Olen hoidettu st hoidan itseni ajan tiedolla, mutta ihmisenä käytän
näitä tietoa taitona yhtä paljon tai vähän kuin uskon,
vaeltaessa tunteiden sokkelossa, itsesi sen arvoinen olevan. Pelkään
jokaisen seuraavan askeleen, jonka otan - että minulla ei ole
paikkaa minne sitä tehdä – että minä en tiedä, miten se täytyy
tehdään - että minulla ei ole aikaa sitä tehdä - että minulla
ei ole enää mahdollisuutta sitä tehdä - pelkään hetkeä,
jolloin astun tuntemattomaan, koska itsesi sisälläni uskon, että
minä en ole hoidettu.
Tieto
- Olen hoidettu! - antaa voimaa ja rohkeutta päästää irti siitä,
mikä on ja ottaa askel kohti sitä, mikä ei vielä ole.
Mainos se on kauniita ja värikkäitä kuvia ja isoja sanoja, mutta
kuinka paljon totuutta niissä on ja mistä kulmasta on katsottu, käy
selväksi vasta sitten, kun ollaan perillä ja eletään kaiken sen
sisällä. Kirkas ja kaikuva mainonta ja lupaukset ovat yksi
vaihtoehto, jos Sauvossa tarvitaan lisää maksajia ja kuluttajia -
rahan virtamista sisään ja sen liikentää. Entä ihminen,
odotetaanko Ihmistä Sauvossa?
Voi ja saa luetella kaikki saatavilla- tarjolla olevat palvelut ja
aineellisten hyödykkeiden / mahdollisuuksien ja luonnon käytön -
ne ovat todella olemassa, piste. Olipa syy mikä tahansa, miksi joku
muuttaa jonnekin tai vaihtaa asuinpaikkaansa, se ei tarkoita vain
aineellista kulutusta, mahdollisuuksia tai kunnan tulojen kasvua,
vaan tosiasiallisesti olemassa olevia ihmisiä, joilla on erilaiset
kasvot, nimet ja tarinat. Jos kuitenkin odotetaan vain rahaa, mitä
osataan tai halutaanko sitten tehdä niiden ihmisten kanssa, jotka
ovat muuttaneet tänne tai jo asuvat täällä?
Tullessaa otetaan ihmine kohteliaasti vastaan, koska numerot ovat
nousseet ja ihmiset rakastavat suurempia numeroita. Kysymys on siina,
milta ihmisesta tuntuu elävänsä täällä? Onko hän todella
olemassa ihmisenä? Onko se, joku näyttäisi puuttuvan, todella
nähtyy ja kuultu ja hänen olemassaolonsa otettu huomioon? Onko
rekisterin mukaan asukas numero tai tosiasiallisesti ihmisenä
mahdollisuus ja hänen olemassaolo tarpeen?
Onko Sauvossa ihmiselle tilaa ja paikkaa - ei vain täyttämään
talojen ja huoneistojen tyhjyyttä, vain tosissaan elää ja olla
yhdessä? Sillä, kuka täällä asuu tai kuka tänne tulee, on
tärkeää, saako ja miten hän saa liittyää aikaan ja paikkaan,
vaikka hänellä ei olisi juuria täällä. Niin kauan kuin näkökulma
on raha, ihmisellä ei ole arvoa Ihmisenä, eikä hän tunne olevansa
osa. Mikään perhe tai maa ei ole yhteinen perhe tai oma maa, jos
sen jäsenet eivät ole tasa-arvoisia - hyväksytty Ihmisinä. Ehkä
myös tämä on vastaus siihen, miksi talot pysyvät tyhjinä tai
ihmiset asuvat siellä ikään kuin heidä ei olisi - „Tule ja
elää. Elä elämääsi, mutta elää sitä erikseen!”
Ihmisten maailmassa luonto, palvelut ja rakennukset eivät
voimakkaasti yhdistä ihmisiä ihmisiin. Ihmisten sykenlämpö,
sanojen pysyvyys ja todelliset teot ovat ne, jotka hoitavat ihmistä
- sitä, joka ei ole vielä tullut, mutta ennen kaikkea ihmistä,
joka on täällä, tänään ja nyt, jotta hän ei lähtesi pois eikä
jättaisi kotoa tyhjäksi. Ei tarvitataa vankkoja lupauksia tai
tyhjiä sanoja, ellei niitä seuraa todellinen toiminta. Jos
ihmisellä, joka asuu täällä, ei ole hyvä olo, hän ei kerro
tuttavilleen kuinka hyvä paikka Sauvo on, vain, kuinka hän on
jumissa lainojensa/ kiinteistöjensä takia siellä, missä hän ei
enää halua olla.
