.2021.a

Sauvon Tori aikojen jalanjäljissä

 

Tori on se paikka, jossa ajat, tiet ja ihmiset kohtaavat. Tori on kuin erilaisten tarinoiden puutarha, koska se on paikka, minne tullaan, että olla yhdessä. Ihmiset tulevat torille kaukaa ja läheltä juuri siksi, että siellä ollut ja olevan ajan värit ja hajut ovat avoinna kaikille.

Jokaisella torilla, samoin kuin Sauvon torilla, ovat juurensa, se oma alku, kun se tapahtui ensimmäistä kerta. Sauvossa kirjoittetti tuo päivä numeroilla 8.05.1908. Monia eri aikoja on sen jälkeen ajan mereen virrannut. Sen jälkeen toripäivät ovat tapahtuneet Sauvossa hyvin eri nimillä, mutta sana Sauvo ja sana Tori ovat olleet osa näistä nimistä. Tänä kesänä toripäivien tunnelmaa välittää eteenpäin, Sauvon Kirkonkylä elvyttämällä, eräänlainen Iltatori ja siellä tapaavat ihmiset, jotka ovat tulleet kaukaa ja läheltä olemaan yhdessä.

Julkisella tilalla on taloista seinät ja puiden ja kukkien värit täplinä, mikä maalaavat ympäristö iloiseksi ja onnelliseksi. Joskus kivistä neliöt ovat liian suuret ja tyhjiä, näillä ei ole lämpöä, koska lähellä ei ole turvallisuuden tunnetta eikä sitovia seiniä. Eilisestä lähtien sai Sauvon Tori itselleen kulmat ja Torinpuu. Marjaniemen saunan vanhat terassilaudat muistavat merestä märillä jaloilla jätetty jälkiä ja keinusta jälkeen jääneet puut, keinulla istuvia ihmisiä. Sitä aikojen puuta ei lähetetty pois, tästä rakensimme, yhdessä Indrekin kanssa, julkiseen tilaan ajasta jätetty ajan jäljen.

Sauvon Torinpuu ei ole vain puu. Sen alla on penkki, jossa voi istua, että olla. Myös puusta tehdyllä puulla voi olla lehtiä. Sauvon Torinpuu puunlehdille ovat kirjoitettu talojen nimet - Kirkkokylän sydämessä 1900- ja 1910-luvuilla olemassa olleiden talojen nimet. Jotkut niistä ovat jo kadonneet kuvasta, mutta on enemmän niitä, jotka ovat edelleen paikallaan. Lehdet eivät ole suunnattu tarkalleen, ne on lisätty luovasti puuhun. Kulmat torilla ovat tehtyy Marjaniemen saunan terassin laudoista ja kierrätettyjen patjojen jousista, jotka ovat haettu roskalavalta. Niitä voidaan käyttää myyntitasona, kahvilan kirjakulmana, kukkien taustana kukkamyyntipistessa ja lähtökohtana lasten kirpputorille. Samalla tavalla voi rakentaa itsellesi terassi seinät, kaiteet, kukkien ja vihannes tuen tai mitä vaan haluat ..

Aika, joka on ja on ollut ja on täynnä muistoja, on avoin kaikille - se on olemassa uudella tavalla ja jakaa itsensä kaikkien kanssa, jotka tulevat joskus Sauvon torille tai tänä aukeavaan Sauvon Iltatorille aikaa viettämään.

Marianne

02.07.2021.a

Tytär ja äiti vastakkain – kenen muisto, sen tarina

 

Tyttärenä olen seisonut äitiäni vastaan ja puhunut tunteiden kielellä kaikesta ja siitä, miten minulla oli ja miten ja mitä minulla ei ollut. Kaatanut itsestä ulos kaiken sen, kuinka pahana, epäoikeudenmukaisena, tuskallisena, onnettomana, avutomana ja hylättynä olin itsessäsi tuntenut.

Se oli hetki, jota olin pitkältä odottanut, että laittaa äitini eteen kaikki se, mitä ja miten minulla oli, että hän ottaisi osuutensa ja olisi vastuussa. Hän oli jo se, joka oli ollut, tehnyt ja jättänyt tekemättä ja siksi kaikki mitä minulle oli tapahtunut, oli tapahtunut. Äitini piti olla syyllinen, koska tunsin olevani uhri. Nämä eivät olleet omia valintojani, missä ja miksi minulla oli ollut huono elämä.