Tarvitaanko rahaa Sauvon vai odotetaanko täällä ihmistä? Mainos
on kohdistettu avoimien paikkojen täyttämiseen. Ne, jotka asuvat
täällä eivät enää tarvitse näitä sanoja tai kuvia. Jos me nyt
kääntäisimme näkökulmamme ja mahdollisuutemme myös Ihmiseen,
joka asuu täällä tänään - hänellä on todellinen arvo, koska
hän on todella olemassa. Kun ihmisellä on kasvaneet juuret ja hän haluaa olla täällä, koska Sauvo
on hänelle paras paikka, hänen sana antaa varmuuden siitä, että
on todella syytä tulla tänne, koska kotona - Sauvossa, on hyvä
elää ja olla.
„Minun Sauvoni” - ihmisten tarinat Sauvosta olit jätetty
odottamaan, että jos koskaan on mahdollisuus tehdä tarkoitetulla
tavalla, niin se voidaan tehdä ja kuuntelemalla ihmisten kertomia
tarinoita saa yhdistää ajat. Oli jo ollut suunnitelmia ja ihmisiä,
jotka ajattelivat mukana ja yhdessä, mutta, kun maailma lukittiin
ensimmäistä kertaa ja kaikki olisi kuin pysäytetty, ihmiset
astuivat omien maailmien sisälle. Ajatus ei ole kadonnut, tieto
tarinoiden tärkeydestä on edelleen olemassa, mutta mä en itse
astunut enää näkyvästi tällä polulla.
Viime tiistaina istuin keittiön pöydän toisella puolella ja puhuin
ajatuksesta kerätä tarinoita ja niiden merkityksestä. Jaoin
tarinan - se oli tarina siitä miksi ja mitä oli ollut, ikään kuin
tilaisuus olisi jo ohi mennyt. Muutama päivä kului ja tajusin, että
mahdollisuus oli edelleen olemassa. Minä itse olin jo edelleen
olemassa ja olin mahdollisuus itselleni. Vaikka ehkä en voi, en osa
tai ei pysty tekemään tänään noin, että saisin tuoda ihmisiä
yhteen, että tarinoita välitetään näkyvästi ja kuultavasti
ihmiseltä ihmiselle, silti voin itse kuunnella ihmisiä, joita
tapaan matkan varrella, ja pyytää lupaa heidän tarinan
kirjoittamiseen. Vaikka itse en voi saada kokonaan unelmoitu
lukumäärää 1000 (tai enemmän), on yhden ihmisen tarina myös
tärkeä askel - ja päätin astua, että ollakseni olemassa saisin
kirjoittaa ylös ihmisen tarinan. Niin kauan kuin on mahdollisuus, on
mahdollisuus olemassa. Voin käyttää minulla olevia mahdollisuuksia
ja antaa osuuteni, että ihmisen tarina säilyisi - antaa ihmiselle
mahdollisuuden jakaa tarinansa - olen olemassa ja kuuntelen.
Itse asiassa tarinoiden polku ei jäänyt keskeneräiseksi, koska jo
toteutetuista askeleista syntyisivät seuraavat. Tarinoiden
tapahtumia varten luotu FB-sivulle (
https://www.facebook.com/minunsauvonisauvolaistentarinat
) lisääntyi FB-group „Minun Sauvoni – Sauvolaisten tarinat
Group”, missä ihmiset saisivat itse jakaa omia tarinoita, siellä
on jo 12 Sauvon ihmisen tarinaa. Tarina sivun alhaalta järjestettiin
ihmisiltä ihmisille "Ota tästä" päivä ja aloitettiin
Pihakirppis- ja Puutarhapäivän rakentamista. Kirppispäivälle
luotiin lopuksi oma FB-sivu ja päivä tapahtui. Molempina päivinä
- „Ota tästä” ja Kirppispäivällä - osallistui yli 40
paikkaa.
Tapahtuman aikana tuli ajatus järjestää ensi vuonna kahden päivän
tapahtuma. On jo mahdollinen tehdä tapahtumasta isompi, jotta se ei
olisi vain Kirppispäivä, vaan enemmän kaikille - jotain tapahtuisi
myös illalla ja muualla, että kun toisaalta ihmiset tulevat
Sauvoon, heillä olisi enemmän valintoja ja sitä, mitä he saisivat
täällä tehdää - Sauvolaiset saisivat tarjoa erilaisia
mahdollisuuksia vieraille, ja myös sauvolaiset itse voisivat
osallistua - yhdessä olemme vahvempia ja näkyvämpiä.