Äidinä olen istunut tyttäreni edessä ja kuunnellut hänen sanojaan minua vastaan. Eläviä esimerkkejä siitä, miten ja mitä olin tehnyt ja jättänyt tekemättä. Kaikkien sen takia, kuinka olin ollu, hänellä oli ollut huono elämä ja siksi hänen elämänsä oli niin sotkuinen tänään. Äitinäni tekemäni valinnat eivät olleet oikeat, koska ne kasvattivat hänestä rikkinäisen ihmisen.

Molemmat tyttäret kertoivat äidilleen tarinansa. Oman tarinansa siitä, millaista oli olla lapsi, jonka he olivat omana aikanaan. Kertomuksensa aikana he maalasivat tarinansa tunteilla välittääkseen kokemuksensa ja miltä heistä, sen vuoksi, tuntui. Molemmilla oli olemassa äitini selkeä syy siihen, miksi heidän lapsuudesta mukaan tulleet taakka eivät olleet onnellinen, vaan, loukkaantunut hengen, tuskainen itku ja kaipaus. Tyttärien sisällä olevat tunteet etsisivät ulospääsyä ja kirjailijaa.

Molemmat tyttäret kantoivat muistoja - omia muistoja siitä, kuinka, yhteinen aika, oli heidän katselukulmasta katsottuna. Nämä eivät olleet äitien muistot. Äitien ja tyttärien tarinat ovat konstellaatioita elämän näyttämöllä. Molemmilla on paikkansa, missä olla ja rooli, mitä pelata. Henkinen ja fyysinen ilmaisua, sanoja, ääniä ja liikkeitä, ovat suoritettu rooliratkaisu. Kahden sielun yhteinen hetki on tunteiden polku, että tavataa omia tunteita.

On tärkeitä tarinoita, jotka muistavat molemmat, sekä aiti, että tytär. Mutta on myös tarinoita, joita vain yksi osallistuja kantaa sisälläsi. Tämä muisti on tämän osallistujan tarina, koska sen sisällä on hänen, vielä ratkaisematon ja hyväksymätön, tunne piilossa. Henkilö, riippumatta siitä, mitä ja miten hän tekee tai on, ei ole toisen ihmisen tunteiden kirjoittaja. Muisti on muistutus siitä, että sisälläsi on tunne, jolla ei ole nimeä ja/ tai jonka sisään tai josta läpi ei ole vielä astuttu.

Äiti voi kuunnella tyttärensä tarinaa käyttämättä tunteitaan itsepuolustukseen. Äiti ei ratkaise omaa tarinaansa näyttämöllä, ellei hänellä ole muistia - siellä, menneisyydessä, hänellä oli kantaa osa, että tytär löytäisi tien itseni sisälle. Tyttärellä ei ollut lapsuudessa ollut taitoa, voimaa, tukea tai rohkeutta löytää ratkaisu. Loukkaantunut lapsi otti itsensä itsesi sisälle ja loi ratkaisuja itsepuolustukseen - uskomuksia ja kuvioita - miten käsitellä näitä myöhempiä tilanteita, mikä voivat aiheuttaa nukkuvan tunteen heräämistä.

Tunne säilyi, se ei mennyt pois. Tyttären sisällä oleva lapsi oli sama lapsi, kuka hän oli tunteen syntyessään ja kasvaessa. Tuo tunne oli hänen – Minun omani. Mutta muistoissa hän uskoi, että se kuului hänen äidilleen. Tytär ei ollut päästänyt tunteitaan irti, koska hän ei voinut tehdä sitä itse. Vastustaminen kantoi viestin - äidin on löydettävä ratkaisu.

Äiti, kuka seisoi tyttärensä kovien sanojen edessä, tunsi kipua ja pelkoa, koska hän tiesi, ettei hän voinut muuttaa tyttärensä muistoja. Se oli avuton oivallus, että hänellä ei ollut valtaa muuttaa kuvan ja tarinan itsestä, joka ei ollut kaunis eikä oikea. Äiti uskoi epäonnistuneensa äidinä, koska hän itse oli rikkonut lapsensa. Äiti tunsi syyllisyyttä ja uskoi siksi olevansa tyttärensä tunteen kirjailija

Äiti ja tytär kohtaavat toisiaan - nämä ovat ihmisten tuskallisia tarinoita. Tunteet määrittävät omistajan - tarina on sen osallistujan tarina, jonka sisällä tunteet ovat. Toisella ei ole oikeaa ratkaisua tai taika-avainta, joka muuttaa ajan toiseksi. Äiti voi kuunnella tyttärensä tarinaa, olla vieressä ja hänen varten olemassa. Tytär voi puhua sellaisenaan kuin hänen elämänsä oli ja on. Se on yhden tarinan jakaminen. Kyse ei ole tuomitsemisesta eikä syyllisen ja uhrin valitsemisesta ja punnitsemisesta.