Että luoda lisää mahdollisuuksia kasvoi ajatus FB Pihakirppissivun
nimen ja tarkoituksen muuttamiseksi - nyt on olemassa julkinen Sauvo
FB-sivu „SAUVOlaisten kivoimmat menovinkit ja parhaimmat kemut”,
joka tarjoaa tietoa ihmisiltä ihmisille luotuihin tapahtumiin ja
aktiviteetteihin. Tätä varten, että lukea ja jakaa kenenkään ei
tarvitse liittyä. Tie meni eteenpäin yksinkertaisesta mainonnasta
myös täällä - syksyllä tehtiin yhteistyötä Peimari Arenan
kanssa. Mainonta on välähdys muun muassa, mutta luomalla tapahtumia
sivun alaosasta kiinnostuneet ja osallistujat saavat tukea itselleen
- FB muistuttaa ihmisiä siitä, mitä he ovat aikonut tehdä.
Tänään Sauvon ihmisellä on mahdollisuus lukea ja jakaa Sauvon
ihmisen tarinansa FB-n tarina ryhmässä -
https://www.facebook.com/groups/229915994848047.
Tänään Sauvolaisella on mahdollisuus jakaa oma tai katsella muiden
toimintaa voidakseen välittää ja saada tietoa siitä, mihin, mistä
ja milloin on mahdollista osallistua
https://www.facebook.com/sauvolaistenkivoimmatmenovinkitjaparhaimmatkemut.
Nykyiset sivut ovat ihmisten mahdollisuuksia, ja ne ovat juuri
sellaisia kuin ihmiset itse luovat niitä. Jos tulet lukemaan, saat
osan, jos jaat tarinasi, sinulla on lahja ja muut saavat osan siitä.
Kun tulet jakamaan omia toimintasi, silloin kutsumalla toisi
osallistumaan saadaan myös itse osa, kun tulet lukemaan, saat
mahdollisuuden tulla ja olla osa sitä.
En ole kysynyt miksi tehdä, vain miten se tehdään, että olisi
olemassa ja joten, jos on ollut mahdollisuus, olen ottanut askeleen
eteenpäin ja myös seuraavan. Niin kauan kuin ihmine on olemassa, on
mahdollisuus kysyä, kuunnella, jakaa, olla yhdessä - se on niin
yksinkertaista. Ihmisten tekemät askeleet jättävät jälkensä ja
luovat yhteisen polun muiden kanssa - ihmiseltä ihmiselle, ihmine
yhdessä toisen ihmisen kanssa – Sauvolaiselta Sauvolaisele.
Oli yksi ilta, kun kysyin itseltäni - Kenen kasvot ovat Sauvolla?
Kenen kasvo on Sauvo? Oli melko pitkä hiljainen hiljaisuus ja sitten
tuli vastaus - Sauvolla on laatikoiden kasvot. Sauvo on luonto, joka
on avoin ja olemassa kaikkien varten. Toisaalta Sauvo on ne ihmiset,
jotka ovat syntyneet, liittyneet, sovitettu tai sijoitettu
laatikoihin. Jokaisella laatikolla on oma nimi. Jokaisella laatikolla
on omat toimintansa. Laatikot ovat erillään - ovat yhdet ja toiset.
Laatikoiden nimistä löytyy yhteisuus – Sauvo. Laatikoita sitoo
yhteen yksi Maa.
Jokaisella laatikolla on oma tarinansa, aika, paikka ja kasvot. Kuka
haluaa tehdä tai voidakseen ja saavuttaa jotain, sen pitää astuu
ja asua laatikkossa. Laatikoiden poikki ei ole teitä, koska laatikot
ovat suljettuja sivullisille ja ulkopuolisille. Ollaan laatikon
sisällä tai ulkona. Ajoittain laatikot avautuvat, että se, mikä
saatiin tehty, voidaan jakaa muiden kanssa - jotain myydään, jotain
näytetään, jotain järjestetään. Onko laatikko turvallinen? Onko
laatikko välttämätön? Kyllä se voi olla, ihmine saa yhden nimen
itsellesi suojaksi. Kyllä se voi olla, ihmiselle annetaan lupa olla
yhdessä. Kyllä se voi olla, ihmisellä on selkeät säännöt ja
olemassa paikka, missä on mahdollisuus toimia.