Tytär voi valita, haluaako hän ratkaista tunteensa ja kysyä äidiltään, voiko hän auttaa häntä matkan varrella. Tytär voi etsiä itsestään piilotettua tunnetta, jotka ei ole vielä löytänyt ratkaisu ja astua nyt, isompana ja tietoisempana, omaan tarinaansa sisälle ja sen läpi. Tytär voi vapauttaa itsensä ja muuttaa muistiasi, koska jos nimettömän, omistajattoman, salainen tunee on tunnustettu omaksi, hyväksytty ja sille on annettu nimi, niin muistoja ei enää tarvita.

Marianne

09.06.2021.a

81 kertaa - "Valitse minut!"

 

Meidän kunnassa alkoi

ihmisten kasvojen paraati -

on aika, jolloin he tulevat käymään,

monet niistä postilaatikosta löydän

ja ollessa tiellä,

juuri minulle siellä,

on linjassa hymyilemässä.

Kaikki ne, jotka vastaan katsovat,

myös huutavat -

"Tee valinta - valitse minut!”

81 erilaista kasvoa ja nimeä -

jokaisella on omat ajatukset

ja toteutusta odottavat ideat.

Ja pian on tulossa

se valinnan tekemisen hetki,

mutta miten päättää,

minkä perusteella valita -

täytyykö menneisyyteen kurkistaa,

nykyhetkeä katsoa,

lupaavia sanoja uskoa?

Unelmat ovat kauniita,

lupaukset mukavia -

halutaan, toivotaan,

muutetaan, pidetään -

kaikkea, kaikessa ja kaikille.

Kuitenkin tiedän

että kaikkialla ja aina,

on olemassa mukava Jos ...

ja myöhemmin tulee Olisi ...

Pidän kädessäni asetettuja kuvia

ja punnitettuja sanoja -

en tunne ihmisiä,

jotka ovat ehdottomasti hyviä

ja kaikin tavoin mukavia

ja voivatkin tehdä kaiken,

tietää, haluaa ja pystyä,

mutta en osa päättää,

ketä tänä vuonna uskoa,

koska paljon on valintoja

ja kaikki jo lupaavat

melkein kaikkea.

Jos valitsemme tällä kerralla,

päätöksen aivan eri tavalla -

kuten meidän tapamme on,

ilman poliittista linjaa,

maksamatta palkkoja,

koska toiveita omamalla,

mutta rahan puutteessa

työtä tehdään talkoilla -

niin asioita Sauvossa

jo oikeasti toteutettaan.

Ne, joilla todella

on mahdollisuus ja tahto,

aktiiviset kädet

ja sydän paikallaan,

että pitää Sauvossa elämä,

että pitää Sauvo elossä,

että pitää Sauvolaista ihmistä -

rakentamaks Sauvot talkoilla

astuvat ja tekevät yhdessä

ja ehkä juuri niin 

me pääsemme maali.

Palaan alkuun kysymällä,

minkä perusteella valita,

jos on kuin on -

minä en tunne jo Sinua,

kuka olet siellä kuvassa.

Minulla on Sinun sanasi

ja kuva katselua varten -

miten tehdä valinta oikein

niin, että sanoilla luvattu,

kauniksi ja hyväksi maalattu –

meidän Sauvo -

todella toteutuisi?

Marianne

23.05.2021.a

Sauvolaisten jäljet Sauvon aikojen kirjassa

 

Ilmi

Kun oli hetki, jolloin olin tehnyt ehdotuksen ja eikä kukaan ollut sanonut - Tulen ja teemme! - sitten olin hämmentynyt ja surullinen, koska en uskonut itsesi olevani tarpeeksi hyvä tekemään hyvästä, mutta isosta ideasta totta. Kuitenkin etsisin ratkaisu sen toteuttamiseen. Löysin tieni, kun näin tarinan – oli yksi oikea paikka minne laittaa ensimmäine penkki ja sieltä se meni – minulla oli tarina ja mä otin askeleen.

Sauvon poluilla kävelijän kiitoshetki

Soitin Perttille ja kysyin. Pertti hyväksyi idean ja sanoi kyllä penkeille. Hän teki saman, kun uskalsin ottaa seuraavan askeleen ja pyysin lisäksi vielä kahta - 4 sai 6. Pertti vastasi kysymyksiin, kuunteli ja antoi neuvoja, maanomistajien nimet ja puhelinnumerot. Soitin, puhuin ja kysyin - penkit olivat sallittuja. Iso kiitos Perttille ja kaikille niille maanomistajille, kenen luvalla penkeillä on omat paikat, joissa olla!