Kuulumalla laatikkoon, ihmisellä on olemassa tärkeä toimintaa sen
sisällä, mutta kaikki eivät mahdu ja eikä voi sulkea kaikkea
laatikkoon. On olemassa rakkaus oma kotia ja maata kohtaan. On
olemassa vastuu oman kotin ja maan edessä. Se, mikä on tänään
olemassa, se jää tuleville sukupolville. Se, mitä ihmisillä on
mahdollisuus tehdä tänään, siitä saavat hyötyä myös ne, jotka
asuvat tänää Sauvossa. Nimetyissä laatikoissa oleminen on
rajallinen näkymä, koska seinät ovat edessä, mutta Sauvo ei ole
laatikko, eikä se sovi laatikkoon, joka voidaan tarvittaessa työntää
pois ja unohtaa jonnekin, että hiljentää ihmisten ääni ja
vaimentaa heidän tahtonsa. Sauvo on elossa, se kasvaa ja on -
Sauvolla on sen ihmisen kasvot, kuka asu tänä täällää. On sen
ihmisen toiveet, toimet, kaipuu ja todelliset tarpeet. On ajatuksia
ja visioita siitä, miten voi olla, kuinka voi olla, että Sauvossa
asuvalla ihmisellä on hyvä asua kotonaan tänään ja huomenna ja
ylihuomenna.
Ihmisen sisällä on tieto - jotta hänen Koti ja Maa säilyisivät
ja kotitilansa olisi toimiva ja elinkelpoinen, silloin sen maalla ja
tilalla on isäntä ja emäntä - vastuu ja rakkaus. Sauvolla ei ole
isäntää tai emäntää - on laatikoissa tai laatikoista
ulkopuolella olevia ihmisiä, joilla on sykkivä sydän ja oma
kasvonsa. Sydämet ovat lämpimiä, koska ihmiset ovat elossa ja
ihmisillä on omat kasvonsa, koska ihmiset ovat erilaisia - heitä
kaikkia yhdistää yksi maa, joka on juuri näiden ihmisten koti.
Sauvo, kun Maa ja Koti, ei mahdu mihinkään laatikkoon eikä pitää
sovi, koska ihminen Ihmisenä ei kuulu laatikkoon eikä sovi laatikon
– Ihmisen Sielu on vapa. Jokainen laatikko on kuin erillään oleva
huone yhteisessä ajassa ja tilassa, mutta Sauvo on yhteinen KotiMaa
- yksi, yhteinen ja laatikoiden yli.
Jossain on ihmisiä, jotka kuuluvat laatikkoon, jota kutsutaan
voimaksi, ja jossain on ihmisiä, joille kirje - kunnan ihmiset.
Ihminen ihmisistä astu ja seisoo muiden edessä ja puhuu FB-sivuilla
tai kirjoittaa oma huolensa Nasevates. Jos jossain on Sauvo-pää,
silloin sitä ei ole nähdä tai kuulla. Jos Sauvon niska on
kiertynyt jonnekin, sen suunta ei ole selkeä tai yksiselitteinen.
Valittujen laatikoiden ulkopuolella tai yläpuolella ei ole ketään,
joka seisosi suoralla selällä ja puhusi selkeällä äänellä oman
kasvonsa ja nimensä kanssa - „Minä seison ja olen Sauvon puolesta
- olen siksi, että Sauvo on olemassa!” Puhuvat suuresti ja kaukana
ne, ketkä puhuvat laatikoiden kieltä ja mieltä, koska heillä on
laatikoiden nimet kattoina. On
totta, että on ihmisiä, joilla on Sauvo sydämessä, koska se on
heidän kotinsa ja se on Koti Maa, mutta silti he ovat laatikoidensa
sisällä ja muiden laatikoiden ulkopuolella.
Sauvolainen on se, jonka sydämessä on paikka Sauvolle. Täällä ei
ole vain yksi tai kaksi tällaista ihmistä, vain paljon, paljon
enemmän. Käytän sanaa Sauvo, vaikka tiedän, että täällä on
ihmisiä, joiden sydämessä on Karuna, Karjala tai jokin muu nimeni.
Näin on, mutta se ei estä elämästä, olemisesta tai itsensä
luomisesta, että olisi hyvä asua juuri siinä paikassa, jossa
ihmine asuu. On olemassa historialliset, ihmisten merkitsemät nimett
ja rajat - eilen oli niin, tänään on naa ja joskus huomenna, ehkä
aivan eri tavalla. Nykyään rajat kulkevat kartoilla, minkä sisällä
olevan yli on kirjoitettu yksi Sauvo, mutta mikään aikakertomus ei
muuta sitä tosiasiaa, että ihminen on yhteydessä oman Kotiinsa ja
Maahan.
Ihmisissä on pelkoa, koska ajan myötä osa itsestäsi on kadonnut -
nimet, paikat, mahdollisuudet. Jossain muualla, kaukana, mutta myös
täällä olevissa suljetuissa laatikoissa on niitä, jotka asettavat
laatikoille rajat, sanovat nimet, rahan suunnat, tarvittavien
palvelujen ja mahdollisuksien sijainnit. Sauvossa on kuitenkin taloja
- sauvolaisten koteja, koulu, päiväkoti, kirjasto, kauppoja,
terveyskeskus, kirkkoja kahdessa kylässä ja vielä yksi pilkku
toista lisäksi. Sauvossa on kuitenkin ihmisiä, ilman joita ei olisi
niitä koteja, koti- tai kotimaata. Sauvossa on kuitenkin ihmisiä,
jotka tietävät ja näkevät, kuinka KotiMaata tulisi ylläpitää,
kehittää, kasvaa ja luoda – ihmiskasvoina Ihmiseltä Ihmiselle.
Ihmisillä, laatikoiden sisällä, on olemassa laatikon nimi, jonka
puolesta, rajoissa ja kehysten sisällä omia askeleensa asetetaan,
tavoitteet saavutetaan. Näin on, koska näin se on ollut. Maa
laatikoiden ulkopuolella on avaruus ja siellä ollessa on ihmisen
sisällä pelko. Todella olemassa oleva pelko menettämisestä. Sillä
ei ole edes väliä tarkalleen miksi ja mitä, koska tärkeä on se,
että pelkäävä ihmine puolustaa itseään toisten ihmisten edesta
ja muita ihmisiä vastaan. Ihmine ei osa menettää pelkoaan, ja
siksi hän tarvitsee itselleen, itsensä ulkopuolelle, laatikon, mikä
antaisi näennäisen turvallisuuden.
Asuminen laatikon ulkopuolella tai muuto toisen laatikon tarkoittaa
muutosta, olemassa olevan muuttamista, mutta ihminen pelkää
muutosta, koska se liittyy menetykseen. Menettäminen tarkoittaa
menettämistä, tuskaa ja kyyneleitä, koska mitä on kadonnut/ viety
pois, sitä ei saa enää takaisin. Ihmine saa muuttaa oma näkökulmaa
ja kysyä - Mitä hyötyä on yhdessä olemisesta kaikille ja sen
kautta itsellesi? Yhdessä oleminen on yhteinen voima, koska itse
asiassa me jo olemme yhdessä. On vielä keskusteltava, minkä
laatikon nimi valitaan yhteiselle katolle, mutta kenen omasi on se
oikea ja parempi ja kuka menestyy luottavaisemmin ... .
Meillä on jo olemassa yksi ja yhteinen nimi - se on laatikoista
ulkona oleva Sauvo, joka on kaikkien ihmisten käytettävissä.
Kuinka saamme me, ihmiset, itse olla olemassa Sauvon varten? Kuinka
olla olemassa laatikoiden ulkopuolella yhdessä oman Maansa Ihmisten
kanssa? Se tarkoita oikeasti olemista Sauvolaisen ihmisen varten ei
laatikon luvalla, eikä laatikon puolesta eikä laatikon varten –
vain Ihmisen varten ja puolesta – se on rakkaus ja vastuu oman
Kotin, Maamme ja Ihmisten edessä.
Maailman
myydyin artikkeli on tarina rikkinäisestä ihmisestä. Värikkäiden
sanomalehtien ja aikakauslehtien kannet ovat täynnä rikki olleiten
tai edeleen olevien
tarinoita - jotkut ovat onnistuneesti parantaneet itseään, mutta
toiset ovat uppoaneet pohjaan. Luet, kuuntelet ja näet tämän
suuren maailman - maailma on rikki, koska sen sisällä olevat
ihmiset ovat rikki. Maailmaa parannetaan ja ihmiset yrittävät
parantaa itseään omilla taidoillaan ja muiden avulla. Vallitsee
yksimielisyys siitä, että tarvitaan enemmän tukea, huomiota ja
resursseja, koska apu ja tukea tarvitsevia on yhä enemmän.