Ihmislapsen länstuoli

Indrek sai tehtäväkseen toteuttaa se, mitä oli jo pitkään tarvittu. Hän valitsi piirustuksen ja rakensi penkit - tehty puusepän käsillä ja ajatuksilla ihmisille istumiseen varteen. Indrek oli se, kuka löysi ratkaisun, kuinka kirjoittaa nimiä ja tekstejä penkkeihin ja aivan hienosti toteutti sen. Hänen kanssaan panimme myös penkit paikalleen. Indrek - kiitos paljon tuestasi, ajastasi ja toteutuksesta!

Täällä olet turvassa

Jokainen penkki kertoo oman tarinansa - kun valitsin paikkoja penkeille, näin yhteyksiä - olit olemassa ihmiset, joilla oli siellä paikassa oma tarinansa kertoo ja niin syntyivät ihmisille omistetut penkit. Siten jokainen penkki sai oman nimensä, sanansa ja tarinansa. Yksi on Ilmi, koska Pappilanmäki oli kerran hänen melkein jokapäiväinen kiitoshetki. Yksi on Tyyne, koska siellä oli hänen kotipaikka ja aika, josta ja mistä sai alku see, mikä on tänään olemassa - Pertti ja tietysti penkit.

Tyyne

Vielä oli penkkejä ilman nimiä, joten kysyin somesta, kenelle voisi kunnioitusta osuutta, kenen muisti herättää - kiitos kaikille, jotka tekivät ehdotuksia ja jakoivat ajatuksiaan. Valitsin niin kuin se tuntui olevan oikein - jokaisella penkille oma. Sauvon historian penkillä on yhteys menneisyyteen ja tulevaisuuteen välillä – isoja nimejä ajan hämärästä – menneisyyden Sauvon maanomistajat ja suurten jälkien tekijät ja ne, jotka ottavat tänä keväänä askeleen jättääkseen omia jälkiä Sauvon historiaan. Sauvon 9b kirjoitti yhdessä sanat, jotka avaavat penkin tarinan. Kiitän heitä ajatuksen lennosta ja rohkeudesta jättää jälkensä!

Tyyne aina muisti mainita

"Puol seihtemä pit aina olla maijot laituril."

Yhden ajatuksen lennosta tuli todellisuus tänään. Omissa paikoissa seisää 4 penkkiä, jotka kutsuvat Sinut ystävällisesti istumaan. On kuitenkin vielä kaksi penkkiä, kaksi nimeä ja kaksi tarina jotka odottavat aikaa, jolloin tarvittava asennuslupa on olemassa. Nämä penkit ovat tehty Saustilantie varten – että myös siellä, kohti asfalttitien loppua, olisi ihmisillä mahdollisuus istua, levätä jalkansa ja olla osa luontoa.

Djäkn, Lindelöf, Siernkors

"Anna itsellesi herttainen hetki ja kulje nyt tämä aikojen retki."

9b 2021

Kiitos Jarkko, joka antoi ystävällisesti laatat, joilla penkit nyt seisovat! Kiitos Piritalle tekstien laminoinnista! Iso kiitos kaikille niille, jotka tukivat idean toteutumista neuvola, ajatuksilla ja voimalla, jotta saan rehellisesti ja aidosti tänään sanoa - Me, sauvolaiset, teimme sen!

Marianne

14.05.2021.a

Sydänkyynel

 

Kun kaikki on yhdessä, onko se niin, että ojentamalla kieltä ja yhden sadepisaran kiinni ottamalla, lopetan sateen?

Mutta, miten löytää ihmisen sydänkyyneleen ja lopettaa kipu?

Marianne

07.05.2021.a

Roskien syntymä

 

Minä näin Sinut tänään,

Sinä kävelit tiellä

ja Sinusta jälkiä

jäi jälkeen.

Siellä paikassa,

missä ei tarvinnut enää,

ylimääräinen putosi

sormien välistä.

Olevasta sai hetkessä se

jota kukaan ei tarvinnut enää.

Ilman merkitystä jätetty

nimettiin jätteeksi.

Sormilla se sai rypistetty

ja sen väri haalistui,

tuuli itselleeni otti

ja sen kanssa vähän leikki,

kun myös hän tylsää tunsi -

roskaa maailma syntyi.

Marianne

24.04.2021.a