Menestyksen tarinoista ovat lehdet täynnä, mutta ihmisten
jokapäiväisessä elämässä on vähemmän onnellisia loppuja.
Ratkaisua etsitään tarinoiden päälispinnalle. Etsitään ratkaisu
siihen Mikä On, ei sitä Miksi On.
Rikkinäisten
ihmisten tarinoiden takana on tunteita. Tunne, se on yksinkertainen
sana, mutta monimutkainen Maa ja Ilm. Tunteet ovat kaikkialla, ja
juuri
sieltä alkavat pienten ihmisten sisään suljettu ja suuria ihmisiä
lähettävät tuskalliset kuviot. Ihmisen kasvun alulla ei ole vielä
ja aina taitoa tuntea.
Ihmine tuntee, mutta hän ei osa sanoa mitä, koska hänellä ei ole
sanaa, jonka merkitys antaisi selittävän ja ratkaisevan vastauksen.
Ihmine etsii ratkaisua siihen, mitä hänelle tapahtuu ja hän löytää
sen iän ja mahdollisuuksien mukaan.
Kun
pieni ihminen näyttää oman tunteen ulospäin, hän pyytää apua.
Mutta ihmisen puolesta ulospäin näytetty ja eletty tunne saa
takaiskun. Kokemalla nämä vastaukset ihminen oppii - hänellä ei
ole aina aikaa, paikkaa tai oikeutta oppia tuntemaan omia tunteitaan.
Kaikilla on maailmassa kiire. Jokainen elää elämäänsä omilla
taidoillaan, kyvyillään ja resursseillaan. Useimmilla ihmisillä
näyttää aika loppumaan juuri silloin, kun tunteen tunteminen
tapahtuu. Kenellä on todella aikaa odottaa ja olla läsnä,
tuntematta omia tunteita vastaan sen aikan, jolloin toine ihmine
tuntee?
Oman
tunnet tunteva ihmine saa vastauksen - „Lopeta älä! Muuta oma
tunnettasi! Mikä sinua vaivaa? Sinulla on jo tämä tai se! Olit
itse jo tämä ja se! Katso, mitä sinä teit! Katso, millainen sinä
olet!” Tunneta
tuntiessaan
ihmine saa itsesi osuvan
arvion. Hävittäjän ja voittajan pelistä hän vie mukanaan tiedon,
että voittajan tunne on tärkeämpi - voittajan tunteet ovat oikeat
ja kauniimmat kuin häviäjän tuska. Pieni ihminen tarvitsee, että
sillä hetkellä, kun hänen sisällä oleva tunne on edelleen
nimeton ja merkityksetön, ollaan
hänen ulkopuolella hänen puolestaan olemassa. Ihmisen on
tiedettävä, että hänet on pidetty ja että hänen varten on
olemassa
turvallinen paikka ja aika.
Se
on pelottava hetki, kun tunne on olemassa, mutta täytyy pystyä
olemaan ikään kuin sitä ei olisi. Ihmine
oppii piilottamaan, korvaamaan tai "poistamaan" tunteen
itsessään. Ihminen kasvaa ja käyttää samaa ratkaisua -
piilottaa, poistaa, korvaa, mutta se ei menetä hänen oman tarinansa
alkua - hänen tunteensa. Hetket toistuvat auttamaan ratkaisun
löytämisessä - tunteet nousevat ja ihminen reagoi ja maailma
reagoi vastaa. Saman tarinan puitteissa ratkaistaan samanaikaisesti
eri tarinoita - osapuolten itsensä tarinoita. Jokainen tekee tämän
oman tunteenmättän päältä, puolustamalla
itseään ja suojautumalla
muilta ja muita vastaan.
Ihmisen
tie, takaisin oman tunteen, on vaikea, koska ihmine puolusta itsesi.
Ihmine ei enä uskalla olla avoin ja alasti toisten edessä. Hän ei
usko, että hänen varten on aikaa ja ymmärrystä. Ihmisellä on
arvio kun hän tunsi ja hän muistaa, että toisen ihmisen tunne,
mikä on tärkeämpää ja oikeampaa, tule
hänen aikansa edessä. Toisten reaktio hänen tunteeseen voi
koskettaa ihmistä niin tuskallisesti, että hän ja hänen
maailmansa pudovat rikki. Puolustamalla
itseään etsiessään ratkaisua, ihminen antaa vastauksia, että
lopettaa se, Mikä On päälispinnalla tapahtumassa,
mutta ei siksi, Miksi tarina hänessä olemassa
On.
